Otetaan kerrankin niin, että kerron jotakin mukavaa. Tosin se saattaa olla teistä hieman yllättävää, mutta minähän olen outo ja myös kummallinen, lisäksi joskus hyvinkin omalaatuinen. Asiaan? Ai niin, hjuu...
Siis maanantaina, kun olin puolipäivävapaalla, toveritar/toverittaret olivat tehneet strategisen iskun Varastolle ja jättäneet sinne yllärin, kumiankkaleegion ;D Kyllä sieltä hyvin lyhyt puhelinviestikin tuli tyyliin, missä sä olitkaan taas töissä – että sen verran tiesin ennakolta, ei aavistustakaan mitä oli tekeillä! Arvatkaas, Varaston henkilökunta oli ottanut toki pussukan vastaan ja luvannut toimittaa sen minulle. Pussukka oli pieni (btw ja dyyligäs) ja ankat tietysti nähtävissä... Kun kävin hakemassa ankkulit kotoon eilen aamulla, oli virallisen tahon edustajan ilme melko mielenkiintoinen. Kun myöhemmin kävin hihkumassa, että ”yksi niistä loistaa pimeässä”, näin jo epätoivoisia tuijottavia katseita! *hirnu tässä vaiheessa* Kiitos – te ootte ihania!!! =D Lohdutti kummasti kapista Welhotarta synkissä syövereissä. Welhotar proudly presents – uudet gummiankat:
Suurin ankka, Mahti The Ankka, oli jo kotona. Muut ovat siis uusia vieraita huushollissa!
Toiseksi, postin italiaanoversuuni ylitti itsensä ja toi mainosten lisäksi kaikkea kivaa! Tai siis toivottavasti kivaa – kaksi pakettia kirjoja odottaa noutajaa, haen ne vasta perstaina, koska ei ole enää matkoja juuri tuhluutettavaksi. Kiitos tästä kyllä kustantajalle, siitä sitten myöhemmin taas täällä ja toisaalla. Lisäksi oli oikein mukavan yllärin sisältävä kirje, josta myös hirnu-kiitokset! Palaan asiaan ass soon ass possible ,D On sitä mukaviakin ihmisiä olemassa. Ai niin, ja erään tilaamani ihan itse ostetun kirjan ilmokin tuli, että tulossa on, ihan varmasti kohtapian. Wau – hyvin vaisu vau tuon toimituksen hituroinnin takia! Mutta tiedoksi vaan.
Lisäksi Varaston päiväkään ei ollut pahimmasta päästä. Tosin luimin kirjastoon klo 9 kieppeillä, koska ei ollut töitä eikä väkeä. Lainasin lisää vanhoja dekkareita, kertaalleen luettuja. Kun palasin, UP oli taas kyselemässä, riittävätkö työt. Hmmm, minusta se ei oikein tuntunut mukavalta... päätin sitten pelata vähän lisää bubblesia, josta toinen esihenkilö minut yllätti töitä tuodessaan. On se kyllä niin, että kun huono tuuri käy, se käy sitten joka asiassa. Tosin minua vähän huvitti se, että kerran fyssa sanoi, että olkapääkipuihin pieni liike esim. hiiren käyttö voisi olla vain hyväksi. Ziis, ajattelin pyytää tuon kirjallisena =DD
Ja vielä sekin, että kiitos lehmäin, Serkut myy myös normipiim, tarvii kohvi kans, ei suhkur. Meinaan että, prleen Malmin Liiteri teki kälyisän tempun: myi perstaina samana päivänä vanhaksi meneviä maitoja. Ja minä ostan viikon ruuat – voitte arvata, miltä ensimmäinen aamukahvi eilen näytti, Georgelta. Että sitten mustana ja heti töistä lähdettyä Serkkuihin hakeen se piim ja juttelemaan leidin kanssa ukkosesta, painostavasta ilmasta ja sen vaikutuksesta maitoon. Miten minä aina jään sen ihmisen kanssa suustani kiinni (no joo, siksi kun se puhuu minun kanssani, olenhan asiakas =I)?
Josta sitten sujuvasti paskaraporttiin: armas nelijalkaisemme, karvaperse kolli Vincent oli jättänyt haisevat terveisensä sänkyyn. Ensin oli tehty toki kökkö laatikkoon, mutta kun en ollut kotona siistimässä, käytiin uudestaan sängyssä ja tuhottiin aivan jokainen petivaate. Niissä oli kirjaimellisesti piehtaroitu, ARGH. Lisäksi outo hajahdus tuntuu Hörhön kassin luona, epäilen karvakasan käyneen kastelemassa koko kassillisen Hörhön vaatteita. Hörhö nimittäin on vielä jättänyt tuon ison kassinsa tänne siihen asti, että saa asuntolasta oman huoneen – ei viitsi viedä turhia tavaroita yhteismajoitukseen... Auts, ne on pakko pestä sitten huomenna, tänään ei enää mahdu kuivumaan. Että se siitä kivasta ja kiltistä kissistä taas. Onko pakko taas ottaa haisukarkoittimet sun muut esille? Ne ovat nimittäin olleet poissa jo erittäin pitkään ja kissi on ollut kilti ja herttaisa. Tai sitten minun ahi-mietintä-synkkyys-kohtaukseni ovat jo vaikuttaneet karvatumppuunkin.
Ilta menikin sitten kotihommissa; sängyn riisuminen, pukeminen uudestaan, pyykinpesua jne. Prletto, pääsin vähäksi aikaa pitkälleni vasta parin tunnin päästä kotoon tulosta. Paha, paha, koivet tarvitsevat lepoa heti, kun pääsen kotiin. Tämä tarkoittaa taas mahtavaa aamujäykkyyttä, ai niin, sorry miehet ,D Teillähän niitä ongelmia on – kuulkaas ei tarvitse mitään Viagraa tai Cialista, hankkikaa ihan reilu fibro kaikkine lisäongelmineen niin jäykkyys on taattu. Tosin en voi taata, pystyykö sen jälkeen muuten enää mihinkään. Minäkin epäilen itseäni, myös siinä. Selibaatti kun ei oikein tarjoa noita kokeilumahdollisuuksia liian kanssa.
----------------------------------------
Moi, kavrut! Mä luulen, ett ny on paras pitää vähän aikaa turpi aika hiljaa kii. Mami oli eile vähä raivon, no joo, oli kai siin vähä syytäki. Mutt ku hätä yllätti kesken unkkoje, mä mihkää jaksanu. Ja sitt mä vähä myllersin sänkyy, etei se huamais. Pahus, sehä haisto sen. Ja sitt tuli taas rumei sanoi. Ja ku siin oli vähä löysääki, mä jouduin sitt raksu ja vesi –kuurill. Tiätteks, niinko vanki – vettä ja leipää vaa. Ihan karmeet olla mamin kaa huanois väleis. Mä tiijä mitä mä teen. Taas se puhu karvavanttuist ja kaikest semmosest. Ja HeSyst ja vaiks mist, hrrr. Mua iha vähä jo pelottaaki. Voisko joku vaiks tulla mulle turvaks tänne, jos se meinaa must tekee ne vanttuut? >o< Mä jo lupasin mun kuvatilankii niil ankoill, jos se vaa saa jotai fotoi aikaseks... Mull vissii menee vähä kehnost nytte! Ai mä saan kuva, joo just, mä oon täss karkotettun Siipperiaan, nimittäi soffall – en saa olla mami kaa sänkyss *kissisnif*!
Hei, toivottavast teill menee paremmi!
--------------------------------------
Päivän slogan: Miksi turhaan tuhlata aikaa sen Heilan etsimiseen Helvetistä – eukolla on vielä kaksi kohtuullisen tervettä kättä, voi siis jopa käydä vieraissa!
Päivän biisi: San Francisco
Luettua: Denise Mina – Päätös, Garnethill-trilogian viimeinen osa. Ja edelleen ehdottomasti tämä on yksi suosikeistani, koko juttu siis. Suosittelen niille, jotka kuvittelevat jo nähneensä ja kokeneensa kaiken. Todenmukaisen oloista kerrontaa Glasgown synkemmältä puolelta, viinaa, huumeita, insestiä, hullujenhuone – ja murha! Syyllistämistä, perhehelvettiä ja kaikkea mahdollista silti äärettömän luettavassa eikä sosiaaliporno- tai hekumointihengessä! Lukekaa pois, jos ette ole tutustuneet – Welhotar takaa kaiken paskan niskaan! Sitten hirnua täältäkin eli uutta sarjista, Jope Pitkänen – Paavo Ruotsalainen, viimeisimmät kiusaukset. Auts, tekköö kippeetä ko naarattaa ,D Jope on taas pistänyt parastaan. Paavo Jr, armoitettu viinaan menevä saarnaajamme antaa kommentteja mm. naispappeudesta, ainakin yhden uuden käskyn, seurustelee pullon ja pirun sekä kottaraisten kanssa, lähettelee meiliä jumalalle jne. Uskovaiset ja tosikot älkää vaivautuko. Suurimmaksi osaksi tämä on aivan holtittoman hauskaa, savon murteella vielä. Tosin aina löytyy ne pari strippiä, jotka eivät niin hirveästi naurata. Mutta itselleni tämä takasi kyllä yhden hirnu-virnuillan kaiken muun lisäksi *hekottelee vieläkin*. Jöstas, mitä kaikkea saarnaaja ehtiikään! Suosittelen lämpimästi, hankkikaa pois. Kiva muutoin, että tämä on painettu ns. perinteisessä strippiformaatissa – tulevat ihan vanhat hyvät ajat muorille mieleen =D Ja tästäkin lisää toisaalla parin päivän sisällä, seuratkaa...
TAVISSTIFLOILLA MENNÄÄN JA IRVISTELLÄÄN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti