Jahas, touhupäivä tänään. Tai siis, kun noita matkoja olen säästellyt, päätin niitä nyt myös käyttää. Eli käväisen viemässä eläkkeelle jäävälle kaverille (jihhaa!) paketin heti aamusta, josta suuntaan kynä- & karkkimessuille hakemaan kynät ja karkit. Sieltä sitten noutamaan pääruokaa eli tofua ja mausteita sekä muuta mukavaa Vii Voaniin sekä Hakiksen halliin. Ja sitten kotoon! Epäilen olevani lievästi poikki illalla, mutta ehkä se kannattaa. Sitäpaitsi, saa lepuuttaa ainakin illalla ja huomenna – nou hätä.
Ei noista nyt mikään olisi pakko, mutta kun on vapaata ja voin käyttää aikaani kerrankin kuten itse haluan – ja nyt haluan näin. Perustarpeet eli ruokaa (ja äkkiä) ja vähän jotain makeaa. Sen verran ehkä seuraa, että käyn moikkaamassa paria tuttavaa, jotka tod.näk. ovat töissä tuolla messuilla (koulutus ja ay-liikenne). Eipä muuta, Welhotar siis matkailee oikein olan takaa, kele. Olkaatten kateellisia, eikö – ai ei vai, no ei sitten. En olisi muuten minäkään, säälin jo etukäteen koipiressukoitani ja matkapalvelukeskusta (jos se ei sattuisi toimimaan, annoin heille vapaat kädet ja sain kyllä hyvän aikataulun).
Pirulauta, nousin klo 1 aikoihin. Juu, ei olisi ollut pakko, mutta kun täällä tarjottiin valoshowta eli salamoita ilman ääniä. Ei vaan saanut sitten enää unta, ei millään. Turha sitä on maata sängyssä ja kettuuntua, joten nousin aamuyön toimiin *muahahhaah*!
Onnistuin säätämään eilen todella omituiset kasvispiffit kotona olevista aineksista: porgana-paprika-piffelit, sisälsivät tietysti myös kahta plaatua sipulia, aurinkokuivattujen tomaattien jämät sekä jokusen oviilin. Keittelin ensin porganat vähän pehmoisemmiksi, inhoan raastetta nimittäin. Surautin sohjoksi, ainekset sekaisin, egu ja vähän jauhoja, että pysyvät koossa ja sitten uuniin. Tuli vekkulin näköisiä, väri oli vinkeä. Lisäsin mausteeksi jeeraa ja tandoor masalaa (siitä se väri) sekä varovasti rakuunaa. Kivan makeanoloisia. Siksi kylkeen hapanimelä soossi soijasta, chilikastikkeesta, inkivääristä ja muusta – sellainen sekoitus siis oikeastaan, ei mikään keitetty kastike. Tämän kanssa etikkaista ja tiukkaa ukrainalaista salaattia Serkuista, taittoi kivasti makua sekä pari perunaa. Oli muuten hyvää ja jäi vielä täksikin päiväksi. Juu, tämä olisi kaivannut muitakin vihanneksia, mutta kun niitä nyt ei vaan enää ollut. Minä olen syönyt melkein koko kassillisen jo! Salaattia, tomangia jne. on jäljellä, mutta ei niitä nyt piffeihin tuhluuteta. Mutta perusidea siis on kasassa ja toimii, tiedän nyt miten voi jatkossa kehitellä asiaa.
Muuten kulutin aikaani säheltämällä erinäisten paketoimisten kanssa, kirjoittelemalla ja rinttailemalla ja sen semmoista. Ja lukemalla. Loikomalla, tietysti. Päikkärit kestivät muutaman minuutin, ei prle sitä unta vain saa riittävästi, ei sitten millään. Kohta hermostun jo. Hermostun minä muutenkin. Kaikenlaista pitäisi. Ai niin, sain pesukoneen etikoitettua ,D Juu, raikasta tuli, mutta ihan kaikki töhkä ei näyttänyt lähtevän tai täytyy ihan kunnon valolla katsastaa uudestaan, kun se on kuivunut. Etikkaa oli kyllä aika vähän... Siinäpä ne, lomalaisen puuhat *kolkkoa hekotusta*. Jälleen yritin tyhjätä pääni pelaamalla samoja typeriä pelejä pariin otteeseen todistaakseni itselleni, että muisti ja koordinaatiokyky ovat edelleen tallella. Enhän minä muuten mitään tietenkään pelaisi, enhän?!
Vinskillä on taas yrjökuutiset, etsii ja etsii kukkia ja kuivaa ruohoa ja sitten oksuttaa. Ja meikä kulkee perässä siivoamassa. Näinhän se toimii, kissin oma palvelija – kiltti ja mukava. Vinskille on ollut omaa ruohoakin useampaan kertaan, mutta se ei ole ikinä kelvannut. Mutta kaikki muu vihreä tai kuivunut kyllä – on se outoa =o
Parveke on vapaa – raitista ilmaa, oikein hyvät haisut ovatkin!
-----------------------------------
Purrrrrmenta, kavrut! Siis hei, mä en oo saanu taaskaa ko kalkonii. Jäks, en syä. Son koht jo pilall, vaiks mami sano, ettei. No, en kummiskaa syä. Mä tahon fisuliinii tai jotai. Ja jos toi möhkö taas saa ittesä sen verta ylös, ett menee kert hallii, nii ni mulle sitt uusii mjunuaisii tai jotai semmost. Eikä vaa sitä höttöö, mamiiiiiiih, mä luin jo ihan kaiken mitä sä oot skrivannu. Nih kerta! Kissei ei aleta sortaa. Ja eiks ookki ihan tavallist, ett ykättää välill. Kyll toiki sen tiätää, mull se on vaa nii hassust ain, ett tulee semmosii kausii, ett ykättää enemmä ja sitt taas ei >o< Sitt mollataa tollee, reipas piänt kollii, hmph. No, saa anteeks, jos niit heekkui tipahtaa. Voisin mä haluta jotai muutaskii, ku kert pungertaa tonne, tua sitt kaikkee samall kertaa, jookosta. Ai ett ehkä?! Mite nii ehkä? Orja toimii nyt vaa, ku kert o menoss. Sen verra muute kerran taas toimikii, ett otti must foton – eiks oo aika siistin näköne. Siis päätin venyttää oiiiiiiiiiiiikee pitkäks, pidemmäks en enää aamul jaksunu. Hyvin, eiks?
Kliffaa daagii hei taas kaikill, nii ja heekkui kans!
----------------------------------------
Vincent, olet toivoton tuon ruokakranttuilusi kanssa nykyisin.
Päivän slogan: Todella loistavia kirjoja on yllättävän vähän, ystäviä vielä vähemmän.
Päivän biisi: When I’m Sixty-Four
Luettua: Satu Koskimies – Hurmion tyttäret, romaani Katri Valan ja Elina Vaaran ystävystymisestä, kuviteltuja päiväkirjoja, kirjeitä ym. tarinaa ajalta, jota ei enää ole. Erittäin hyvin tavoitettu tunnelma, faktat jne. Koskimies on toki käyttänyt runsaasti lähdeaineistoa, mutta silti – tämä on hyvä! Minä pidin, suosittelen niille, jotka aiheesta ovat kiinnostuneet. Mukana tietty joukko muita Tulenkantajia ja kulttuuripärshoonia, tapaamisia ja tapahtumia, oikein viihdykästä luettavaa. Andrew Wiest (toim.) – Vietnamin sota, tuota, tuota. Melkoisen tekninen, sarja useamman kirjoittajan eri aiheista kirjoittamia artikkeleita... Eipä oikein tuonut minulle sitä suurta valaistusta Jenkkien tohinaan sielläkään, saati sitten kaikkiin muihin lieveilmiöihin. Liian kliininen, ei mitenkään hirvittävän objektiivinenkaan opus. Lukea tietysti pitää, jos aihe kiinnostaa. En kuitenkaan hankkisi tätä itselleni, välttämättä. Suoraan sanoen, odotin enemmän tältä opukselta! Heli Laaksonen – Pursu, tarina- ja marinakirja. Hihityttävän hauskoja ja myös asiapitoisia pakinoita sekä kolumneja koottuna yksiin kansiin. En ole lukenut alkuperäisiä, joten minulle uusia. Monesta asiasta olen kovin samaa mieltä ,D Mää suasittele iha jokasel! Juha Siro – Marilynin hiuspinni, miehen pitäisi kirjoittaa kirja, mutta jokin hankaa vastaan. Miehen mieli alkaa muuttua, vai maailmako? Ainakin vaimon mielestä miehen käytös on omituista ja mies itse kokee outoja oireita. Kuitenkin, jotakin on pielessä... Ei kovin innostavaa tekstiä, joku voi pitääkin. Luin kuitenkin, eipä antanut juuri mitään. Ei meikäläisen tyylilajia, valitettavasti.
KISSIKENKILLÄ LIIKENTEESEEN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti