perjantai 25. syyskuuta 2009

MÄRINÄÄ OIKEIN KIRJOITUKSESTA JA MUUTA SOPERTELUA


Lopultakin tämä viikko päättyy! Olen odottanut jo monta päivää, ainakin neljä – ihan totta. Olen väsynyt, kipeä ja uuvuksissa (se on eri asia!). Nyt edessä kaksi ns. vapaata päivää *phuuuuh*, joille olen kerännyt kotihommia ja rästikirjoitettavaa. Että ei ole vapaa-ajan onkelmia meikäläisellä. Ei ole koskaan ollutkaan! Siis hei, nyt tajusin – tuo on ainut ongelma, jota ei todellakaan ole ollut, ainut!!! *vaisu jihhaa*

Mutta mikä vaihteeksi ketuttaa, tämän talon väki. Aijjumankauta, kun en saanut repäistyä mukaani kutsua Syys talkoisiin! Yhdys sana vihreitä, väärin kirjoitettuja sanoja, vääriä lyhenteitä. Miten kaikki tuo mahtuu muutamaan riviin? Karmeeta kattoo, uskotteko. Siis ei millään pahalla, mutta... Aioin tosiaan ottaa sen tullessani tuosta alaovelta ja tehdä uuden tilalle. Pahus, seinänaapuri tuli samalla ovenavauksella sisään – en kehdannut. Jos se olisi ollut tuo toinen naapuri, ei hätiä, mutta kun ei. Argh, fontista ja taitosta en uskalla puhua mitään. Sitä ei nimittäin ollut. Ymmärrän kyllä, että kaikilta ei voi vaatia kaikkea jne. Mutta kun. Se vaan pisti taas silmään ainakin meikäläisellä niiiiiiiiiiin pahasti. En tietenkään muutenkaan osallistu ao. rientoihin, en varsinkaan, kun tarjolla on grilli makkaraa ja limonaadia ,D Kai minun on mentävä seuraavaan kokoukseen ja puhuttava parista asiasta; tavaroiden kierrätyksen järjestämisestä taloyhtiön sisällä (vaikka yhdessä kahden naapuritalon kanssa) sekä nuista tietotteista ja niiden tekemisestä. Varmaa nimittäin on, että seuraavassa talomiitissä puhutaan parveketupakoinnista *muahahahaaaaaaah*! Welhottaren vastaiskun on siis oltava näyttävämpi.

Sanotaan nyt tässä vielä erikseen, että en halua aliarvioida tuon tiedotteen tekijää. Hän varmasti teki sen, minkä pystyi ja osasi. Tiedän, että tekisin paremman. Osaan käyttää kieltä oikein, vaikka täällä blogissa kirjoitankin juuri siten kuin itse haluan! Nih kerta...

Jahas, tänään roudausilta. Belgarion lupautui kauniisti mukaan, ziitosta taas. Kirjoja oli 10 varauksissa... täytyy käydä hyllyn kautta. Juu, on minulla luettavaa, mutta kaipaan välillä muutakin. Ja näissäkin varauksissa on sellainen pieni vaara, että saan taas päähäni kirjoittaa jotakin, auts. Ai niin – lupasinkin viedä kirjastoon mainoksia. Hjuu – muistilistalle siis! Rismankin pitäisi nyt toimia täpöllä, paras olisi. Minulla on sinne nimittäin asiaa, painavaa asiaa. Puuttuu joitakin tarpeita, pakkorako noutaa niitä sieltä. Ja sitten Liiterin kautta kotoon. Belgarionille tarjolla thai-tai-kalakeittoa ja kirsipirogasta, sanoi sen kelpaavan oikein hyvin.

Varastolla on sellaista kiireen poikasta. Välillä ehdin vähän luppoilla, sitten taas ilmestyy pieni suma. Ihan rauhassa ei voi keskittyä mihinkään omaan. Varsinkin kun olen tottunut istumaan ovi avoinna – ikäänkuin näkyvillä. Sinne jäi puoli pumaskaa heti aamuksi tekemistä, jömma siis. Hullu-Polga, nyt se jo jömmaa töitäänkin ;D Lussaa olisi kellikortilla reippaat neljä tuntia, en vain tiedä milloin ja missä sen käyttää. Jos sitä nyt enää maanantaina onkaan, en tiedä onko taas tasausviikonloppu. Ensi viikolla pitäisi kuitenkin käydä Itiksessä ja Hakiksessa, Yrjöllä ja Vii Voanissa – ihan pakkorako niillekin nimittäin. Viimeiset shampootipat ovat menossa, dödökin alkaa olla loppu. Lisäksi on hirveä tofuhinku! Sellaisen kunnollisen tofuwokin himo iski eilen, eipä ollut mistä laatia. Tein jotakin omalaatuista sörsseliä sitten vielä melkein tuoreista vihanneksista ja raejuuston jämistä. Söihän tuota, kun mupelsin vielä viimeisen päärynän, se oli nippa-nappa hengissä. *huokaus* Tahtoo lisää!

Sairauksia näyttää sitten olevan liikkeellä runsaasti joka puolella: töissä eka possuflunssa saapunut takaisin töihin, toinen kaveri keuhkokuumeessa eikä Blogistaniakaan näytä säästyvän tautipasiliskoilta! Tervehtymistä vaan kaikille, kenelle mistäkin taudista tahi vammasta (paitsi meille kestovammakoille – hei, eikö ollutkin hieno sana, keksin sen juuri äsken ihan itse!) *pushalit*.


Hrrrrrrrrrrr - ulkona on muuten kylmä!


------------------------------------------- 


Purrrrrrrrrrve, kavrut! Melkee ollaa jo kunno väleis mamin kaa, siis melkee. Ihan ei, olin jo sen viakus, mutt en viäl goisinu. Kyll se paijatti ja sillee. Mutt mua vähä kyll hävettää, se pesi nimittäi viäl vaa sänkypyykkii eilenkii. Sitä meinaa tulee sitt aikastas paljo, huh. Muute mä sain makaa sänkyll, ei toi siihe mitää sanonu. Jotai vaa, ett jos tapahtuu jotai kummallist, joku lähtee... tarkottikoha se, ett se meinaa mennä johkii? *ude* Onneks Poika tulee taas tänää ja se aina tua mulle jotai, mmmmmmm. Ihana Poika! Ja Pojan Reppu ja Miniläppäri – mä pakastan niitä, hurrrrrrrjasti viälä. Ja sitt toi lupas sille jotai fisujudekaa, seki viälä >o< Mä melkee veikkaan, ett kissinpäivät... toivon ainaskii. Ja mein möhkökii sai fotoi aikaseks, hei se sai. Ei ois muute uskonu, mutt täss mä vaan oon. Hei kaikki, hei! Tulkaa tsiigaa, mä oon täälä pitkäst aikaa. Mami sano, ett mä oon pahiksen näköne =o Emmä oo, enkä. Mä oon kiltti ja nätti ja vaiks mitä semmost pots...pois...positiivist, niinku.


 


Kliffaa viikendi alkuu niinku kaikill – pitäkää te jöötä siälä himass!


----------------------------------------

Vincent, ei olisi ollut syytä tuohon viimeiseen ehdotukseen...

Päivän slogan: Jos joku tällä iällä ja vanhempanakin vielä löytää rakastetun, voin vain ihmetellä =O Ja jotta edes toivoa olisi, tässä viikonlopuksi tehtävä teille kaikille: tuunaa oma majavasi *tsihihihih*!

Päivän biisi: Sitähän se kaikki on


Luettua: Ulrika Kärnborg – Myrrha, enimmäkseen 1800-luvun lopulle sijoittuva romaani naisesta ja hänen rakastajastaan, kielletystä ja poikkeuksellisesta rakkaudesta sekä vähän muustakin. Melkoisen luettava, itse asiassa erittäinkin. Mielenkiintoista tapainkuvausta, seksuaalisuuden aspekteja ja silkkaa erotiikkaa – tosin vähän viktoriaanisessa muodossa. Minä kuulkaas hämmästyksekseni pidin tästä aika paljon, yllättäen ja suosittelen kavereille kans! Ei ihan turha opus, vaikka tämä selitys kuulostaa varmaan tosi kankealta. Kirja on hyvin kirjoitettu, aistikas, todenoloinen kertomus suhteista ja elämästä sellaisena kuin sen tuolloin voi aavistaa olleen. Ei nyt mikään superkirja, mutta mukava tuttavuus!




KISSIKENKILLÄ VIELÄ VAAN!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti