No just, arvaahan sen. Kun yhden yön kerran vuodessa saa nukuttua, kyllä se heti muistetaan kostaa. Viime yö menikin sitten normikehnosti, heräillen, kipuillen ja osin valvoen. Koipia ja kättä särki, osaltaan eilisen reissailun takia. Reissailun, just, jos n. 500 m väittäisi jopa kävelleensä, argh. No, pakkohan se oli nousta, kun käsi ei antanut enää yhdenkään unenrippusen tulla eli mömelöt kehiin ja kaffetta. Nukutaan sitten vaikka myöhemmin, jos onnistuu.
Sen sijaan kyllä Welhotarta hellittiin postissa ja kirjastossa. Posti toi monta-monta kirjaa, ziitosta vaan. Erityisesti siitä lähetyksestä, joka oli pakittu hienosti kassiin valmiiksi ,D Jahka ehdin, lisää asiasta siellä toisaalla! Kirjastostakin sain alennusta 1 rahan verran varauksista, kun olen jatkuvasti vakiasiakas. Jäin taas juoruamaan tutun henkilökunnan kanssa ja jakelemaan eri sivujen osoitteita. Pitää kiikuttaa sinne yksi mainos, no, ensi viikolla sitten. Kyllä Malmin kirjasto vaan on erinomaisen hyvä, täytyy myöntää, on aina ollut!
Vihannestsioski lohdutteli kotomaisilla leikkopavuilla, jättimäisellä purjolla, kassillisella paprikaa sekä pussillisella jättiherkkareita ,D Njam, loput vihannekset hain Liiteristä, kuten muutkin viikon appeet. Belgarion haki Kittarista sen, mitä Liiterissä ei ole saatavissa. SS-kauppamme Rismahan on edelleen remontissa, saa pysyäkin... kele, ketuttaa vieläkin! Väänsin Belgarionille (no, söin minäkin ihan vähän) vihannes-juustopizzan, pienen, ja pellillisen täytettyjä herkkareita. Jäi vielä aamuksikin, siis herkkareita. Pizza upposi opiskelijaan välittömäksi *rousk-rousk-rousk-muruja*, ei ollut syönyt koko päivänä, siis iltapäivään mennessä. Jälkkäriksi kaffetta ja kirsikkapiirakkaa ,D Periaatteena on ollut, että hän ei syö siellä kuppilassa eikä osta kurssikirjoja. Tähän asti on selvitty ainakin ilman... ans kattoo nyt. Ei sillä, kuppilan ruuat olisivat varmaan ihan ok hinta-laatusuhteeltaan, mutta aukioloajat eivät juuri koskaan sovi luentojen tai varsinkaan harjoitusten aikoihin. Mikä on minusta outoa... mutta en ole sen kummemmin puuttunut asiaan. Tiedän, että Belgarion tekee oikeaa ruokaa, leipookin välillä (leipää, sämpylöitä ym.), joten turha huolestua. Ottaa jopa välillä pientä evästäkin mukaansa. Ei hän ilman ruokaa eikä liikuntaa jää, kun on vieläkin fillaroinut Malmilta Lipastolle ja takaisin, aikaa menee 30 – 45 min suuntaansa, reitistä riippuen ja kovaa. Hui.
Pyysin häntä myös tarkistamaan koneen tiettyjen omituisten juttujen osalta. Olin jo itse ajanut päivitykset ym. tarkistukset, mutta silti. Vista on vista on vista, argh. Tässä nimittäin eräänä päivä kone ihan itsekseen runksutteli tuossa kovalevyään =O Syitähän on monia, viattomiakin, mutta paree kumminkin, että hän sen katsoi. Minulta äkkiä jokin jää huomaamatta tai en osaa tarkistaa oikeita asioita. Ei löytynyt sen kummempaa, päättelimme koneen itse ajatelleen jotakin tärkeää ja käyttäneen muistitilaa jostain syystä omiin liikkeisiinsä ,D
Eli täällä Welhottarelassa ei sen kummempaa. Varustaudun töihinlähtöön jo mielessäni, ketuttaa. Se perslihas on vain edelleen kipeä ja selkä jäykkis, no jäykkishän minä olen muutoinkin. Mutta katsotaan sitten maanantaina, jos se päivän aikana kovasti pahenee, on arviksen vuoro. Soittopyynnön hänelle olen jo jättänyt, kuitenkin. Eli ei tässä nyt hätiä, sellaista tavanomaista jatkuvaa särkyä. Koivet eivät aivan järisyttävän kipeät ole, kun niitä viikon olen muutoin lepuuttanut. Nukkumisen puute taas saa vähän raivostuttamaan, aina, ihan aina käy näin... Eikä työpäivinä ole sitä uusiouni- tai päikkärimahdollisuutta!
Jahas, käyn tarkistamassa säätilan alueellamme, hetki pieni...Viileää ja huomattavan hiljaista, outoa.
---------------------------------------
Purrrrrrrrve, kissinkat! Nonnih, heti alko Lyde skrivaa, ku Poika tuli megee. Meinaa sain uusii raksui, se toi kaakkii lisää, se toi määkäruakaa. Ett sillee, nyt on tiätteks kaikkee. Ja mami anto mun maistaa taas oviileit, ku se duunas Pojall pizzaa. Sitt se teki siänei uunis =O Haisu hurrrrrjan hyväll ja mä kärkyin maistiaisii, mutt en sitt saanu. Mami tiätää, ett mä en syä niit, mutt se haisu on kyll hyvä! Ett sain sitt kaikkee. Kävin yälä viäl syämäs yhe kuivan lehden tualt, löysin!!! Jee, vaiks mami käkätti jotai sänkyst, söin silti ja sitt kävin ykättääs, niinko pitääki. Saa sitt siivoo, ku löytää sen *tsihih*. Eikä ku mä kävin bases, se voi huuhtoo sen pois. Aika useen mä muute ykään sinne, son helppoo ku se kert on mun mesta ja mamin on helppo se siivoo. Joo, ei täss mitää. Jotai fisuuki Poika toi. Mä tahon sitt kans maistaa sitä! Mamiiiiiiiih? Ai ett joskus. Aina vaa on joskus, ei koskaa just sillo ku mä tahtosin. Kumma juttu, mua ihanku sorsitaa taas. Meinasi eile syädä jo noit kilin lehtiiki, kilit on majotettu mein ruakapöydäll, en sitt kummiskaa uskaltanu, haisteli vaan. Mä oon kerra vahinkoss purassu yht kilii, jäks! Onneks vaa niinku purasin.... ei se melkee ollenkaa ees maistunu, mutt silti. Nyt mä otan relaa ja koht mä meen mamin kaa maate. Se selväst haluu takas sänkyy. Eikä muute oo fotoi, se eile yritti nii tiätteks, möhkö oli unohtanu lataa kaikki patterit. Ei taaskaa mun kuvei, nii epist.
Mutt kliffaa löördaagii kaikill!
----------------------------------------
Vincent, herkkuperse melkein pahimmasta päästä!
Päivän slogan: Lukemattomia kirjoja ei koskaan voi olla liikaa!
Päivän biisi: Levoton lapsi
Luettua: Einar Odd Mortensen – Turkiskauppiaana intiaanireservaatissa. Karun kiehtova elämäni Pohjois-Kanadan erämaassa 1925 – 1928. Mielenkiintoinen aikalaiskuvaus... mies lähtee Norjasta etsimään onneaan ja toteaa kaiken hieman toisenlaiseksi kuin on annettu ymmärtää. Intiaanit eivät ole jaloja, sulkapäähineessä komeilevia ryhdikkäitä miehiä, vaan surkeissa oloissa asuvia metsästäjiä, jotka elävät päivän kerrallaan. Kauppayhtiön edustajana ei ole helppo olla ja erämaa on vahvempi kuin luulisi. Suosittelen intiaaneista ja aikakaudesta kiinnostuneille, valokuvat kertovat oman rajun tarinansa siitä, miten valkoiset miehet levittäytyivät Cree-intiaanien alueelle. David Baldacci – Koston enkelit, tavanomaisen kelpoisaa Baldaccia. Kameliklubi toimii jälleen oikeudenmukaisuuden puolesta. Kohtuullinen juoni, vauhtia ja vaarallisia tilanteita sekä tyypillisiä jenkkispekulaatioita tietyistä asioista. Jännäreiden kavereille, itselle lukuvälipalaa. Yksi opus niin kesken, että siitä ei sen enempää vielä.
KISSIKENKILLE ANSAITTUA LEPOA VIELÄ HETKI...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti