Ainut hyvä puoli siinä, että on hereillä sika-aikaisin aamuisin on se, että silloin voi tehdä kaiken heti aamusta. Eli siivota sänkyn, vaihtaa petivaatteet, pyyhkiä niitä prleen pölyjä ja muuta kivaa =E Juu, ei siis kuulu lempipuuhiin, mutta kun on itsellensä luvannut niin on pakko. Vielä pitäisi tänään vähän imuurerata ja hoitaa pari muuta pikkujuttua. Lisäksi huomasin kasvattaneeni pari uutta triffidiä istutuskuntoon, prle soikoon! Täytyy lisätä kauppalistalle multaa. Onneksi on Belgarion *huoh*. Ai niin, se kauppalistakin pitää taas laatia ajatellen koko perhanan työviikkoa ja eväksiä, arrrrrrrrrgggggggggh!
Muuten tuli taas tehtyä tofu-italiaanovihannes-tyyppistä ratkaisua, oli namskista, sellaista kirpsakampaa versiota tällä kertaa. Vihanneksina pääosin kesäkurmitsaa, porganaa, paprikaa, sipulia, purjoa, valkosipulia, lisäksi pieni keko herkkareita ja puoli kourallista oviileja ja tomangia kasa. Ja aikas paljon sitruunaa, yrttejä ja normimausteita (siis kili, kurri jne). Vihannekset erikseen kattilassa rapsakaksi, kun sitä wokkia edelleenkään ei ole. Siihen sekaan kärtsätyt marineeratut tofuukutiot. Kylkeen vähän keitettyä tattaria, joka sopi erinomaisesti sekoitukseen. Loppu appeesta jäi täksi päiväksi. Eipä tarvitse edes laittaa ruokaa – mitä hittoa minä sitten oikein teen? =O Makoilen lisää... ei hyvä, ei jaksa, ei pysty kykenemään edes.
Kustantaja muisti yhdellä hömpähtävällä opuksella, josta myöhemmin lisää. Ei niin paha, kuin kuvittelisi. Neulelokittajan pöksyt taatusti kastuisivat, meikäläisen ei (ehkä siitä syystä, että en käytä kotona pöksyjä ;D). Että sellaista. Tänään täytyy jo turvautua muihin kirjamuotoihin ja vääntää pari arvostelua puihinsa, kai se siitä. Jos oikein yrittää. Ketuttaa koko ajatus töihin menosta. Onneksi on omisarvikselle aika heti maanantaina, lääkkeiden uusinta ja yritän samalla todistaa sille hyypälle, että minua särkeesattuujomottaa koko ajan. Käsi varsinkin on ollut tosi pahana – heti kun nimittäin teen jotakin. Jos kävelen, ovat taas jalat pashana. Että sellainen yhtälö. Voi kun saisi edes nukuttua enemmän kuin 4 – 5 h kaikkinensa (hei, tässä ovat mukana JO päikkäritkin nykyään!). En minä muuta oikein toivoisi. Kivutonta kävelyä tietysti, sehän on selvä! Mutta muutoin... ei minulla ole enää edes toiveita eikä odotuksiakaan pahemmin mistään. Turhuus jne.
Tähän onkin pakko lisätä väliin pari unta, jotka ovat toistuneet tässä jonkun kerran – mietin, onko minulla jokin vaarallinen puutos? Olen nimittäin nähnyt parikin kertaa unta sellaisesta jättimäisestä krapulapizzasta, tehän tiedätte, jossa on mukana kaikkea suolaista ja rasvaista: metsua, chiliä, homejuustoa, etikkapaprikaa, anjovista, paaaljon juustoa, valkosipulia, yrttejä ja muuta. Örps =( Tähän on liittynyt myös hillittömät jäätelöorgiat suoraan purtilosta! Siis hei – tänä vuonna olemme kai kerran syöneet kolmen juuston pizzaa, jäätelöä on mennyt kesän aikana 3 l (yhdessä Belgarionin kanssa). Nyt vaan kysyn, mikähän puutostauti minua vaivaa?
Eipä tässä ihmeemmin nyt mikään innosta, oikeasti ja vaihteeksi. En edes jaksanut korkata eilen, kun väsytti vaan – ei nukuttanut. Näinhän se on aina. Että ketuttaa vaihteeksi taas, nouseminen puolen yön jälkeen ja silleensä. Säryt ovat jostakin syystä melkoisia – no, on tullut ”raadettua” eli tehtyä kotitöitä aika paljon. Sen siitä saa! Ei siis kannata siivoilla, pestä pyykkiä tms. Ei paljoa naurata. Katkonaiset unet eivät ole mukavia, lisäksi ne näytetyt kotivideotkaan eivät ole ikinä siitä parhaasta päästä. Pthyh. Ja kissakin vaan nukkuu päivät sekä märisee yöt! Kohta tulee muhvi- ja karvahattukelit, prle.
Eli kun työhön meno lähenee, myös ketutuskäyräni nousee huomattavasti. Minulla olisi vielä vaikka mitä tekemistä, voisin olla kotona hyvinkin esim. ensi alkuun loppuvuoden? Ei tekisi heikkoakaan, nimittäin. Joku tuttu lääkäri kirjoittaisi piiiiitkän sairiksen, any?
------------------------------------------
Purrrrrrrrrrve, kaiffat! Siis on tää kans, ollaa jo taatust yli pualviiko eikä fisuliinin fisuliinii oo näkyny! Tää on iha epist kaikill, siis kisseill ainaskii. Itte vaa möhkö mättää vihanneksii ja jotai epämääräst sössöhässäkkää nii, ett ruaka valuu pitki leukoi, nih. Mä saan vaa tavismuanaa, kalkonii ja hampulikaakkii. Siis eikä oo tasa-arvost, ei yhtää. Onneks se lähtee sinne röihi kohta taas. Mä saan olla päivisi rauhas – ja öisinkii. Nytki se herää jokasee risahduksee, ku mä häärin tuala viitakos ja pöydill ja sillee. Eikä missää sais muka olla, siis ainakaa rauhas. Kaikk kliffa on kiälletty. No, eile se vaihto ton sänkyn vaatteet, siäl on nyt kyll viäl mukavempi goisii, ainaski siäl päiväpeito alla. Hjuu, paitti ett eilenki se hiffast mut taas, vaiks mä olin ihan plittanan siälä. Sitt se viäl kehtas sanoo, ett mun pitäis tulla pois. Ettei niinku tee mitää asioi sinne. Hei, jos nyt joskus on vähä erehtyny... Aina ollaa syyttelemäs toist kaikest. Oon mun miälest ollu hei siis kolme viikkoo melkee ainaskii kilti. Oikestaa superkilti, iha vähä vaa joskus hepuloinu ja tehny semmost iha piänt jäynää. Melkee niinku ei olleskaa. Ai jaha, se lupas avaa joko donaripuuki tai sulattaa mulle jotai tänää. Muistaiskoha se lupauksesa edes täll kertaa? Ois kyll paree, meinate. Hei, se otti eile yälä must nukkumisfoto, mä goisin täpöll, ku se itte lähti yälä liikenteesee, tsiigatkaa hei nytte!
Kliffaa fisudaagii (tää on huamatus samall möhkölle!) kaikill!
--------------------------------------
Päivän slogan: Olen yksin, mutta en välttämättä aina yksinäinen – konehan on auki koko päivän!
Päivän biisi: I’m So Lonely
Luettua: Hannu Lauerma – Pahuuden anatomia; Pahuus, hulluus, poikkeavuus. Suositan kaikille. Härrälla on erinomainen ulosanti ja mielenkiintoinen, kohtuullisen maanläheinen lähestymistapa asioihin. Annesin aikaisempana ylilääkärinä (muistaakseni...) hän on nähnyt tapauksen jos toisenkin. Lisäksi tässä on paljon ns. pahuuden historiaa, kannattaa todella lukea. Lisäksi käsitellään mm. kotomaisia laajennettuja itsemurhia (Kauhajoki, Myyrmanni, Jokela...) sekä niiden taustoja. Olen tavannut kirjoittajan jokusen kerran työasioissa, ei aivan tavallinen päälääkäri hänkään ;D Joten – lainatkaa tai hankkikaa opus, jos asia kiinnostaa pätkänkään vertaa. Lukemisen arvoista tekstiä kaikille. Ja sitten aivan toista laitaa Nora Roberts – Enkelten putous, melkomoista perushömppää tiiliskivellisen verran. Jännitystä, dharmatiikkaa ja rhomantiikkaa. Hiukka jo tökkiikin välillä, kun juoni on jo selvä ja vielä vaan jahkutetaan. Mutta ei kuitenkaan pahimmasta päästä eli karrrrrrmeassa lukupulassa tästäkin selviää kohtuullisen kivuttomasti. Kesken on siis vielä eilen saatu opus... hömppää sekin.
KISSIKENKÄT VIELÄ VAAN RAUHASSA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti