Ei voi sanoa muuta kuin että osaa se köyhäkin nauttia olostaan, edes hetken! Tottapuhuen, olen nähnyt vastaavanlaista käyttäytymistä Tsadissakin, en kerro missä ja milloin. Ei, en ollut itse osallisena tapahtumissa. Ei tämä tavatonta ole – ehkä sen verran epätavallista, että hän jäi ne vaatteet päällään sinne koppiin ;D Toivottavasti leidi nautti joka ikisestä hetkestä, kaikkea hyvää vaan sinne. Ei, minä en ole ivallinen enkä myöskään naureskele. Olen verisen tosissani, nimittäin. Joskus tosiköyhän pitää pistää vähän ranttaliksi ja näin se esim. käy. Olisiko Härra Isorikas sitten parempi ihminen, kun rahallansa menee vaikkapa ulkolaisen vuokradaamin petiin, sen jälkeen syömään ankanmaksapalleroita sekä shamppakaljaa nimekkääseen ravinteliin ja lopulta taksilla, jossain vaikkapa nyt Kuusisaaressa, sijaitsevaan kultiveerattuun omakotitaloonsa armoisan frouvansa ja lastensa luokse? Tuskin! En usko, että hän nauttisi yhtä paljon...
Alkoi taas ketuttaa taas, mm. joidenkin asuntoasiat. Luin nimittäin erään opuksen. Siitä tuli mieleen yhtä jos toistakin. Esim. se, että nykyisin ao. alueella asuvat tuttuni halusivat nimenomaan sieltä asunnon, koska se on IN ja nyt siihen voi rakentaa ihan mitä haluaa.... ihan kolme kerrosta kaikkine hupeineen, luvan perästä. Kahdelle ihmiselle. Voihan vee, sanon minä. Siellä minä asuin vuonna kivi & keppi tuvan ja kamarin kopperossa, vesi oli ulkona, sen kun kantoi vaan, samoin puut jne. Vessat olivat ulkorakennuksessa, joka asunnossa sentään omansa. Ja tämä oli sentään 60 – 70 –luvulla aivan normaalia. Ihan kliffaa hei, sisällä välillä hiukset jäätyivät seinään kiinni eikä tilaa ollut missään eikä kellään – sellaista mitä omakseen sanoisi. Argggggggggh! No, on se sitten niin veetun hienoa. Ai, että minäkö kade, totta prleessä!
Ja tänään taas kirjasto-kaupparoudaus, Belgarionillekin vielä sopii. Voihan vee, en minä saa edes kauppalistaa aikaiseksi. Saati sitten jotakin parempaa muonaa esille täksi päiväksi. Olen saamatoinen ihminen. Enkä ole tyytyväinen itseeni, keliin, sosiaalisuuteeni, tekemisiini, työhöni enkä muuten mihinkään muuhunkaan, joka täten tietoksi saatettakoon. Ottakaa vaan Prozacia ja hymyilkää, prle. Minä en, kärsin, kärsin ja perustan kärsäkaupan – siitäs sitten saatte. Yhtään kärsäalennusta ei tipu, ei kelleen, nih kerta.
Ketuttaa työ. Ketuttaa se lekuri. Ketuttaa yleensä puoli maailmaa. Sekin, että HelMetin varauksissa on vain 6 – 7 opusta, helkkari nuita ihmisiä, kun jömmaavat opuksiaan monta viikkoa! Lisäksi epäilen, että kohta alkaa taas se aika, että tarjolla on sellaisia vihanneksia eli juurespuolta, mitä meikä enempi työpäivinä ainakin välttelee erinäisistä syistä *pröööööööööt*. Eli eväksien suunnittelunkin kanssa pitää taas olla tarkempana... voi tsioski, pelasta minut! Tai edes Liiteri... Minä siis kärsin tästäkin, taas. Selityksenä mainittakoon, että eräät tietyt kipulääkkeet sekoitettuna tiettyihin ilmaa tuottaviin juureksiin ja vihanneksiin aiheuttavat mielenkiintoisia ilmiöitä sisuskaluissa ruokailun jälkeen, vielä pitkään ruokailun jälkeen.
Ketutusta, kärsimystä ja kipua – siinä teille taas tarjontaa. Eilen sain sentään 1.5 h päikkärit, joiden aikana minulle roudattiin mm. laatikkotolkulla erilaisia juomia joitakin juhlia varten. Olin melkoisen yllättynyt! Oi, missä tuo kuljetus sitten viipyykään? Tosin en ole koskaan nähnyt enneunia, mutta jos edes tämän kerran. Eipä mitään ole tuotu. Sen sijaaan yöllä herätettiin ihan jalkeille asti kunnolla kaksi kertaa ja klo 2 pintaan tarjottiin niin kovaa käsikipua, että heräsin taas uikutukseeni ja hillittyyn kivunhuutooni. Oli pakko nousta lopullisesti, kaffetta ja mömelöitä siis kehiin. Olisin voinut nukkua vielä edes vähän. No, ei auta, ei mikään. Lisäksi minulla on se käsitys, että tuo omisarvis ei oikein ole tajunnut tätä käsihommaa. Täytyisi oikeastaan kirjata kaikki ylös, minä olisin parempi tuomaan asiat esille kirjallisesti kuin mutisemaan jotain sekavaa vastaanotilla. Toisaalta, kun tein sen kerran, eräs hemmo ei katsahtanutkaan kaksisivuiseen selvitykseeni vaan hautasi sen sairaskertomuksen alimmaiseen helvettiin. Helposti kun kaikki kivut laitetaan fibron piikkiin. Ihan kuin aikuinen ihminen ei tietäisi fibrokipujen ja täysin muiden kipujen välistä eroa – sen kyllä nimittäin tuntee ja tietää, jos on jonkunkin vuoden jo harjoitellut. Minä olen.
Ähhh, minä menen nyt ihan julkisesti parvekkeelle tupakalle – repikää siitä hupinne, prle.
------------------------------------
Purrrrrrviska, kaiffat! Nonnih, alkoha se palvelu sitt lopult pelaa, ku mä eile huamautteli koko päivä. Illall se avas tiätteks koko puukin donarii, en saanu kaikkee. Loput on jömmas. Mutt sain pualet ainaskii ja oli heekkuu, sitä oli yälläkii ja viäl aamulkii vähä. Ihan kaikki söin ja nualin viäl kupinkii. Nyt on tiätteks aika hyvä! Mä meinaan just koht alkaa goisii. Toi mami taas ravas ylhääl ja pelästytti mut hereill, ku se kilju tosa aamull. Sitä taas sattu, joo. Ei siihe auta kissihoito eikä mikää, mä tiän. Mä oon kokeillu. Joskus se vähä jeesaa, ett se saa pitää handuusa mun seläs, mutt ku ei sitä kukaa jaksa pitää pitkää – siis niinku sitä handuu, tajuutteks te. Ett nyt saa vaa sitt sattuu. Siin on pikkuse onkelmaa munki kannalt, ku sen taravat sitt alkaa tippuilee käsist ja semmost. Koskaa tipu mitää kivaa, mutt meinaa semmost, ku voi olla vaarallist. Kerranki tiputti yhte muki tualt ylhäält pirstaks alas, mä jäin melkee alle hei! Semmone on iha henkevaarallist piänell kissill >o< Mmmm, tänää Poika tulee taas käymää, mitäkähä heekkuu toi tekee? Mä saan ainaki kissitaravoit ja varpist Pojall on se minikone mukan, se on muute tosi kliffa. Paljo kliffempi ku tää mamin. Mamin rintteri on kyll viäl parempi, mä oon sen pääkäyttäjä! Mutt aatelkaas, ei jaksunu ottaa fotoi taaskaa... ihme möhkö ja laiska toi on, en muut viitti sanoo taaskaa. Tommose löys täält...
Kliffaa perstait ja viikendi alkuu kaikill!
--------------------------------------
Päivän slogan: Ne joilla jo on, niille annetaan aina vaan lisää!
Päivän biisi: Kipua ja tuskaa
Luettua: Kate Jacobs – Lankakaupan tyttö, jatkoa Pienelle lankakaupalle. Hömppää, mutta ei pahinta mahdollista. Jos oikein haluaa kovasti, tässä voi nähdä myös pikkuisen feminististä otetta, selviytymistä naisena miesten maailmassa ja silleensä. On se kylllä vähän vaikeaa, eli lukekaa vain tällaisenaan, sopivaa esim. muutenkin houruiseen kuumemaailmaan, jos olisi kipeänä. Neulelokittaja varmasti rrrakastaisi tätä, minä en, valitettavasti. Tämän lisäksi omasta hyllystä jokunen opus päivän aikana ja yölukemiseksi vähän muuta.
VOI PASKAT, KISSIKENKÄT LIIKKEELLE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti