Unihiekkamiestä vedetään kohta turpiin ja kunnolla! Ei mitään rajaa enää, vain 4 h erittäin kehnoa unta. Heräsin klo 2 tienoolla, kissakin märisi ja metaanipäästöjen määrä torpassa oli pienen voimalan luokkaa. Mitenkähän sitäkin voisi käyttää hyväksi? No, riivin tuossa ensimmäisen kevytaamupalan kissin kanssa, ajoin koneen päivitykset (12 kpl!) ja sehän taas kestikin. Mistä se Mikronöfti kaikkea keksiikin. Ja ei, minä en edelleenkään halua niitä tiettyjä päivityksiä, vaikka niitä aina pakkotarjotaan (maksullinen tietoturva), minä luotan näihin ilmaisohjelmiin, jotka olen laittanut automaattisesti päivittyviksi. Että sellaista pientä aamupuuhaa!
Alakerrassa, onneksi tuolla viistosti oikealla, vietetään poikain kinkunpaistajaisia. Kuulostaa hauskalta, ihan oikeasti. Porukkaa on enemmänkin ja ilolientäkin näemmä sopivasti. Eivät ikävä kyllä ole niin tuttuja, että huikkaisin parvekkeelta, joko pääsisi kastamaan leipää liemeen. En minä siitä lihasta ,D Kummastakaan! Kuten sanoin, meillä ei ole lihan iloja, joulutofua on tulossa. Samoin laitan kohtapuoliin porkkana-ohralaatikon uuniin. Muusta ruokapolitiikasta: sienisalaattia, oviileja kahtakin plaatua, sekosaladoa, marinoituja sieniä, ruokasaladoa sekä suolakurkkuja, hapukooria ja tymäkkää piparjuurta. Pääruokana lienee seesami-appelsiini-tofu sekä se porkkanalaatikko ja osa ruokasalaatista. Tuossa on kuulkaas aika paljon syötävää. Onneksi kaikkea on vain vähän ;D Jälkkärinä on vielä juustoja ja valikoituja hetelmiä, suklaita (!) ja kaffetta. Jo on ihme, jos ei tuolla muka pärjää....
Vaikka eilen iski omituinen nälkä, iltanälkä! Kotoon tullessa riivin pari kalaleipää ja kaffetta. Hetken päästä tein pari juustoleipää (nämä kaikki siis paffikorpuilla). Kohta avasin donaripurkin, sekoitin sen raejuustoon, maustoin ja vedin kitusiin. Välillä heitin mukaan pari ananaskirsikkaa. Outoa, ei minulla yleensä ole iltanälkä tuollaisissa mittasuhteissa. Liekö jotain harmoniperäistä ,D Olin nimittäin päivällä syönyt ihan kunnolla soijarouhesoossia, salaattia ja tagliatellea, melkein ähkyyn asti. Ja pipareita, pari suklaata ja yhden vihreän kuulan... Juu, laitetaan se iän ja harmoonien piikkiin, sovitaan niin, eikö?
Täällä ei ole (vielä ainakaan) edes siivottu. Päätin kotoon tullessa, että en tee yhtään mitään järkevää. Nämä pari-kolme viimoista työviikkoa ovat olleet melko raskaita, oikeasti. Koivet huutelivat omiaan ja kellistyin suoraan sänkyyn kirjan kanssa, mitä nyt tosiaan söin välillä. Unta en saanut, en sitten millään. En edes unetusavitusnapeilla! Ei kiva, onneksi tänään voi ottaa uusiounia ja päikkäreitä ihan niin paljon kuin huvittaa. Kukaan ei tule käymään, minä käyn korkeintaan roskiksella! Kummisetä vaikuttaa tyytyväiseltä sairaslomalaiselta – jalkaa ei särje eikä ongelmia ole. Makoilee, syö ja katselee töllöä. Hmph! Lisäksi kaikki hänen sukulaisensa ovat luvanneet kuljetella tässä pyhien aikaan sinne sun tänne syömään ja juomaan. Soitin nimittäin eilen, että jos hän kaipailee juttu- tms. seuraa, olen normisti lomilla ja kotona. Lisäksi varmistelin erästä hankintaa jo etukäteen.
Eli – vietän tämän päivän varmaan puolittain sängyssä, ehkä siivoan, ehkä en. Laittelen vähän apetta esille ja viihdytän itseäni lisää kirjoilla. Siinä se on, se kaikkien odottama juhla, höh. Minä nyt vain olen saanut tästäkin hommasta tarpeekseni, anteeksi vaan nyt kaikille, jotka ovat j-ihmisiä. Minä en ole!
Malmilla vallitsee raikas ja kirpeä talviaamu – ihan oikeasti, kello on 3.31!
------------------------------------------
Purrrrrrrrrrrmenta, kavrut joka pualella! Hei, tänää on se päivä, ku saa ainaskii heekkui. Jotku saa jotai lahjoiki, mä oon saanu jo. Uusii naksui ja kaakkei ja muanaa. Eilenkii sain donarii heekuks ja äske taas kalkonii. Ja mami lupas jotai mulle eriksee päiväll, tualt pakkasest niinko. Se meni sitt kummiski joksku ihme vihanneslinjaks. Olkoo, emmä kinkuu syäkkää, mä oon kerra kokeillu, ei käy! Ett ei haamita. Muute me ollaa lötkötetty ja oltu hereill, mäki oli yälä hereill ku mamikii kerta. Ja sitt me naureskeltii toss aamull, ett tääll kyll haisuu. Tiätteks mikä, mä voin suaraa sanoo, ett kakit ja piarut. Molempiin, meinaa! Ett semmost kakkisjutskaa >o< Toivottavast kaikill on tänää kliffaa. Mulle mami sano, ett se on keksiny jotai uutta leluu tai jotai, lupas ite tekee. Näkis vaa taas, mitä seki väsää. Pahaa pelkään, nimittäi. Ja sitt se uhkas imureerat, no seki riippuu, jaksuuks se. En tykkää kyll, mutt ku meist molemmist irtoo kaavoi. Ja hei – mamin hiuksis on häipyny melkee 20 senttii johki! Joku vei ne? Itte se on tyytyväine, mutt must se on outoo. Ainaki ku makaa sen viakus... osa hivuksist on jossai jömmas. Laittais takasi! Ai nii, oisko jotai muuta... emmä muista. Mä oon riakkunu täss aamull hepuleit ja partsilkii käyny monta kertaa. Nyt mä alan ottaa relaa. Toi meinaa laittaa jotai uunii... ei lihaa kummiskaa, ett ei paljo kiinnosta! Mutt mä toivotan mun kaikill tutuill tosi kliffaa julee ja vapait ja heekkui ja lahjoi ja semmost, mitä teill normihuusholleis on tapan tehdä! Täss mä oon just tulos partsilt sisää – huamatkaa mun tosi siisti niskakuvio!
Kliffaa päivää kaikill – ei se pukinderi muute sitt oo vaaralline (se ei oo oikee, mä paljastan!)...
----------------------------------
Kas, päivän paljastus – älkää antako pikkukissojen kuitenkaan nähdä tätä, säilyttäkööt he vielä uskonsa kaikkiin ihmeisiin!Päivän slogan: Joulujuhlista jaloin, muista ryömien!
Päivän biisi: Joulupukki puree ja lyö
Luettua: No, en minä voi kertoa. Olen vasta puolivälissä eli sivulla 574. Vähänkös on tiiliskivi menossa ,D Lisää siis huomenna tästä opuksesta...
Minä kiittelen kaikkia Lokistaniassa, ystäviäni muualta sekä muitakin viestejä lähettäneitä – on ollut mukava saada kaikenlaisia toivotuksia ,D Erityisesti ilahdutti toinen saamistani joulukorteista – juu, minä sain kaksi korttia ihan oikeasti, melkein itku tuli silmään....
PITÄKÄÄ KIVAA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti