Ihan retorisena kysymyksenä taas vaihteeksi, että miten viikonloppu menee niin paljon nopeammin kuin vastaavat arki- ja työpäivät? No, voin minä tunnustaa uudestaan sen, että nukuin huomattavan paljon lauantaina ja jonkun verran eilenkin. Pakko. Minulle tulee viikolla aivan hitonmoisesti univelkaa, sille ei voi mitään. Eikä sitä tasoita mikään muu kuin nukkuminen päivällä. Ai että se on mukavaa. Vähänkin kun siltä tuntuu, pikkuisen peiton nurkkaa silmille ja unta! Ja vaikkei tuntuisikaan, voi silti tipahtaa vahingossa pikkuisen uneen. Uuni paras lääke on, edelleen.
Siis maanantai, melkein-normaalit Varastopäivät alkavat jälleen *huoh*. No, se pitää tällaisen spontaanin ja rajua menoa rakastavan ihmisen *sarkvirn* aikataulussa, kurissa ja nuhteessa koko viikon ajan, jokaisena päivänä. Timminä ja skarppina Polgara The Virkanainen nuhjaa – ei kun siis tärkeilee Varastolla päivät pitkät – erittäin pitkät. Ja sitten syöksyy sieltä kärppänä *eheheh* jo odottavaan limusiinitaksoon, joka kuskaa Welhottaren kosmetiikka- ja muotiostoksille Itäkeskukseen. Ai että ei mene läpi vai? No, ei kyllä mene minullakaan, on niin vaikea kuvitella itseään tuollaiseksi. Ettenkö sanoisi melkein mahdotonta ,D
Siis tänään Itikseen ja Yrjölle, huomenna kirjastoon – on se kuulkaas menoa kuitenkin. Ja Serkuissakin pitää pyörähtää, koska Belgarion söi ja vei (-> lue: tungin mukaan) kaiken muun, muttei kirsimoosia. Hakikseenkin tekisi mieli, mutta kyydit eivät ehkä riitä. Se täytyy säästää aivan kuukauden viimeisille päiville, jos mahdollista. Ollaan sitten ilman tofua ja kunnon savusilakoita, ei katsella ihmisiä – näkeehän niitä töissäkin livenä! Mausteita vielä riittää eli aivan hillitöntä ongelmaa ei ole. Eväksetkin ovat tänään maanantain mukaiset: jälleen kasvisspydäriä, kun sattui jäämään jokunen pieni uusi peruna. Siihen ymppäsin jättimäisen sipulin, paprikan, porganaa, kiinankaalia mukaan, lisäsin lopuksi vielä yhden kananhävyttömän ja yrttilöitä. Kyllä sitä syödä kelpaa, ainakin minun. Jos ei ole suuria vaatimuksia, nimittäin. Minulla tunnetusti ei ole. Vaatimuksia siis. Ei edes suuria. Oikeastaan ei niitä ole enää lainkaan, edes niitä.
Sunnuntai-ahi iski jälleen eilen, onneksi vasta illalla. Ei sentään tullut hävettyä enempää eli kirjoiteltua sitä sun tätä julkisesti näytille tai vähemmän julkisesti meilattua. Alan oppia. Maailma opettaa. Ja ihmiset. Varsinkin sekä maailman että ihmisten mielipiteet tai toimet ja teot.
Väsyttää, särkee – nukkumiset jäivät erinomaisen kehnoiksi. Eikä se tällä kertaa ollut karvatakamuksen syytä. Pahus kun ei voi syyttää mistään edes kissaa...
----------------------------------------------
Purrrrrrrrviska, kissinkat! No ni, no nyt mami onkii tosi kilti, mmmmmmmmmmm. Me syätii eile donarii. Tai siis niinku mä söin, se jakattii taas se puukki vähä hassust. Mami otti vaa pari lusikallist ja mä sain loput. Se vaa sano, ett kyll kissin pitää saada ku on kert oottanu nii pitkää jotai heekkuu. On se kilti, on. Oliki muute heekkuu, siis parast donarii ikinä (ja halvinta... toim.huom). Tai sitt se oli vaa se, ett soli kylmää ja hyvää ja mull oli kaamee nälkä. Eikä ollu ku tavismuanaa. Nii ja olin mä yälä ykänny, ku mä oli skruudannu sitä kuivamuanaa vähä liikaa... en sitt muistanu juada päälle meinaa. Ja sitt kävin viäl vetääs vähä noit lehtii tualt partsilt pääle. Nii et siit se ykättämine tuli. Ai ett ei pitäis puhuu ykättämisest? Mutt sehä o iha tavallist kissihuushollis, ei siin oo mitää omituist. Omituisempaa ois, jos orjat alkais ykäilee samall tavall. Sitt se ois omituist ja pitäis olla hualissaa. Ähh, iha tavallist tommone välill. Eile alko illall jo suulis menee sillee pilvee, ett vähä pysty olee ulkonaki. Ei pitkää kyll. Mä venaa sellasii pimei iltoi, semmosii ku tulee myähää syksyll. Ku on sopivan lämpöst ja pimeet ja mami laittaa kyntteli toho lyhtyy. Sellaset on kliffoi iltoi – ja ne houkuttaa kans yäpeehosii. Ton piti ottaa fotoikii, mutt mä goisin taas koko ehtoon, ku oli masu niiiiiii täynä ja niiiiii mukava olo >o< Toi ettii jotai muut sopivaa taas ja fotoi sitt joskus muullo. Ai tommone – tota – on toss hei jotai, joo ja son täält.
Kliffaa viiko alkuu kaikill kissinkoill, orjill mä en uskall oikee sitä toivottaa!
------------------------------------------
Päivän slogan: On kirjoitettava kuten on kirjoitettava...
Päivän biisi: Wicked Old Witch
Luettua: Leah Ruth Robinson – Tappava viilto, tappamista ja vauvanukkeja, abortin vastustajia, inhimillistä sekoilua ja väkivaltaa sekä sarjamurhaaja lopulta sairaalassa. Ihan kelpoista ja kepoista kesäluettavaa, sen verran monipolvinen juoni, että jaksaa vielä seurata. Ei muuta. Jonette Crowley – Kotka & Kondori, Tositarina odottamattomasta mystisestä matkasta. Mikähän minua viirasi, kun tempaisin tämän mukaani? Varmaan inkat ja muu siihen liittyvä. No joo, tämä on sen tyyppistä uskonnollismystistä puuhaa, itsekorostusta ja soopaa tod.näk., että minä en tähän puutu. Muut saavat lukea ja selittää mieleisekseen, mutta kyllä minä tämän selasin kursorisesti lukien kuitenkin läpi. S.E. Hinton - Vampyyrin palvelija. Ihan vähäsen erilainen vampyyritarina – vai onko? Kannattaa lukaista, jos kiinnostaa. Ei ole varsinaisesti kauhukirja kuitenkaan. Tai minä en miellä sitä sellaiseksi. Perusasetelma löytyy linkistä. Ihan käypäistä uusioluettavaa tämäkin.
KISSIKENKÄT JALKAAN JA MENOKS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti