Mikä väsy! Ei millään enää jaksaisi tätä päivää ja jo eilinen teki tosi tiukkaa – tahtoisi vain jäädä kotoon ja mennä jonkun tunnin päästä uudelleen peiton alle. Siis juuri silloin, kun viimeistään pitäisi olla töissä. Argh, no joo pieni argh. Työ, tuo juovan luokan kirous, estää ihmistä toteuttamasta itseään. Ja vaikka mitä muuta, siis toteuttamasta. Ei kiva. Minä haluan vain likaiset rahani kerran kuussa, hälläväliä mistä ne tulevat?!
Eilen kyllä tuli, oikeaa rahaakin. Welhotar löysi 5 juuron setelin läheltä Serkkuja. Jäin tupakalle, josko joku tulisi etsimään. Ei tullut, joten löytäjä saa pitää. Hain sitten Serkuista herkkuja, tuolla rahalla ,D Oikeastaan pistin vielä pari eeroa päälle, että sain myös pari kohuked. Siistiä, eikö? Enemmänkin voisi elämä tarjota tuollaisia yllätyksiä, voisin jopa muuttua ihmisenä, ehkä myös eläimenä, jos taivaalta sataisi rahaa. Nyt sieltä sataa enempi lehmän läjiä, juu nou.
Tänään ja taas roudauspäivä. Kyllästyttää. Onneksi on postikeikka eli lukemattomia kirjoja tulossa, taitaa olla pari varaustakin. Mutta muuten kyllästyttää. Aina samat taravat, suurin piirtein samat ruuat, jäkä-jäkä jne. Ei mitään kivaa, minä inhoan kaupassa käymistä! Käyttäisin nettikauppoja, mutta ensiksikin tavarat ovat älyttömän hintaisia eikä niitä voi itse valita, toiseksi toimitusmaksu on jättimäinen siihen verrattuna, kuinka paljon minä käytän rahaa ruokaan ym. päivittäistavaroihin. Eli ei missään mielessä kannata. Voi kun olisi edes joku halpiskauppa, joka toimittaisi tavarat suoraan kotoon ilmaiseksi – tämä tykkäisi kovasti paljon. No – ensi viikolla on sentään vaihtelun vuoksi tofua... soijarouheen tilalla siis. Mukavinta on viettää aikaa Belgarionin kanssa, edes vähän. Hänkin aloitti taas pari kesäkurssia, hitsi, Lipastokin alkaa kohta. Ja minulla on lomaan vielä kolme viikkoa.
Odotan syksyä! En kyllä tiedä, minkä takia. Minusta se nyt vaan on mukavampi vuodenaika. Piruuttaankaan en ensi kesää ole kyllä töissä, jos se näin hankaavaksi ihmiselle tehdään. Nimittäin jos olen vielä Varastolla töissä ensi vuodenkin puolella, pidän lomaa vähän väliä – nyt on mitä pitää, kun fiksu Welhotar jömmasi talveksi monta viikkoa ja saa maksimipidennyksetkin ;D
Ei, tänään ei täältä irtoa kuulkaas mitään tämän enempää. Lähden valmistautumaan viikon viimeiseen työpäivään, voi kun ei väsyttäisi ja särkisi näin kettumaisesti.
------------------------------------
Morrrrrrrrrrrrrjens, kavrut! Mä en kyll hei ala, taas toi möksötti mulle ku mä oli ykäny. Iha siis vähä vaa, ja puhtaal matolkii – siit oli iha helppo korjaa vegs kaikki. Mitää jälkee jääny, toi vaa sano möks, hmph. Enkä mä saanu fisuu, en mitää! Onneks tänää on taas se päivä, ku Poika tulee ja tua mulle-mulle-mulle ihan kaikkee. Ja sitt se tsittaa tääll ainaki jonku aikaa ja noi syä jotai hyvää. Ja mullekki voi irtoo jotai, kyll varmast. Tai toi vois ottaa jotai sulaa, jotai oikeet heekkuu. Must o tylsää, ku ei kert oo heekkui. Ja mä tarviin kaikkei mun kissitavaroit sitte, ett mami saa skrivaa ylös, hei. Joo, skrivaa se, hirvee lista. Kaikki o lopus täält taas. Otetaa kissi juu, ja sitt ei muka hualehdita yhtää – siis no ainakaa niist heekuist >o< Eikä se oo saanu mitää fotoikaa aikaseks. Yritti taas haajattaa mua, eipä onnannu, ei se kyll sitt enempää uskaltanu. Son aika raadellu näköne nyt, toi mami meinaa. Tsihih, handut ja koipi ja kaikki *kollivirn*. Nii ett on tommone jolinakuva niinko ja son täält taas. Must siin on ainaki oikeet fiilist, eiks?
Kliffaa viikendii hei kaikill, heekkui ja semmost!
---------------------------------------
Vincent, sinusta taatusti on huolehdittu paremmin kuin minusta...
Päivän slogan: Olen niin väsynyt, että en jaksa edes nukkua.
Päivän biisi: Daydream
Luettua: Denise Mina – Suden hetki, Paddy Meehan –tarina, ei kehnoja nämäkään. Suosittelen, jos joku ei olisi vielä tutustunut. Kesälukemiseksi sopivaa, ei niin rajua kuin aikaisemmat jutut. Henning Mankell – Panokset, Mankellin ensimmäinen romaani ja varsin erilainen kuin muut häneltä julkaistut. Itse asiassa minä pidin tästä tavallansa enemmän kuin niistä, joilla hän maineensa (ja rahansa) on kerännyt. Tässä on sellaista työläiskirjallisuuden makua, vahvaa tunnetta sekä luonnetta muutoinkin. Suosittelen kokeilemaan.
TAVISSTIFLOILLA MENNÄÄN...
PS: Te uteliaat, vanhemmat gummiankat löytyvät täältä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti