Kertokaa, voiko ihmisellä mennä totaalisesti ensiksi hermo itsensä kanssa, sitten hermo kissin kanssa (no, vähän vähemmän) ja lopulta koko maailman kanssa? Nyt ei oikein mikään toimi, nimittäin! Ihan käytännön puuhatkin levähtävät käsiin. Piti eilen ottaa kuvia, kaameran patterit sanoivat taas sopimuksen irti, zts, prle. Piti yrittää varovasti harjattaa Vinskiä gummivanttuulla - arvatkaas pitikö karvatakamus siitä? Käsivarteni näyttävät narkkarin ulokkeilta; täynnä verta ja reikiä. Piti tekemäni jotakin eräälle vaatetusosiolle - ei auta, vaatii muidenkin osioiden ottamista esille ja päivittämistä eikä jaksu riittänyt. Ehkä viikonloppuna, iso ehkä. Onneksi oli valmista evästä itselle ja kissalle, en olisi varmaan saanut sitäkään aikaiseksi. Pystyin sentään pilppomaan iltasalaatin ilman huomattavampia vammoja muiden kuin vihannesten osalta. *huoh*
Kirjastossa kävin ihan UP:n luvalla oma asia ulos -koodilla 20 min sisällä, noukin vain pinon vanhoja dekkareita. En luonut silmäystäkään myytäviin poistokirjoihin - hyvä minä (juu, ne on jo kerran katsottu...). Ei siis mitään uutta, vain uudelleen luettavia opuksia öiksi. Sopivan karmeita, jotta alkaisi kunnolla nukuttaa – ei toiminut, ei nukuttanut. Piti ottaa niitä kuviakin todisteeksi, että Pazila on vihreä, mutta kun se kaamera treikkaili. Siitäkään ei siis tullut mitään. Olen jo pari vuotta aikonut kuvata yhden jutun. Kyllä minä sen vielä tänä kesänä jossakin vaiheessa... ihan varmasti! Muutoin elo Varastolla alkaa muistuttaa normipäiviä eli sitä saa mitä muut pilaavat. Ja Welhotar tekee, tietty, kilti minä, ei jupise, ei narise. Muuten siitä palkankorotuksesta; sillä todellakin juhli verottaja, en minä. Arvatkaas huviksenne, jäikö käteen paljoakaan? Siis tod. ei, ei olisi kannattanut edes puhua asiasta. No saa sillä pari kertaa ostaa kilon tofua ja pari kiloa savusilakoita - siinä se sitten meneekin. Toivottavasti sitten joskus edes veronpalautusta, jos olen vielä hengissä!
Ja taas asiasta ihan muuhun. Lueskelin eilen jokusta satunnaista lokia, hmmm. Nuorten lokeja. Lasten... ööö... siis nuorten, jotka asuvat vielä kotona! On se erilaista, voi hyväinen aika. En tiedä itkeä vai nauraa vai jättää sikseen. Olenko vain niin kade? Minun oli pakko lähteä kotoa hyvin aikaisin, suorastaan lapsena, mukana kassi ja muovikassi - ei muuta. Ja tässä sitä sitten ollaan, katkerana Welhottarena. Olisikohan paremmin, jos olisi ollut oma loki ja PC, ihan jopa mahd. oma huonekin (...no ei nyt sentään liioitella!)? Olisinko minä nyt jotenkin fiksumpi ja filmaattisempi, terveempi? Olisiko minulla enemmän jotakin omaisuutta? TÄH? Alkoi nimittäin vähän kiihdyttääkin jokunen lokinpoikanen siellä... Nooh, tämä vain välihuomautuksena. Onhan Belgarionkin nuori, mutta ei sentään ihan tuollainen, ja ei, tämä ei ole omakehua. Taidan todellakin olla wanha, liian wanha kaikkeen.
Lisäksi sain taas viestin siihen bloggaa ja kerää pinnoja –juttuun, piti oikein tsekata, mistä hitistä on kysymys. Jooh ja just. En kehtaa linkata! Aika karmeaa tuubaa, ainakin osa. Sorry, jos tämä loukkaa jotakuta. Jos en olisi töissä, vetäisin tuon jollakin ihme nickillä tosi puolimielisesti läpi ja saisin mitään tekemättömiä lahjuksia (ainoa hyvä idea olivat lahjakortit, mutta pisteraja oli mieletön). Tämänköhän takia sitten näinkin oikein veikeitä kannibaalipainajaisia, yöks ja kääk! Jos vielä söisin käristettyä elukkaa, se loppuisi just ja nyt heti. Sen verran kammouni tuo oli, uskokaa pois. Piti ihan nousta ylös rauhoittumaan, ajatelkaa, Welhotar siinä käristämässä ihmisspydäriä ja –grilliä... *poistuu takavasemmalle*
Mikä muu tässä taas ketuttaisi? Oikeastaan aika monikin asia, voitte lukea ne jostain vanhasta postauksesta. En jaksa kopioida itseäni tänään. Keskiviikko ja minua väsyttää ja särkee ihan simona, Laskin juuri, että neljä työviikkoa ja Welhottarellakin on lomaa. Mitä ihmettä minä teen? Viime vuonna kävin Hakaniemessä, minne matkustaa siis tänä vuonnna? Minulle on ehdotettu esim. matkaa Sipooseen... luulen joskus käyneeni siellä. Se olisi kuin ulkomailla. Toisaalta olisi ihan asia-asiaakin entiseen kotopuoleen. Ei kai sitä nyt kovin montaa reissua sentään. Sitäpaitsi minulla on tehtäviä, erilaisia residenssiin liittyviä huolto- & hoitotehtäviä, joihin olen jo värvännyt Belgarioniakin mukaan. Niihinkin saan menemään pari-kolme päivää kummasti. Lopun aikaa voikin kännätä ja nukkua - sehän se olisi parasta lepoa. Nyt pitää vain valita juomansa fiksummin kuin viimeksi! Ei, en minä makua tai kännin laatua tarkoita vaan sen vaikutuksia erinäisiin elimiin (ei maksaan!). Lisäksi joku voisi neuvoa näppärän keinon, miten estää itseään soittelemasta ja postaamasta päissään - any?! Sillä olisi tarvetta...
--------------------------------------------
Oli se taas, hei oli se kilti. Juu siis purve vaa, kaiffat.. Eikäku mä oon vähä innossaa. Ku oikee pummaa, orjalt saa heekkuu. Jep, totistettu on. Ku näyttää piänelt raihnaselt ja nälkäselt hylätylt kisult, tulee donarii *tsihih*. Ja sen jälkee se hiffaa, ett mä oonkii syäny melkee kaikki raksut päiväll. Juu, ei se mitää sanonu, laitto vaa täyde kupi kaikkee. Ei sitä donarii kummiskaa, sitä tuli vaa osa puukist. Njammm. Nyt mä voin syädä vaiks sitt tavismuanaa vaihteeks. Yhten päivän, vaiks, ainakii vähä. Ainaskii sen hydelön vegs. Katotaa sitt, jos keksis jotai kiaroo taas. En mä mitää ilkeet meinannu. Ei tollakaa mitää heekkui ollu, eilist eväst se otti. Ja söi iltaheinii. Mutt on must ainakii foto, vaiks se ei niit muit fotoi sitt saanukkaa. Se sano, ett siäll oli pupui, lintui ja vaiks mitä. Siis sen röis vai? En usko! Ai, se tarkotti sitä mestaa. Meinkii pihall on pupu ja sitt noi fogelit kiusii mua ihan joka aamu. Nii no täss mä tsiigaan tarkkaa, mitä must taas meinataa skrivaa. Täll kertaa ei mitää semmost omituist ku mä kerta vahdin koko aika. Nih!
Kliffaa keskimäist viiko päivää, tai oikeestaa jo vähä yli kert on jo aamu >o<
-----------------------------------------
Päivän slogan: On hyvin turhauttavaa olla Malmin fiksuin, älykkäin ja toimeliain epäonnisin ihminen!
Päivän biisi: Us And Them
Luettua: Mirjam Lohi – Nuttu, keski-ikää lähestyvä nainen peilaa elämäänsä äitinsä, mummonsa ja muiden naisten sekä lapsuutensa kautta. Osittain runoa. Kohtalaisen luettava opus, jotakin jää puuttumaan – kuin kertomatta. Eli mitäänsanomatonta turhan paljon, samoin runot eivät ihan täytä tehtäväänsä. Sopii kerroksellisesta lyhytproosasta kiinnostuneille ja lapsuuden muisteloista pitäville. Paljon lapsiasiaa ja asiaa lasten saamisen vaikeudesta ym. asiaan liittyvästä (varoitus!). Dean Koontz – Salainen muisti, luettu aikaisemmin pikalainana, joten otin uudestaan työn alle. Koontzille tyypillistä kauhua, hiukka ylläreitä, ei paljoa. Samalla kaavalla kaveri on pärjäillyt jo kymmeniä kirjoja. Mutta ihan luettavaa kauhua, joka ei pahemmin notkauta suuntaan tahi toiseen. Keinot ovat kyllä vekkulin kekseliäät ja kaameat. Kauhuvaroitus – eli ei painijaisia näkeville! (Oma painijaiseni ei siis liittynyt tähän kirjaan).
KISSIKENKÄT JALASSA EI NÄE PAINIJAISIA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti