Aamuyötä taas ja niin edelleen! Voihan vee, kun saisi valvoa tässä pari tuntia ja painua uudelleen peiton alle. Meikä on aivan loppu, puhki, kulunut, rätti! Väsyttää. Väsyttää ihan järjettömän paljon. Tämä ei ymmärrä, tosin en ole saanut moneen yöhön nukuttua kunnolla särkyjen ja oman aivotoiminnan (joo, joo) vuoksi. Illalla käy joskus vähän liioilla kierroksilla. Ei auta unimömelöt, ei relaksantit, kele. Urvahdan hetkeksi ja taas ponpin ylhäälle. Sitten aamuyöstä pari-kolme tuntia sikiunta ja taas menoksi. Ei kiva eikä mukava. Jospa sitten lomalla saisi edes nukuttua. Tai edes viikonloppuna, hitto. Kohta kävelen täysin zombina ympäriinsä, tai siis vielä enemmän zombina kuin tavallisesti.
Eilisen ruokiksen liikunnallisesta osuudesta vastasi jälleen Serkut eli kävin viikko-ostoksilla, öh tuota, Belgarionille vaan, hjuu. Itselle adjikaa, kohuked ja ukraiinalaista salaattia purkillinen. Herkku oli taas itse paikalla, on se kyllä hyvä myyjä ja mukava kaveri juttelemaan. Ikävä kyllä, muorille aivan, aivan liian nuori. Ei ole paljon Belgarionia vanhempi *huoh*. Tiedoksi muuten, että se sieniliemi oikeasti maistuu sienelle! Ostan toistekin, sopii taatusti vihanneshässäköihin ja sienimuonaan *kuvittelee turhia*. Ja toinen uutuusvinkkaus, en ole aikaisemmin ainakaan huomannut: mm. suklaalla, capuccinolla jne. kuorrutettuja paahdettuja manteleita pienehköissä pusseissa keksihyllypuolella ylhäällä – kannattaisi ehkä jonkun kokeilla. Enkä muuten ostanut!
Tässä samalla sieni- ja marjatiedotus Helsinkiin ja lähistölle: sekä sieniä että mustikoita ON! Työkaveri tarjosi kumpiakin, että maistettu ja nähtykin on. Mettään siittä, terveet ihmiset - HUSH!
Jahas, mitäkähän sitä keksisi itsellensä huomenna. Ai niin, roudaus- ym. keikat, juu ei, ei tarvitsekaan keksiä yhtikäs mitään. Olen yrittänyt joka päivä puuhastaa jotakin päivällä. Jos yrittäisi ensi viikolla käydä Hakiksessa, tekee mieli tofua eivätkä torin ja hallin tuotteetkaan pahasta olisi. Taas meni tässä välissä jokunen tunti talolle lahjaksi, kun täällä piti päivystää edelliset pari-kolme viikkoa. Pitääkin kysyä UP:lta, josko ma voisi häipyä aikaisemmin. Matkojakin on jäljellä, laskin juuri. Sääntöjä noudattava, kilti ja kuuliainen Welhotar... Sain muuten vastauksen - ympäripyöreän - johonkin aikaisempaan valitukseeni. En edes muista mihin niistä eikä vastauksessa ollut mitään järkeä: vain toistoa siitä, miten Muilutuksen on ollut hankala aloittaa, toivovat ymmärrystä jne. No, ei tässä mitään. Muilutus sinänsä eli kuskit ovat olleet ajoissa paikalla, ainakin tähän asti. Paitsi eilisaamuinen normitaksi, joka tuli myöhässä eli kastuin litimäräksi sadekuuron alla ja takso halusi välttis ajaa hankalinta mahdollisinta kautta (= myös kallein vaihtoehto ja ikävin ajaa kuskin kannalta). No, ei ole minun asiani, kunhan ihmettelin ääneen. Tuollaisista ylihintaisista matkoista vaan voi tulla sos.tston kyselyitä jälkikäteen. No, täti selvittää, prle! Olen sentään oppinut nopeimmat ja kuskien kannalta helpoimmat reitit töihin ja Hakikseen. Se riittää minulle.
Koneenkin kanssa pitäisi jaksaa leikkiä. On, varmuuskopiot on otettu, myös kuvista ja blogista erikseen. Mutta nuo prhanan päivitykset, ei taas jaksaisi. Ja vähän muutakin pitäisi samalla tehdä, mutta kun räpellyskään ei juuri nyt huvittaisi. Kehtaisikohan taas pyytää Belgarionia apuun? Mutta kun ne vilkaisut ovat nykyään niin sääliviä.. Ja jostakin syystä Vuodatus ei nyt anna taas tehdä paria temppua, mikähän siinäkin on? Täytynee yrittää uudestaan, jos ja kun huvituttaa. Olisin vain vähän järjestellyt lokiani ja muuta pientä – ei onnistu, sitkeässä istuu vain samat vanhat asetukset, hmph.
Nyt huvituttaa mennä viettämään hetki aikaa pimeälle ja mukavan vilpoisalle parvekkeelle. Särkee vieläkin, mömelöt eivät vaikuta. Kävelen huonekaluista kiinni pidellen ja Varastolle taas pitäisi. En minä ikinä tule jaksamaan oikeaan eläkeikään asti, en mitenkään!
----------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrmenta vaa, kavrut! Hähähhäh, mitä mä aikaisemmi sanoin. Taas sain fisuu, sitä pakastimettimest otettuu. Menin taas orjaa vastaa ja olin syäny kaikki muut, enkä syäny niit kuivii kikkanoi. Ja ku se taas söi heinii. Nii ni pitihä mun nostaa piän mekkala, tai siis niinku yrittää näyttää oikee piänelt ja nälkäselt. Jeee, se toimi. Mami otti siält loput fisut ja sulatti ne miikros. Ja pilppo mulle melkee koko fisu. Ne on muute omituisii fisusii, osa hirmu piänii, osa suurii. Ikinä tiärä, mitä siält oikee tulee. Se ostaa koko semmose tsilon pussin fisuu ja sitä me sitt syädää mont kertaa, tosi mont. No, heekkuu oli kummiskii. Mä diggasin ihan täpöll ja menin sitt mamin viakkuunki tosi mont kertaa. Nii mont, ett lopult se jo hääti mut vegs. Sill oli kuulemma silmät ja korvat täynnä kissinkaavoi, se aivasteli ku niit oli sen nenäskii jo. Mitä mä sille voin, jos kaavat viäläkii pölisee vähä, nih kerta. Se uhkas alkaa syättää mulle jotai fisuöljyy – mä en nyt tiijä onks se hyvä vai huano asia... Must mä oon iha kondikses ja mun tuukki on aina kesäsi tämmöne! Enhä mä paha näköne oo? Enhä? Hei, täss o foto, ku mä tapitan mamii ja meinaan saada jotai heekkuu...
Kliffaa perstain aattoo hei kavrut!
----------------------------------------
Vincent, tämä asunto on pölyn ja roinan lisäksi kuorrutettu kissankarvoilla!
Päivän slogan: Hiljaiset perivät maan, mutta eivät ne kauan sitä taatusti saa pitää!
Päivän biisi: Long And Winding Road
Luettua: Ruth Rendell – Nokikolarin poika, ei varsinainen dekkari, psykologinen trilleri enempi. Mielenkiintoista juonen kehittelyä, yllätyksiä, pähkäilyä, merkillisiä yhteensattumia ja muuta erikoista kyllä riittää. Ei vauhtia tai vaarallisia tilanteita, mutta sitäkin enemmän pohdintaa merkillisistä asioista. Rendell on välillä melko mainio ja Welhotar tykkää tällaisena ilta- ja kuljetuslukemisena. Suositellaan muillekin kesäviihdykkeeksi, jos ei ole aikaisemmin tullut luettua.
VIELÄ VAAN MENNÄÄN KISSIKENKILLÄ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti