Voi ei, tämä vaan jatkuu! Sekä tämä vapaa että unettomuus.... Sanoisin tähän, että nämä vieraat ovat kuni kalat, jotka alkavat haista kolmantena päivänä. Lähtekää jo, huits nevadaan siittä. Pääsisi normaalieloon tästä. Siis jotenkin edes. Heräsin taas armottomaan särkyyn ja kissimärinään, oli aivan pakko nousta. Eilen vetelimmekin unia pitkin päivää. Vincent elämänsä ensimmäistä kertaa minun olkapäälläni ja osittain päälläni käpertyneenä ja rennosti nukkuen ,D En voinut liikahtaa, mutta saatoin hyvinkin lukea. Tosin korva aina vinksahti sivua kääntäessä ja yskiessä, sellaista ikävää häirintää makuupatjan tienoolta. Että Vincent se lähestyy taas lisää, toukokuussa tulee täyteen vasta 3 v. talossa. Pikkuhiljaa siis. Mukavalta se ainakin tuntuu, meistä molemmista, että jonkunlaista pientä luottamusta hiljallensa tulee lisää, mutta todella siis hiljallensa =D
Minulla on ikäänkuin ja mukamas pieni flunssanpoikanen. Sellainen, joka ei tiedä, onko menossa vai tulossa. Vähän nenä valuu, vähän on kurkku kipeä, vähän yskittää. Äsh tuotakin, iskisi edes kunnolla tai menisi sitten reilusti ohi. Olen tropannut inkiväärillä ja piparjuurella (chili ja valkosipuli kuuluvat oletusarvoihin!), kun normipiparjuuri loppui, tartuin wasabiin. Hah – sekoittelin tonnikalatahnan ja siihen rutosti wasabia, jo kelpasi apehtia paffikorppuja. Niihin tulee muuten himo, hitsi, ystävät! Taas jokin ruoka, johon meikä repsahti välittömästi.... ystävätär toi siis tuliaisina sellaisia mitä lie, kevytkorppuja, jotka näyttävät pahvilta, siitä nimitys. Ne ovat äärihyviä ja kestäviä levittelynkin osalta.
Nyt alkaa jo tämä makoileminen käydä vähän hermoille, johan tätä on kestänytkin. Eilen jo vaihdoin allakan uuteen ja siivoilin laukkua. Jospa tänään jo jotakin vaativampaa. Minä tarvitsen jotakin pientä tekemistä pienissä erissä päivän mittaan ja lukemisten välillä. Muuten tulee vain selkä kipeäksi! No, kyllä täällä tekemistä on, ei silti, kun vain viitsisi aloitella. Isompiakin rojekteja. Vähän tekstiäkin sain aikaiseksi, jospa tänään sitäkin lisää.Varatut ruuat ovat onneksi jo lopuillansa. Tänään vielä vähän tofua ja ruokasalaattia, sitten pääsee taas käsiksi normaalimpiin aterioihin. Tai siis, normaaliahan tässä on syöty, mutta ehkä vähän paremmin tehtyä ja suurempi valikoima. Huomenna on normilauvantai eli Belgarionin kanssa kirjastoon ja kaupoille sekä lounas tietysti Pojalle. Tiedän jo, hän saa toista suurta herkkuaan eli sienipiffejä. Minulla on kalkonijauhelihaa pakasteessa, siihen lisätään vähän kuivattuja sieniä ja tehdään kunnon annos piffejä. Tarjotaan täytettyjen herkkusienien ja sienikastikkeen sekä kotitekoisen perunamuussin kanssa, saladoja unohtamatta. On muuten herkkua, vaikka joku voi vähän ihmetellä sienten määrää. Meillä ollaan perusteellisia – jos kerran syödään sieniä, niitä myös sitten syödään! Jälkkäriksi on jo kirsikkakeksejä sekä sukulaatia, halutessaan hän voi laatia itse muffareita. En ole tässä edes soitellut, täytyypä tänään kilauttaa. Tiedän, että hän on ollut avopilla syömässä ja muuten luultavasti lueskellut, kuten minäkin. Niin, ja istunut koneella, mutta sekin on oletusarvo.
Minulla on nyt juuri kohtuullisen tylsää! Särky vie ihmisestä jotenkin terän ja olen muutenkin aamuäreä hyyppä. Tarvitsisin varmaan toisen mukillisen kaffetta heti perään... vitamiinijuomat ovat vasta menossa, ehkä sitten sitä kaffettakin. Welhottaren residenssissä ei mitään erityistä. Toivoisin, että raatio jo lakkaisi soittamasta nuita j-lauluja! Minen jaksa enää kuunnella niitä, en, en sitten millään. Ulkona on edelleen kirkasta ja kylmää. Hmph, pitäisi viedä roskat ja sekin on rojekti, jos on vielä liukasta.
-----------------------------------------------
Purrrrrrrrrviska, kissinkat! Ai ett, toi mami on aikastas kekseliäväine kuiteskii. Eile mitää uutta muanaa itellee tehny, mutt ku se teki pahahaisust donaritahnaa, mä sain mun osan siit donarist. Siis niinku enne sitä kaikkee haisujudekaa. Njam, ja tavismuanaa viälä ja uusii raksui. Mutt yks jutska: Kavrut hei, oikeesti. Mull ois naksui, jois on fisuu (Bilaxia leikatuille kissoille) ja sitt hampulikaakkei (makua en muista, keskellä ruskeaa, päällä vaaleaa, sellaisia sitkaita), jotka mä mieluusti antasin jolleki kissill, jos joku haluis? Eiks kellekää kelpais? Mä kun en tosiaa syä niit. Niist fisujutskist mull tulee huano olo ja noi kisukaakit ei oo mun makuu yhtää. Ett jos joku muu tykkäis, vois hakee niit mamilt ens viikoll. Tai täält meilt himass, jos bunkkais täällä päin! Ett iha vaan tiadoks. Mami veis ne muute vaiks Hesyy tai johki, mutt ku se ei kerta voi. Ku se ei kerta kävele ja sen matkat on vissii iha finito. Ett laittakaa viästii tai jotai... Muute me tosiaa ollaa goisittu ja mä ihan oikeesti goisin mamin pääll, siis niinku käperryi sillee pualipuuhkaks sen olkapääll ja pisti pään siihen nätist ja tassunkat ja kaikki. Eikä yhtää pelottanu, vähä pidin kylpytakist varpin vuaks kynsill kii, sitt helpotin neki. Ja se pysy paikallaa, hei se pysy! Vähä se yski välill ja rapitseli kirjaa, mutt siin oli hyvä ja lämpöne olo. Oikee mukava, hei! Oon mä kyll rohkee. Ja yäll mä kuuli, ett iha ku joku rapistelis ovee auki. Mä säntäsi heti tsiigaa, mut se oliki mein naapuri, ku tuli himaa. Oli nii hiljast, ett se kuulosti ku oltais tultu meille. Mä oon tosi hyvä vahtikissa, heti oisin purru-raapittanu, jos joku ois tullu! Ei mullakaa mitää ihmeellist, niinku kuvast näkyy – kliffaa vaa, ku mami on koko aika himass >o<
Hei, kivoi vapait vaa kaikill ja vissii heekkuikii viälä riittää!
----------------------------------------
Vincent, meillä ei herkkuja enää ole, mutta jospa pärjättäisiin tavismuonalla jo?!Päivän slogan: Maailma pyörii, toisinaan kyllä mielestäni väärinpäin!
Päivän biisi: Antakaa määkin huudan, määkin olen kännissä!
Luettua: Chapman ym. – Monty Pythonin maailma Monty Pythonin mukaan. Olipa pettymys, iso sellainen. Sekä Belgarionille että minulle. Odotimme hyvää, jopa hauskaa historiikkia ja tilanteita, kuvia - noup! Tämä on lähes toimittamaton haastattelukirja, jossa kaikki kertovat tapahtumat omalta kantiltaan, toistoa siis toiston perään. Kuvia oli pari aukeamaa, nekin kehnoja. En suosittele, jos ei ole aivan armoton friikki. Alkukielellä löytyy parempaakin luettavaa. Jotakin olisi pelastanut edes suomentajan vinksut tms. Mutta kun ei niin ei. Tästä ei paljon saa irti, ehdotan dissaamista. Ei tule meille toista kertaa, valitettavasti. Alastair Reynolds – Jäänpuskijat, aivan uskomaton scifi-romaani, tiiliskivi vielä. Ei petä kertaakaan, tarina on mahdoton ja looginen yhtä aikaa. Yllätyksiä toisensa perään. Tämän luki oikein mielellään, mutta scifi nyt ei ole minun paras ystäväni kuitenkaan. Eli ei tämäkään meille asumaan tule, jollei parilla juurolla divarista karkaa. Suosittelen kuitenkin kaikille vakavan scifin ystäville – aivan ehdottomasti koukuttava tarina!
LOPETELLAAN TÄTÄ LEIKKIÄ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti