Eijjumankauta! Kohta minen nuku varmaan ollenkaan. En nyt kyllä enää ymmärrä =O Eiliset vajaan tunnin päikkärit olivat niin kiven takana kuin olla ja voi. Olin kuitenkin supiväsy ja rättipoikki! Silti ei vaan irtoa, väsyttikin ihan kammosti, argh. Lisäksi koivet kyllä muistavat ulkoilleensa tai siis ainakin liikkuneensa eilittäin – heräsin tuhottoman monta kertaa ”Aijjaih-jaihhahahh-aiiiiiiiiih!”-huutooni keskellä yötä.
No, asiaan. Siis kuten sanoin, käytin matkoja nyt sitten ihan reilusti. Kävin joka paikassa, missä lupasin ja se kävi yllättävän kivuttomasti, siis se matkailuosuus. Paras juttu ehkä se, että kaikki kuskit olivat tuttuja, jopa se viimeinen räähkä, joka ei sitten millään suostu ajamaan Malmille suoraan, ei ikuna, kun navi sanoo – niin mentäköön. Kuvitteleekohan hän vierasmaalaisena, että navin käyttö on joku määräys? No ei vaiskaan, kerran vain sanoi minulle, että ei kukaan ole vänissyt hänen ajoreiteistään... no ei kai, jos eivät paremmasta tiedä! Hrh, kyllä minä sen vielä opetan, ihan varmasti, ajan kanssa...
Entisen työkaverin lahjuksen kävin vain tipauttamassa Inhvoon. Kekkerit ovat tänään ja minähän en julkisesti mene häpäisemään itseäni enkä toista. Kutsuttu siis on, mutta kieltäydyin. Ja entisellä hyvällä perusteella – hän saakoon juhlia rauhassa ilman minun aiheuttamaani mahdollista pippaloiden pilaamista tai hässäkkää Tiedän, ettei hän itsekään asiasta nauti, pakkopullaa ne juhlat, mutta pidettävähän ne on ja kun talo maksaa ,D Ehkä *toivoo salaa* saan kutsun johonkin yksityisvierailulle myöhemmin!
Kynä- ja karkkimessut olivat aika tavanomaiset – paljon kyniä ja karkkeja, uusia hyviäkin ideoita ja kivoja paikkoja sekä hyviä makupaloja tarjolla, ai niin ja pari komeaa nuorta miestä tanssikin (no oli siinä yksi akkakin kekkaloimassa...). Juu, karkkia tuli paljon, erilaista, suklaata eniten, kaffetta erilaisia, kyniä otin vain tarpeeseen 3 – 4 parasta vaihtoehtoa, hetelmiä olisi ollut (allegria ohitti ne!) eli omppoja ja mantariineja sun muuta, pientä tilpehööriä tuli muutenkin, tarpeellista jopa, lisäksi rahapuu ja puinen gerbera. En minä enää taida edes muistaa, mitä kaikkea sieltä raahasin ja jututin jopa joitakin ihmisiä ihan tosissani. Mukavia ideoita muutamalla! Mutta pakko kertoa –tarina, se nuori härrä, joka huuteli siellä jossakin sivulla, kehnommassa liikepaikassa, että ”emämunaus järjestää Meidän messut TÄMMÖISTEN messujen kanssa yhtä aikaa ja käädä-dääpä-joopa” tuskin toisen kerran saa komennusta edes tänne. Herrahenkilö oli hyvin huonolla tuulella, en ihmettele, kehno paikka, kehno satsaus itsellä kaikkeen ja tuolla asenteella myymässä liikelahjoja ,D Ei tiennyt itkeäkö vaiko nauraa, mutta ympäriltänsä väki kaikkosi kyllä! Muuten leikin mukavaa ja sosiaalista ihmistä *hämäsin siis kaikkia*. Kissinkenkät saivat kunniaa ja mainetta jopa ulkona – minulta kysyttiin mistä ne oli hankittu ja parikin leidiä jäi juttuamaan asiasta, ehheheeh!
Josta sujuvasti sujahdimme Hakikseen suoraan Vii Voanin eteen. Normiostokset eli pari kiloa tofua, inkivääriä purkissa (jömma), kookosmaitoa jauheena (toinen jömma) ja muuta normitavaraa mm. mausteita ja papuja. Kassilllinen tavaraa 12 juuroa. Puodin vieressä on vinyylikauppa, jossa myös puikahdin pikaisesti – ihan katsastamassa vain. Olisi ollut asiallista(kin) ja kohtuuhintaista levystöä tarjolla, en ostanut mitään. Hallista löysin aleleipää 50 sentillä, ohutta ja natisevan kuivaa ruisleipää, njam. Sen kun vielä puolitan ja paahdan – hyvää tulee. Katsastin myös kalat, ei erityistä eikä tehnyt mitään mieli. Joku juusto olisi houkuttanut, mutta ei sittenkään. Kyllä tuota muonaa tuossa oli ihan riittävästi ja herkkuja myös. Joten ei kun odottamaan taksoa, josta jo kommentoinkin. Vielä sen verran, että kaksi kyydeistä oli yhdistettyjä, seurakin oli ihan rattoisaa tällä kertaa. Aina ei tod. ole, esim. kärttyisä Welhotar ei ole maailman parasta seuraa, ei myöskään juovuksissa oleva rullatuolissa röheltävä vanha pappa (näitäkin on nähty), joka on hiinä-ja-hiinä joko oksentaa, pudota tai saada minulta turpiinsa.
Väsy iski vasta kotona! Kun sain syötyä vanhat ruuanjämät ja keitettyä kaffet tajusin olevani aivan repopoikkki, väsy ja koipia särki niiiiiiiiiiiiiiiiin. Kuitenkin olin suht tyytyväinen sekä itseeni että kaikkeen aikaansaamaani. Ei kun lepuuttamaan kirjan kanssa. Ai niin – kiitoksia kaikille kaikista lähetyksistä, myös kustantajalle kirjoista. Niin että yritin sitä unta, mutta ei se vaan. Kiusallisesti jäi roikkumaan siihen melkein ulottuville ja taas väsyttää! Tänään en kyllä aio tehdäkään yhtään mitään. Siis valmistaudun huomiseen eli vängerrän soijapiffejä ja tomaattipohjaisen kastikkeen. Ehkä pitäisi niitä rättejäkin katsastaa.... tai ei, en taida pystyä. No katsotaan myöhemmin. Kunhan tästä nyt ensin saan itseni jotenkin normikuosiin.
Parvekkeelle nyt kuitenkin ensin! Eilinenkin päivä oli kuin kesällä ainakin – upeampi vain *hähähähhh*.
---------------------------------------
Purrrrrrrve, kissinkat! Siis möhkö poikottii just – ei tuanu tiättekste mitää piänell kissiraukall. Jotai riistaa puukist joutuu syämää, olkoo kurmettii tai ei. Mä halusin mjunuaisii! Miks sinne sitt piti olleskaa mennä, jos ei kerta tuada toisell mitää. Eikä saa syädä kukkeleit taaskaa, en tajuu. Sitt se toi uuttaki vihreet, se ei kyll maistunu. Omituine möhkökasvi, niinku toikiii, tsihih. Semmone ko rahapuu, tiätteks, se pullistelee vaa >o< Joo, siis en ala. Mä rupeen lakkoo tai jotai. Toisaalt, mamiiiiiiih, etes aamupalaa? Mä en oo saanu viäl mitää, ku se sano, ett kalkonit on loppu ja kaakit on viäl lattiall. No nii onkii, ei maistunu eile illall. Emmä niit syä, syäköö itte. Ai ett ei tuu sitt mitää, ootas ku mäki täst reipastu ja katotaa mitä alkaa tapahtuu *uhkailee*. Ai ett pakkasess on, no joo pakkasess ja mull on nyt nälkä! Nih kerta. Jahas, tipahti sitä riistaa puukist, no katotaa ny, viittiiks syärä vai alkaaks jolisee.... Ei se ehtiny must ees fotoo ottaa. Eile soli pois toooooosi pitkää, vaiks sen muka piti olla himass. Juu ei, en tehny mitää tyhmei. En. Olin kilti, siks ois pitäny tuada tuliaisii. Mutt olkoo sitt, tän kerra. Tommose aika vinkee kuva oli löytänyt tualt.
Kliffaa viikendi alkuu kaikill kissinkoill!
-----------------------------------------
Vincent, sinä syöt nyt mitä sinulle annetaan – muuta ei ole!
Päivän slogan: Jos aikoo saada jotakin, on myös tehtävä ja ehkä annettavakin jotakin.
Päivän biisi: Sitähän se kaikki on
Luettua: Laura Lähteenmäki – Kaaso, yksinäinen, pätkätöitä tekevä akateeminen leidi pyydetään kolme kertaa kesän aikana kaasoksi. Ja ei, tämä ei ole kliseistä hömppää. Pääjuonteena ovat mm. perhesuhteet, naisen oma yksinäisyys sekä pätevyys ja kamppailu työpaikoista, ns. ystävistä, jotka paljastuvatkin aivan muuksi sekä tietysti kaason tehtävät ja niihin työlästyminen, polttareiden järjestäminen pikkuvipeillä ja muut hölmöt, oudot ja omituiset tehtävät. Ironista pientä virnuilua hääbisneksen kustannuksella, kliseisillä perhearvoilla sekä muulla pienellä. Minä pidin tästä, olisin lukenut lisääkin eli suositan. Tämä on näköjään vain aloitettava itsekin sillä asenteella, että odottaa jotakin täyshömppää ja saa hieman parempaa... Joe Hill – Bobby Conroe palaa kuolleista, ihan mukavia kauhunovelleja, eihän siinä mitään. Tosin kun tietää, että Hill on Stephen Kingin poika ja minä taas olen Kingini lukenut aivan liian moneen kertaan, huomaan ehkä tahtomattani tiettyjä yhtäläisyyksiä varsinkin tematiikassa. Ei siis silti paha, ei tämä mitään plagiaattia tms. ole. Hill pystyy parempaankin, tässä kokoelmassa on muutama makupala ja suosittelen kaikille kauhun kavereille – ei tämä nyt niin kauheaa kuitenkaan ole. Mutta kuten Kingilläkin, lapsillekin voi ja tapahtuukin kaikkea kamalaa... elämä on outoa ja kummallista. Eli ihan kiva kokoelma, mutta edellinen suomennettu romaani (kts. linkki) oli parempi ja odottelenkin jotakin uutta, ziitosta!
KISSIKENKILLÄ LUPA LEPUUTTAA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti