Se siitä, ns. taiteiden yöstä... Minä tietenkään mihinkään, ei, en edes Malmille. Ihan kotona vaan, äsken seurailin porukoiden paluuta joko normikapakoinnista tai sitten ao. yön puuhista ,D On se sitten ollut kivaa, koska lähes kaikki örvelsivät. Minä en edes örveltänyt, vaikka alkomahooliakin olisi ollut vain kädenojentaman päässä. Suunnittelin kyllä, mutta jätin sitten väliin. Ei huvituttanut, ei ollut syytä – ei hyvää eikä huonoa.
Naapuri teki eilisiltana hajutäsmävastaiskun, kääääääk! No, täytyy myöntää, että eilen iltapäivällä väkersin Belgarionille ja itselleni thai-tai-kalakeittoa, johon tuli kolmea erilaista sipulia, kappa erilaisia vihanneksia sekä neljä pientä turskafilettä ja sekalainen määrä tuhteja mausteita. Haisut olivat siis sen mukaiset. Eikä tietenkään juuri tuolloin liesituuletin päällä, itse asiassa minä en edes tiedä niitä aikoja, milloin se on päällä. Se on kuitenkin ajastettua mallia eli itse sitä ei voi säätää (erittäin älytön ajatus!). No, pakkohan sitä oli avata ovi parvekkeelle jo muutenkin, kun oli nätti päivä ja piti tuuletella. Illalla, alkuillasta lähtien, joko ylä- tahi alakerta tuhnuutti sellaista kammottavaa haisua. Ensin mietin, että joku on heittänyt salaa meille Krasnaja Moskvata – aivan kamala löyhkä, tai vanhaa partavettä, suihkutellut jotakin hirveää hiuskiinnettä tms. Lopulta päädyin siihen, että saattoi se olla jokin hirveistä hajukynttilöistäkin. Niistä jotkut todellakin haisevat, nimenomaan ne ulkokäyttöön sopivat! Yäks, se haju sai puolestaan minut pärskimään – ihan totta! Toivottavasti ovat nyt sitten tyytyväisiä...
Eilisellä oli puolensa ja puolensa. Sain mukavaa kirjapostia, ziitosta vaan. Varauksia oli tullut kymmenen ja lisäksi lainasin jokusen CD:n. Päättäväisesti erkanimme sitten ja Belgarion kävi puolestani Kittarissa hakemassa kissitavaraa ja muuta tarpeellista. Minä puolestani apteekissa hakemassa mömelöitä lisää-lisää-lisää. Vihannestsioskilta jälleen kassillinen muonaa: purjoa, kaksi isoa kukkakaalia eurolla, parsakaalia vähäsen, fenkolia, salaattia, tomangia, kesäkurmitsaa, pottujakin jokunen. Eikä muuten maksanut paljoa, koko kassillinen n. 7 rahaa. Muonaa viikoksi, no, kukkis pitää esim. syödä tänään pois, ehdottomasti. Kesäkurmitsat huomenna. Siksihän ne olivatkin niin halpiksia, että ovat vähän yliaikaisia ja heti syötäviä. Mutta minähän vängerrän toki ruokaa joka päivä, joten nou hätä. Muuten ei ihmeellisiä, Liiteristä normiruokaa eli näkkäriä ym. tavallista apetta, kaffetta ja sen semmoista. Ihmeesti tavaraa tuli, lasku oli kohtuupieni ja kaikkea löytyi, mitä itse katson tarvitsevani. Ei siis paha ollenkanas. Taksokin tuli ja meni aivan märisemättä... no ainakin niillä rajoilla!
Kotona pitikin heti väkertää se soppa lapselle, joka ei tietenkään ollut syönyt mitään. Jälkkäriksi riitti vielä õuna-kameli strideliä, hillon kanssa, se oli vähäsen kuivahkoa muuten. Ja pari kohuked. Vaffan kaffen kanssa tietysti. Kälätettiin joutavia, lueskelimme ja vaihdoimme muutaman kirjan viikoksi. Belgarionillakin sen verran menoja ja opintoja vielä, että Suuri Pyykkisessio siirtyy ensi viikon lauantaiksi. Ei optimia, mutta näin se nyt vaan menee. Jos hänelle ei sovi aikaisemmin, ei minusta ole rahtaamaan jumalattoman isoja mattoja ja jätesäkeittäin vaatteita edes tuohon naapuritaloon – sinne talopesulaan siis. Samalle päivälle siirtyy myös seuraava roudausretki. Auts, pelottaa jo etukäteen! Olin eilen jo nimittäin aivan poikki. Kun Belgarion lähti, painuin parin tunnin iltapäiväunille, tosi sikeille sellaisille vielä! Koipia jomotti armottomasti, viilteli ja puuduttikin välillä. Ei hyvä, ei kiva. Illalla en saanutkaan mitään aikaiseksi, makoilin ja lueskelin, istuskelin koneella... sellaista tavanomaista. Ei ollut kertakaikkiaan jaksuja mihinkään järkevään toimeen.
Tänään vuorossa jonkinlainen kissinkarvojen imureeraaminen, kun lääkitys toimii eli päivällä. Samoilla emmeillä ehtii laittaa ruuan ja pyykätä. Ja sitten lukemaan. Ehkäpä tänään tarjolla täällä myös Lauantaitarina, minulla on tuolla jömmassa jokunen juttu... voisin tarjota yhden sieltä – kiinnostaisikohan se? =D
Kaunis auringonnousun alkuhetki – täytyykin tästä parvekkeelle *köh*, nauttimaan maisemista ja raittiista ilmasta!
-----------------------------------------
Purrrrrrrmenta, kaiffat! Joohei, niinku mä sanoin: ku Poika tulee, tulee kans heekkui. Toi orja teki sitä fisusafkaa ja mä sain taas pualikkaa semmost jääfisuu. Tosi heekkuu, njamskista niinku. Ett mä olin tyytyväine. Sitt mä sain kaikkii kissitaravoit taas – Poika oli hakenu, mulle-mulle-mulle. Ihana Poika <3 Ja sitt sain olla Pojan viakus tosa soffall ja tsiigailla, mitä noi väsäilee kaikkee. No, emmä sitt jaksunu, painuin goisii masun viakkuu iteksii sänkyy. Ja goisin muute pitkää, mami väitti, ett mä kuarsinki iha hirveest. No, nii, no voi olla. Aatelkaa ny itte, hyvää safkaa ja seuraa ja sillee. Kyll siin uni tulee. Ja tuli mamikii sitt myähemmi goisii. Mutt niinku toi sano, oli hirvee dunkkis partsill. Mä en voinu olla siälä, mua alko aivastuttaa. Niist oli varmaa kliffaa kuunnella, ku kissi aivastelee. Mun miälest siin ei kyll ollu mitää hauskaa! Fisu haisuu paremmall, nih kerta. Ja melkee noi mami purvelitkii o parempii. Ett semmone tavalline päivä, muute meinate. Hah – mutt orja liikku sentäs sen verra, ett otti vaihteeks must foton. Son täsä, mä päivystän soffan selkämyksell!
Kliffaa löördaagii kaikill, toivottavast tää on teill nyt heekkupäivä.
----------------------------------------
Vincent, huomaanko kerrankin, että sinäkin olet tyytyväinen?
Päivän slogan: Väitetään, että elämä ei anna toista tilaisuutta! Toisen tilaisuuden saavat ne, jotka eivät ole saaneet sitä ensimmäistäkään...
Päivän biisi: Blowin’ In The Wind
Luettua: Marko Hautala – Käärinliinat, tästä minä pidin. Vanha mies mielisairaalassa, jossa tarina muutenkin tapahtuu. Syy hänen sinne joutumiseensa on julma, selitys ehkä vielä julmempi. Myös omahoitaja, Mikael, on tärkeässä osassa tapahtumissa. Kyse onkin sitten siitä, mikä on totta ja mikä tarua. Mitä oikeasti tapahtuu, varsinkin kun johtajakin vaihtuu ja tilanteet ajautuvat omituisiin sfääreihin. Ehdottoman luettavaa tavaraa – suosittelen outojen tarinoiden, kauhun ja fantasian ystäville. Mikään kaunis tarina tämä ei kuitenkaan ole, eli ei herkkähermoisille! Juha Vuorinen – Unplogged – piuhat poikki päiväkirjaan. V. 2008 – 2009 tärkeimpiä kommentaareja eri yhteyksistä – blogista, lehdistä jne. Edelleen taattua Vuorista, PRLEEN KARVAKASA ISKI KIINNI RANNEVALTIMOIHIN! Hihityttävää, minä nauroin ääneen ainakin kahdesti eli hyvä homma. Lisäksi – kirjan tuotolla hankitaan kirjoja nuorille sairaaloihin ja laitoksiin eli ei paashempi idea, suosittelen siis. Elliot Tiber & Tom Monte – Taking Woodstock, rakkauden vallankumous. Odotin ehkä enemmän, no en minä silti pettynyt. Tämä on enempi Elliotin kertomusta itsestään, Woodstockin tulosta suurinpiirtein omalle takapihalle ja mitä siitä seurasi. Tosin ennen tätä puolet kirjasta menee hänen kertomuksiinsa perheestään, hotellitoiminnasta ja oman seksuaalisuutensa löytämisestä. Ei toki mitenkään ikävää luettavaa tämäkään. Mielenkiintoa olisi riittänyt mieluusti kahteen erilliseen kirjaan! No, mutta itse Woodstockista lähinnä kerrotaan järjestelyistä ja oloista, ei niinkään esiintyjistä tms. Taustoitusta siihen, mitä tapahtui, kun hipit vyöryvät punaniskapaikkakunnalle! Häkellyttävä omituisen hauska ja liikuttava(kin) yhtä aikaa. Suosittelen toki tätä, mutta en ainoaksi Woodstock-opukseksi vaan mieluusti muiden rinnalle. (Kirjoittelen näitä viimeisiä sanoja verisellä läppärillä...)
KISSIKENKÄT OLIVAT TAAS LIIKKEELLÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti