Uahhh – kelli esittää olevansa 1.30. Oli pakko nousta melkein tunti sitten, pienten unien jälkeen. Särky on melkoinen, pakko ottaa vähän lääkitystä. Saa sitten ehkä nukuttua vähän lisää. Nämä pari viimeistä päivää Varastolla ovat olleet silkkaa helvettiä. Väsytys ja kivut ovat lannistaneet sekä mielen että liikuntakyvyn aika pahasti. Eilinen roudaus vielä pahensi tilannetta, joten tämä päivä mennee melkoiselta osin makoiluksi ja lepäilyksi, ehkä jopa silmät kiinni. Onneksi räimi edes pienehkö ukkonen ja sade eilisiltana – ihmettelinkin, kun oli niin outo olo pari päivää, päätäkin särki (tosi poikkeuksellista siis, selvänä ainakin). No, ukkonen oli mini-sellainen, ei mitään Welhotarmaista kunnon äksöniä ja sadekin vain näytti olemassaolonsa ja kasteli Belgarionin fillarin.
Kyllä minä niin mieleni pahoitin! Ja tämä on suora lainaus Raatio Suomen lyhyistä tarinoista, jotka muuten ovat aivan loistavia – kannattaa kuunnella tuossa klo 14 jälkeen, jos on aalloilla silloin. Ihan hulvatonta tekstiä loistavasti esitettynä. Esimerkkiä tuosta linkistä... Siis minä oikeasti pahoitin mieleni (-> lue: sain hirmuisen itku-potku-huutoraivarin) Rismassa, jota nyt rempataan kuuleman mukaan 4 vkon ajan. Ai prle, etten paremmin sano työtavoista ja siitä mikä on tärkeää. No, remppa siis menee ja puoti on auki koko ajan. Ensimmäisenä ovat vastassa juomahyllyt – sata ja tuhat erilaista limppaa ym. juomaa – ja siinä kaikki. Muu on tungettu jonnekin sivuun, mitä nyt vielä myynnissä on ja puolet kaupasta on kiinni. Vain lähes perusmuonaa, eikä kunnolla tuoretta oikein mikään. Vihannekset olivat puolimätiä, vain perunoita kehtasi ostaa ja niitäkin vain kerta-annoksen. Eniten vetutti se, että kissanmuona, -karkit ja kaikki puupohjaiset purut oli heitetty huut helvettiin eli vain perusvalikoima oli jäljellä: kurmeemuonaa, tavishiekkaa yhtä plaatua sekä kristallihiekkaa. Kysyin ensin nätisti asiasta ja kun minulle kerrottiin, että onhan siinä kaikki, mitä kissa tarvitsee, hermostuin. Ilmoitin kovaan ääneen, että mihin luulet minun kissani kuseksivan ja mitä hänen syövän sekä nakertavan herkuksi – jos kerta kaikki on viety?! No, onhan siellä. No on prkle jotain, mutta eivätkö ne nyt tajua, että kissit nyt ovat aika kronkeleita muutenkin, argh. No koiruleille näytti olevan kyllä tarjolla vaikka mitä! Ilmoitin myös siirtyväni ainakin toistaiseksi asioimaan muualle, jos aikovat näin toimia mistään välittämättä. Remontti tahi ei, ei se ole mikään puolustelu. Belgarion yritti taas hyssytellä minut hiljaiseksi, mutta ikävä kyllä ei onnistunut. Vielä kun selvisi, että siellä ei oikeastaan ollut yhtään mitään! Päätin, että seuraavan kuukauden ajan on pakko asioida tuolla isommassa toisen ketjun ostoshelvetissä, jota inhoan sen suuruuden takia – on pakko kävellä tosi paljon.
Kuittasin Risman mokan sitten vihannestsioskilla ja Liiterissä ostamalla herkkuja meille ihmisille ,D Kissille sulatin pakastimesta apetta, jonka seurauksena kylppäri näyttää rituaaliteurastamolta. En kehtaa ottaa kuvaa, on se niin rajun näköistä. Nimittäin kun puolisulia mjunuaisia heitellään ympäriinstä, tapetaan ne ja rouskutetaan menemään...
Patistin Belgarionin suoraan tavaroiden kanssa kotiin pakasteet mukana ja jäin odottamaan taksoa. Ja jo olikin odotusta, kele. Siinä ulkona törmäsin vanhempaan leidiin, joka oli ensin jonottanut Palmian kuljetuspalveluun 40 min puhelimessa ja jolle oli luvattu taksi heti. Hän oli odottanut sitä hetiä 25 min. Samalla hän kertoi, että uudistuksen jälkeen puhelinpalvelu on ollut silkkaa helvettiä. Käskin valittaa ja niin hän kyllä aikoikin. Sanoi vain, että kovin hankalaa sekin on – jonoa on joka paikkaan. Eikä tuo systeemi toimi, kuskit ovat katkeroita suurimmalta osin; tilaukset näkyvät laitteessa niin pienellä, että hädintuskin paljaalla silmällä näkee, kärpäsen pashaa! Lisäksi ylivuoto (etsitään taksia, puhelu kiertää autosta toiseen) helisyttää koko ajan ao. puhelinvälinettä ja äänenä on vain se ”vanha puhelin” –kilinä tai äänettömyys... Äänettömyyttä ei kannata taas pitää päällä, jos aikoo keikkaa tehdä jne. On asiassa muutakin mätää, ehkä kerron joskus lisää. Muilutus mikä muilutus, ettekö jo usko!
Ja että saisitte taas jotakin kummasteltavaa, on pakko kertoa mitä apehdimme; minikevätrullia, njam. Että ne osaavatkin olla hyviä, kun laatii ne uunissa kovalla lämmöllä niin, että liika rasva ui pois ja pinta rapsakoituu. Vetäisimme parikymmentä pikkusormen kokoista rullaa vain makean chilikastikkeen kanssa. Jälkkäriksi saimme rahkapiirakkaa, jugurttipusuja pakkasesta (!!) njam, sekä lusikalliset cappuccino-jäätelöä. Örps, vähänkö olimme täynnä. Tosin kumpikaan ei ollut oikein taaskaan syönyt kuin heiniä ,D Lisäksi Belgarion sai mukaansa tofua ja mausteita, kahvikarkkeja (hyvä, Vii Voan ;D), kuivattuja hedelmiä sekä bambusuikulaa ja kohuked. On siinä vähän opiskelijalle taas muonaa – tyytyväiseltä hän ainakin näytti lähtiessään sateen loppuessa polkemaan kämpille. Tänään Welhotar laatii kukkakaalicurrya, sain siihen nyt kunnon kipinän. Huomenna paneudutaan tofuun ja jossakin vaiheessa uusista vihanneksista ja soijasta laadittuihin piffeihin – mitään resettiä ei ole, mutta ei niitä ole ennenkään tarvittu!
Huh – olen tehnyt tätä postausta monta tuntia ja välillä aina hetken urvahtanut. Ilmankos tämä on pitkä, sekava sekä lukukelvoton. Pitäkää hyvänänne!
-----------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Mmmmm, mä sainkii eile sitt mjunaisii, ku noi tuli kaupoist. Hei, mull ei ollu melkee mitää >o< Iha kauheet, mutt mami selitti ton kauppajudekan – siis tosi häijyi ihmisei tommoset. Kyll kissill pitää kaikkee saada ja ku Liiteriss ei oo, mäki jo sen tiijän. Niitte ruuat on pahoi, paitti yks. Ja hiakka semmost niiko hiakkaa, kukaa redi kissi siihe pissi, nih kerta. Mutt joo, mä sitt tosiaa sain melskaa mun safkan kaas ja mamii vissii vähä haamitti, mutt sitä haamitti se kauppa viäl enemmä, ni mä sain tehdä mitä mä tahtosin. Ja Poikakii oli täälä ja mä yritin ryästää sen rahkapiirakkaa *kollivirn*, vaiks mä en sitä halunnukkaa, mutt leikist. Meill oli oikee kliffa ilta ja partsil vähä satokii, nii ni mä makoilin toss soffall Pojan kaa ku se lukitti ja mami lukitti omas soffas ja semmost. Relaa, hei! Sa sitt ukkosti ja mami sano, ett kissin pitää sillo mennä piiloo ja pelkätä, mutt me mentiiki ulos tsiikaa salamoit, son jänskää must. Poikaki lähti vast aika myähää. Ja mami pönki aikasi ylös, nyt se on vaa ravannu ylhääll ja ottanu tirsoi, hyvä ett välill ain skrivaa vähä. No, nyt meill on kaks leedii päivää, me meinataa ottaa iisist, molemmat. Koht mamikii tulee takasi mun viakkuu, mmmm, mun mami <3 Ku tekee kissill omii ruakei, mmmm. Toss on nyt mustakii kuva, ku mä meen hakee jotai syätävää lisää. Te tykkäätte kummiskii, eiks?
Kliffaa viikendii kaikill kissinkoill ja palvelijaorjill!
------------------------------------------
Vincent, ei edes pellettejä myynnissä... argh!
Päivän slogan: Ihmiset kyllästyvät rakkauteen, koska eivät halua sellaista, mitä tarjotaan liian suurina annoksina!
Päivän biisi: When The Music’s Over
Luettua: Karin Fossum – Paha tahto, jälleen mielenkiintoinen psykologinen dekkari, vai onko tämä edes dekkari? Mahdollisiin rikoksiin ja selvittelyyn ei niinkään ehkä kuluteta aikaa... enemmän sitten nuorten miesten luonteiden ja erään henkilön vaikutusvallan sekä ns. karisman selvittelyyn. Tarina sinänsä on jo hyvä, mutta Fossum jää jälleen myös pohtimaan moraalia sekä asioita, joita jokaisen olisi itsekin hyvä välillä miettiä. Suosittelen kaikille – tästä myös toisaalla enemmän tekstiä tuotapikaa. Ja tuota, pakettikirjarapoa huomenna, että on jotakin kerrottavaa *tsihih*, älkää paljoa odottako. Jotakin hupia ehkä ,D
AH - KULJEN PALJAIN JALOIN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti