Nyt minä irtisanon suhteeni siihen kaveriin, siis Unihiekkamieheen! Ja nostan rosessin, ihan varmasti. Sain eilen päivällä nukkua mahdottoman mukavat päikkärit. Mutta yö (tämä hyvin lyhyt aika) on ollut yhtä hvttiä, ei unta, särkyä ja jomotusta, kaksi karmeaa painijaista ja yksi höpöuni. Nekin kaikki alle tunnin mittaisia. Tästä ei kuulkaas tule yhtään mitään. Minun pitää saada jotakin kunnon mömelöitä tai ottaa joka ilta sen verran alkoa, että uni tulee kunnolla enkä herää särkyihin – no sitten menee maksa, mutta menee se hermo ja maksa tällä lääkitykselläkin! Nih, kerta! Welhotar on hyvin kipeä ja odottaa, että särkylääke alkaisi vaikuttaa. Mitä minä eilen tein, että käsi heittäytyi tuollaiseksi, ja koipisetkin lievästi? No juu, siivosin eli imureerasin – oli pakko, kissankarvat ja ne minun leikatut hiukseni.... Niin tiesittehän, että Welhottaren hivuksista irtisanottiin ainakin 15 cm harvaa kasvustoa. Nyt on hyvä, sitä ei kukaan edes ole vielä huomannut ,D Materiaalia siis riittää. Niin ja toiseksi, raastoin niitä porkkanoita, sekin on sellaista ees-taas –hommaa, josta käsi ei pidä. No, turha jälkikäteen miettiä – joku teki vain pahaa ja nyt se yöllä sitten kostetaan. Ei kiva eikä mukavakaan!
Minkäänlaista pukkiakaan ei ole näkynyt, en kyllä odottanutkaan *virn*. Malmilla on hiljaista, mitä nyt äsken taas äänekkäästi käveltiin ohitse ,D Se on tyypillistä, oli päivä tai yö mikä tahansa. Ei muuten edes juotatuttanut eilen. Jotenkin tuo ruoka ei kaivannut vodkaa kylkeensä, tsihih. Viini ehkä olisi maistunut, mutta en jaksanut käydä Oklassa riittävän ajoissa. Ei haittaa, kyllä tämä aika tässä kuluu muutenkin kuin juodessa ja syödessä! Syömisen jälkeen vain makoilin ja lueskelin sekä vähän nettailinkin siinä sivussa, että tuli liikuttua sängystä tähän piirongin tienoolle asti ,D Kissakin oli tyytyväinen ja uinuimme yhdessä kunnon ruuanpäällispäikkärit. Että Vincent muuten osaakin kuorsata, voi hyväinen aika! Mutta vietimme oikein nautinnollista ja rauhaisaa iltaa muutoin.
Tänäänkään ei ole tiedossa sen kummempaa eli sama jatkuu. Josko jotakin pientä asiallista saisi aikaiseksi, en tee siitä mitään pakkoa kuitenkaan. Kunhan pidän mielessä... Käympäs tässä taittamassa palan sukulaatia itselleni, tummaa kirsikkaa. Suklaat jäivät eilen aivan koskematta – vahinkoa pitää alkaa korjata välittömästi tämän vuorokauden puolella! Lisäksi minulla on paketti sitä herkkukinuskia, josta jo kerran päätin luopua *nolo virn*, mutta onhan nyt juhla ja silleensä. Parvekkeella on kylmää, täällä on kirkasta ja pakkasta, ähh!
-----------------------------------
Purrrrrrrrrrrmenta, kavrut! No hei, käviks teill pukit, tsihih? Meill ei ku mami vaa duunas safkoi. Ja juu, imureeras se, mutt mä goisin sill aikaa, ei pahast niinku häirinny! Sitt mä sain oikee ison biitin jauhelihaa, semmost hyvää. Söin sitä melkee koko päivän sitt. Ja vähä sain maistaa jotai muutki, en tiijä mitä oli (toim.huom. hapukooriapa tietenkin...), nualasin vaan, joo, voi sitäki syädä. Ja sitt ku kaikki oli valmist, mami istu toho ja alko syädä. Ja kyll se söiki, isolt lautaselt =O Tavallisest se syä semmosest kissinkupist, melkee ku mäki. Mutt nyt oli oikee jättilautane ja orja veteli menee. Fisuu en saanu, ku se oli sitä sualast semmost. Haisu kyll hyvält! Ett heekuteltii ja sitt mentii goisii oikee kunno päikkärit. Mä nukuin iha mami nassu viakus, melkee sen tyynyn niinku. Ja sitt mä söin vähä lisää ja mami kävi ruiskuss, ett mä pääsin vähä leikkiin ja sitt juatii kaffet. Haisujuustoi se söi, jäks, en ottanu! Mutt tänää se lupas jotai muuta kaivella taas kätköistää mullekki. Ett semmoset ruakajuhlat tääll enempi niinku on. Äskenki toi mussutti suklaata. Sitt se yskii vähä koko ajan. Ei kai se oo tulos kipeeks, mä joudun taas hoitaa sitt sitä. Toivottavast ei, se on nii raskast yksinhualtajakissall toi orjan hoitokii... Muute meill o rauhallist, kukaa ei käy, just kukaa ei soita eikä mitää häikkää niinku. Ollaa vaa ja maataa >o< Täss mä oon eilen safkan jälkee mamin kaa punkas, joulujen värit, eiks?!
Kliffaa toist vapaat ja lisää heekkui vaa kaikill!
---------------------------------
Vincent, olet ollutkin poikkeuksellisen kiltillä tuulella....Päivän slogan: Jahas, se on kohta juhannuskiireiden aika – laidunkauden avajaisiin ainakin pitää alkaa valmistautua!
Päivän biisi: Ensimmäinen joulu selvinpäin (no eikä ole, mutta biisi tuli jostakin mieleen...)
Luettua: Ken Follet – Maailma vailla loppua, 1078 sivuinen järkäle tarinaa. Eikä kehno ollenkanas. Juonitteluja, luostareita ja niiden elämää, salamyhkäistä kähmintää sielläkin, sotaa ja ruttoa, rakkautta sun muuta eli elämää 1300-luvun Englannissa. Kohtalaisen kiinnostavaa eli aika ei käynyt pitkäksi, sopivasti kaikkea. Lyhentääkin olisi toki voinut. Suositan historiasta kiinnostuneille ja tämän tyyppilajin kirjoista muutenkin pitäville. Asiatiedotkin näyttäisivät olevan kohdallansa eli tavat, ruuat jne. eli tämähän on aina kiinnostavaa. Suosittelen tiiliskiviä harrastaville – itse jopa lievästi pidin tästä! Petri Laine – Taivaan kaikki värit, kahdeksan scifi-novellia, jotka on aikaisemmin julkaistu eri lehdissä. Lähinnä ns. kovaa scifiä eli sitä ihteänsä. Pari novellia erottui edukseen, muuten aika tavanomaista. Turbatorilta jälleen uusi kustanne siis. Suositan oikean scifin kavereille, mieluusti ei aloittelijoille!
SITÄ TOISTA VAPAATA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti