Ei pidä muuta kuin kertoa, että lauantai meni taas lähes sängyssä makoillen. Välillä hiukan unitellen, välillä taas ajatuksettomassa tilassa, fine! Lepoa tuli siis riittävästi, yhden päivän osalle. Valitettavasti sitä ei voi säilöä, ei edes kaikkia niitä ajatuksia, kuvitelmia, puoliunia, shääli-shääli. Ei silti, että minä niistä kirjoittaisin, mutta omaksi ilokseni.
Nousin vain ruokkimaan nelijalkaisen oranssin otuksen ja itseni. Kukkakaali muhi vähän liikaa tässä nettaillessa, joten siitä tehtiinkin yllättäen kukkakaalisosetta mausteenaan sieniliemikuutio, sluprs. Älkää kertoko kellekään, kyseessä oli kaksi kukkakaalia, niin suuria, että olisivat kelvanneet ronsuille. No, ronsu sitten söi, melkein kaiken! Oli se vaan hyvää, ällistyttävän hyvää suorastaan. Ja sitten taas makoilemaan.
Jossain vaiheessa lääkitys terhensi mieltä sen verran, että pyöritin koneellisen pyykkiä ja imuroin kissankarvat. Ei muuta. Luin ja uneksuin. Parasta lauantaissa. Hiljaista ja tapahtumaköyhää eli oikein miellyttävää. Rääkkäsin soittolistaani vanhoilla biiseillä huvikseni siinä sivussa (Doorsia, CCR:ää, Janisia), ei paha sekään. Manailin menetettyjä kasettejani ja levyjä, jotka Exä sulavasti aikoinaan tuhosi. Ihmisillä on omituisia tapoja osoittaa menetyksensä laajuus tai suhtautua asiaan loogisesti.
Nyt alkaa taas ketuttaa alkava työviikko, sen kestäminen siis ihan fyysisestikin. Taksojen tulot ja menot sekä kaikki muu asiaan liittyvä. Ja joku taas kehui, että saisin olla iloinen tällaisesta palvelusta. Voi, minä olisin iloinen, jos kävelisin ilman kipuja tai vastaavasti saisin olla kotona tekemässä jotakin – vaikka sitten ihan työtä. Kas kun yökolmelta olisi aika pirteä ja fiksu, sitä ei ehkä enää ole iltapäivällä kello kaksi, eihän? Varsinkin parin mömelökourallisen jälkeen, kun nekään eivät edes tehoa. Argh.
Juu, taidan siis mennä uudelleen nukkumaan. Aikaa on, vielä tämä päivä. Aamulla ensimmäistä kertaa herätessäni olin jo varma, että pitää taas Varastolle... Outo alitajunta täällä! Toisaaalta, olisi ihan kiva tehdä työtä sunnuntaina, jos saisi valita ja pitää vapaata jonakin arkipäivänä.
Ai niin, lupasin jotakin rapoa tulleista kirjapaketeista. Sain kaksi kartanoromantiikkaopusta, ehh ;D Juu, kyllä minä ne luen, aloitinkin jo vähän toista. Ei nyt niin pahaa voi olla, olenhan minä Jalnani lukenut (tosin ikää oli silloin kymmeniä vuosia vähemmän!). Lisäksi tuli yksi musakirja sekä kirjoittamista liippaava opus. Oikein mainio valikoima kaikkinensa. Nämä siis pitäisi myös arvostella. Onneksi on myös matkalukemiseksi vanhoja, no vanhoja ja vanhoja, kertaalleen jo luettuja erilaisia dekkareita ja jännäreitä – ne kuuluvat aina kesään. Kirjaston valikoimat ovat nyt kehnot, laina-ajat pitkät eikä uutuuksia juuri tule, ähh. No, kohta niitä on liiankin kanssa. Olen selannut syksyn uutuusluetteloita ja paljon hyvää(kin) on taas tulossa. Tämä odottaa kiihkeän jännittyneenä!
Ähh, en saanut kunnon uusiounia. Lievähköä painijaista tarjottiin eli entisen ystävättären entinen mies oli jostakin syystä kovin kiinnostunut minusta – minä taas en hänestä, joten pakenin... Ei mukavaa, onneksi riivin itseni väkisin hereille. Hrrrh, alitajunta tekee outoja tepposiaan, ilmeisesti.
----------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrve, kissinkat! Eile sitt ei iha hirveest muanat maistunu, ku vetelin niit mjunuaisii ison kasan. Vast illall tuli kunnon nälkä ja onneks mamill oli jömmas semmost kissiruakaa, ku mulle maistuu. Sitä mä sitt söin illall ja vähä nyt aamulkii. On ne siälä kaupas kyll törkeit. Mä valitan niille, varpist valitan.. Heti, jos mami suastuu skrivaa, ett mä kärrrrrrrrrsin, mjouuuuuuuuh! Viälä riittää pellettei ja Poika vissii voi hakittaa niit siält toisest kaupast, siäl niit varpist onkii. Muute oo mitää hualta, meill o pakastimettimess mullekki safkaa niinko on mamilkii, kyll me pärjätää. Me yht tyhmää kauppaa tarvita, ei taatuste! Muute eile sitt vaa maattii ja goisittii koko päivä, mamikii meinaa. Mä olinki iha öönä, ku seki oli ku kissi; vähä vaa nous välill safkaa ja duunaa jotai ja sitt unta kaalii. Hyvä juttu, nii sitä pitää. Kilti mami, ku alkaa kissoiks. Täss o sitt kummiski must tämmöne foto, miss mä vähä kerranki miätin, ett mitä pitäs oikee tehrä. Son muute aika harvinaist, yleesä mä teen ja kattelen sitt, mitä tapahtuu >o<
Kliffaa söndaagii hei koko porukall!
------------------------------------------------
Vincent, hiljaa ja miettiväisenä - todellakin outoa ja kummallista!
Päivän slogan: Jos aina uskaltaisi sanoa ja tehdä juuri siten kuin sillä hetkellä tuntee olevan oikein, olisi joko taivaassa tahi helvetissä!
Päivän biisi: Antaa vituttaa
Luettua: Jo Nesbö – Kukkulan kuningas, merkillisen hyvä rikostarina päänahanmetsästäjästä eli rekrytoijasta, joka haluaa tietyn henkilön tiettyyn paikkaan. Jostakin kumman syystä hän päätyy jo aikaisemmin lievien väärinkäytösten puolelle, josta murhaan ja älykkääseen juoneen ei olekaan pitkä matka. Kirjassa on niin outoja käänteitä, että jopa meikäläinenkin yllättyi! Parasta Nesböta aikoihin, suosittelen ehdottomasti.. kaikille voi näemmä tapahtua mitä tahansa =o Åke Edwardson – Winterin viimeinen talvi. Winter viettää joulunalusaikaa rauhassa kotomaassa, mutta rauha rikkoutuu parin oudon murhan takia. Oudon siksi, että tekijät eivät suostu tunnustamaan ja teot näyttävät kaikin puolin hyvin samanlaisilta. Kolmaskin murha on tulossa, ehkä enemmänkin... Winterille lähetetään outo DVD, jota aletaan analysoida ja lopulta, tietysti, ongelma ratkeaa. Merkillisen hidastempoinen muutaman päivän intensiivinen kuvaus, joka ei oikeastaan huipennu kunnolla. Silti ehdottoman luettavaa tavaraa – dekkareiden kavereille must, tämä on siis Winterin viimeinen esiintyminen, väitetään. Pamela Des Barres – Let’s Spend The Night Together, Bändäreitä ja takahuoneen muusia. Leidi on haastatellut tunnettuja bändäreitä, näiden suosikkibändejä, käyttäytymiskoodeja ja bändäreiden asennetta ja tilaa Jusalassa. Hauska ja hulvaton, toisaalta liikuttavakin kirja. Härskeimmistä härkeintäkin löytyy, mutta silti hauskasti ja vetoavasti kuvattuna. Täyttää tarkoituksensa, vaikka ei ehkä suosikkini leidin kirjoista olekaan... elämänkertansa oli osittain hauskempi ,D Suosittelen, pienellä varauksella.
Muistatteko, kun arvioin Oksasen Sohvin ja Pajun Impin opusta täällä. No – ilokseni huomasin, että herra Bäckman on myös arvioinut sen ja paljon laajemmin täällä. Hienoa, lukekaa ja miettikää. Olen tosi iloinen, että en olekaan yksin mielipiteitteni kanssa.
KISSIKENKÄT ODOTTAVAT KULKIJAA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti