ARMOTONTA KETUTUSTA - MONESTAKIN SYYSTÄ

Jooei, ei edelleenkään unta. Nyt tämä alkaa jo hiukka käydä hermoille, ei edes päikkäreitä eilen. Väsy oli armoton ja yritin sinnitellä. Sinnittelin ja otin jopa nukkuavitusmömelön – ei mitään! Ei se muuten niin ketuttaisi, mutta kun pitäisi töihinkin eli Varastolle huomenna. Ja varmaan jotakin siellä tehdäkin, ihan järkevää siis. Täytyy ottaa yhteys omisarvikseen, kun mikään ei auta. Tai tiedän minä, mikä auttaa: Kunnon känni, jo nukuttaa kummasti 12 h tai ylikin. Ikävä kyllä, sillä on sivuvaikutuksia myös töiden kannalta. Joka ilta vedettynä en usko senkään olevan kovin terveellistä. Noin pikaisesti tsekattuna olen vuoden aikana nukkunut 2 – 3 kertaa ihan 10 – 12 h ja 4 -5 kertaa semmoiset 6 h unet. Että joka toinen kuukausi olisi yksi yö kunnolla uinuttuna! Huvituttaako? Minua ei. Jos saisi olla jatkuvasti kotona, ei olisi mitään väliä. Kyllä sen kestäisi, kun voisi sitten nukkua halutessaan päivällä. Nyt alkaa olla pieniä paineita tosiaan tuon työksi kutsuttavan asian johdosta.

Muutoin ei Malmilla mitään uutta! Vai muka lama, höh. Tuo hemmetin rakettikauppa näytti käyvän kuin siimaa, isoja ja pieniä miehiä hakemassa pauketta, useammat näyttivät ostavan iiiisoja kassillisia tavaraa. Ja koko eilispäivän ja yön tässä on saanutkin sitten kuunnella pentujen söhräämistä rakettien kanssa ja niiden räjäyttelyä. Ei jummarra, tämä pieni pää. Aletkin alkoivat, niissä ei näkynyt tunkua – no ei ainakaan tuossa klo 10 kieppeillä. Olisi ollut itselläkin tarvetta, mutta ei jaksunut. Jos joku tietää, mistä löytyisi leveitä mustia hameita, ei vältt. ohutta neuletta tms. voipi jättää vinksua. Tehän tiedätte tyylin: leveää, pitkää ja mustaa tällaiselle viileämmälle kelille! Onneksi Risma tarjosi kuitenkin appeita alehintaan eli 50 %:lla. Ja nyt pitäisi sitten sanoa, että prle, ystävätär on koukuttanut minut nuihin paffikorppuihin ;D Niitähän oli pakko ostaa ja haukata vähän illalla saladon kanssa. Juu, hyviähän ne, äkkiä vaan menevät. Jostain syystä. Liiteri oli taas jättänyt vitamiinini tilaamatta, hitsi, ollaan sitten ilman. Muuta löytyi, leipä ja leikkeet sekä osa pakasteista myös alessa eli ei paha sekään.

Kotona laadin Belgarionille lounaan. Sienipiffejä (kiitosta vaan niistä sienistä, on ne mahtavia!), oikein jauhoisia perunoita, pienen wokkihässäkän kaikkine vivahteineen sekä sienisalaattia. Hyvin upposi, myös itselle. Oli hirmuinen nälkä, molemmilla. Loput piffit laitoin Pojalle evääksi muiden antimien sekaan. Samoilla uunin lämpimillä tein myös uutta ohra-porganaloodaa, hyvää tuli taas siitäkin. Belgarion ei halunnut sitä mukaansa, jotenkin kartellen onnistui välttämään. Epäilemättä se ei näytä kauniilta, lähinnä koiranoksennukselta, mutta maku on erinomainen. Lupasin jömmata pakkaseen pari lusikallista ja syöttää hänelle myöhemmin! Ei Belgarion ollutkaan syönyt sitä lihaa tuolloin pyhinä, oli reippaasti kieltäytynyt ja laitellut omia appeitaan. Exä oli tivannut ja tivannut syytä... Mutta liha oli ollut semmoinen valmiiksi maustettu pala jotakin epämääräistä, jossa on paistovahti valmiina jne. Minä tiedän, minäkin olen sellaisia joskus saanut ilmaiseksi. Niistä kun ei oikein ole syötäväksi, vaikka vahti väittäisi niitä valmiiksi. Aina pitää paistella vähän yli ja sitten vielä antaa levätä ja tasoittua. No eihän Exä semmoista, tietenkään. Eikä voi ymmärtää, että nuori mies ei syö lihaa ja ilmeisesti pistää senkin minun syykseni, tottakai ,D No jos minä nyt jonkin kassillisen tofua ja mausteita olen Pojalle raijannut ja opettanut käyttämään soijarouhetta, onko se nyt niin vaarallista. Pikemminkin terveellistä, luulisin. Varsinkin kun Exä aikoinaan vaati minua (hei siis minua) laittamaan enemmän ruokia vihanneksista sekä paljon salaattia *huoh* ,>

On taas vähän sellaiset fiilikset, että tekisi mieli heittää hohtimet kaivoon! Vincent ei, toistan EI saa tänään bloggausaika. Syy löytyy ulko-oven vieressä olevasta kassista, jossa on mm. yhdet Eccon kävelykengät. Toiset syyt ovat pestyinä kylppärissä. Kolmas syy on litra tömäkkää Tolu-vettä, jolla on hinkattu kenkätaso hyvin huolekkaasti! Kissa on nyt hyvin hyvin hiljainen. Ja ei, häntä ei ole pahoinpidelty fyysisesti, korkeintaan annettu kolmannen asteen hiljainen moite sanallisesti. Ja se on jo riittävän paha. Ei siitä tällä kertaa sen enempää.

Jahas eli mitäs tänään on vuorossa? Jonkinlaista residenssin ruokkoamista on pakko harrastaa, samoin viitakko kaipaa hoitoa. Pari vaatetta pitäisi korjata. Jokunen kirja lukea. Jotain ruokaa laatia, pariksi päiväksi nyt alkuun, että olisi huomiset eväätkin mukana. Jospa saisi jonkinlaiset unet jossakin välissä edes otettua vai sinnittelisikö vielä tämänkin päivän puolitehoisena. No, ans kattoo. Ketuttaa melkoisen rankasti nimittäin!

Päivän slogan: En minä paljoa ole pyytänyt, jos yhdet yöunet edes!

Päivän biisi: Arkunnaula

Luettua: Jeff Long – Helvetin piirit, olihan se luettava uudelleen. Luin tuon jatko-osan (Helvetin sydän) aivan äskettäin ja pari kohtaa jäi vaivaamaan. Kun lukee paljon pikalainoja, ne myös luetaan melko pikana. Ja kyllä, Helvetin piirit on sen arvoinen, että kestää toisenkin lukemisen. Riittävästi sopivaa kauhua ja vähän asiaakin, jännitystä ja kiinnostava ratkaisu. Että suosittelen, olen jo aikaisemminkin arvostellut ja tsekatkaa linkit, joten ei tässä sen enempää. Ostakaa (löytyy halpispokkarina) tai lainatkaa – jännäreiden ystävä ei varmasti kadu.

PS. Tässä kunnon päivitysaikaa odotellessa päätin kastella viitakon. Just, eipä sekään ilman ns. tilanteita. Pienehkö kastelukannu täynnä vettä Welhotar kurotteli ylös kastelemaan riippanoita, kas, oikean käden ote ei taaskaan pitänyt. Alas tuli 1.5 litraa vettä, joka leviiiiiiiiiiiiiiiiiisi erittäin laajalle alueelle. Prle. Siinä sitten konttimaan. Te varmaankin myös tiedätte, että en pysty olemaan polvillani, se tekee aivan hvtin kipeää. Pakko mikä pakko! Vedet on luututtu plaattialta. Mitä muuta tällä päivällä voikaan enää olla tarjottavana?!

                                               

                                                                     

                                                        ÄHHH!