Eih, ei tästä tule mitään! Haahuillessa meni eilinenkin päivä sekä unta odotellessa. Kunnon päikkäreitäkään en oikein saanut otettua. Jostakin syystä ajatukset pyörivät taas päässä, turhat sellaiset vieläpä. Ei siis mitään kerrottavaa, ei rapottavaa – ei oikeastaan mitään. Äärettömän tylsä päivä, kuten sunnuntait aina. Että minä inhoan niitä. Inhoan minä tätäkin päivää. En ole masokisti, joten en hirveästi kuvittele nauttivani hampaan paikkauksesta, kele. Lisäksi on vähän kehno olo, ihan fyysisesti ja oli jo eilenkin, jäks.
No, siinä hampaan paikkauksen ennen tahi jälkeen käväisen kuitenkin kirjastossa ja katselen kerrankin kaupat sillä silmällä läpi – nyt kun on aikaa eikä Belgarion ole mukana. Josko jotakin muutakin kuin ruokaa kerrankin. Toisaalta, kirjakauppakin on auki.... pelottaa!
Jospa pitäydytään vielä eiliseen postaukseen ns. sosiaalisesta asuntotuotannosta. Se on kyllä Tsadissa pärsheellään. Vuokrat ovat nimittäin melkoiset karmivat ja kaupungin asuntoihin on turha yrittää – ainakaan meikäläisen. Aikoinaan jonotin useita vuosia, milloin häätö päällä, milloin kaverin nurkissa kyhjöttäen, ei mitään! Nykyään jotkut ovat sen saaneet, helpostikin =O Outoa, mutta kummallista. Tosin kaupungin asuntojenkin vuokrat vaihtelevat erinomaisen oudosti... Tästä ei sen enempää, kadehdin vain välillä niissä asuvia. Mutta, suurimmat ns. sosiaalisten asuntojen tuottajat eli VVO ja Sato, jotka nykyään ovat yhteistyössä osittain, riipivät sellaisia vuokria osasta asuntoja, että heikkopäistä hirvittää. Eli he voivat hyvinkin julkisesti todeta, että on, kyllä asuntoja on. Kellä prkeleellä vaan on varaa maksaa näitä summia. Tässä VVO:n kaikki ja Saton vapaana olevat yksiöt ja kaksiot Tsadissa, katsokaa, ihmetelkää, kyseenalaistakaa!
Aikanaan itse pääsin VVO:n kämppään hirveän jaanauksen perästä, minua avittivat ay-liikenteen yhteydet (tuolloin ammattiliitoilla oli omat kiintiönsä...), lisäksi soitin itse joka aamu suoraan asunnonjakoon ja penäsin mitä tahansa luukun tynkää. Ja minne jouduin; Espooseen.... no, ei se ihan pahinta mahdollista ollut ja osin se oli mukavaa – oli metsää sienestää ja purkutaloja tutkia ja penskan kanssa joutomaalla temmeltää, ennenkuin nekin tienoot rakennettiin. Eli vieläkin toki kannattaa hakea em. asuntoja, mutta ei ehkä nuita vapaana olevia. Niitä halvempiakin on ja tulee vapaaksi, ne eivät vain yleensä ehdi edes listoille asti... Espoossa sain päähäni hakea aivan ensimmäisiä asumisoikeusasuntoja ja pääsin muuttamaan takaisin tänne, siis lähelle, missä Exä nyt asuu. Silloin se tuntui loddovoidolta – ja olihan se, halvalla rakennettu talo eli omaosuus tosi pieni. Vastikekin kohtuullinen ja paikka mitä paras. Tosin nyt talot ovat katkenneet (!) ja pohditaan, mitä niille pitäisi tehdä. Huolimaton rakennuttaja kun ei tiennyt (tai välittänyt), että Malmilla talot paalutetaan erittäin syvälle, täällä on tiivis savipohja! Sen jälkeen olen luuhannut asumisoikeusasunnosta toiseen ja nyt kolmanteen – välillä ehdimme asua W:n kanssa Saton kämpässä. Oikein mukava asunto, mutta alkuperäiskunnossa eli ei remppaa tehty. Meidän jälkeemme tehtiin remontti ja vuokra nousikin yli 100 juuroa! Vieläkin harmittaa. Jos asunto olisi ollut vähänkään halvempi ja talossa hissi, olisin jäänyt sinne ,D Tykkäsin.
No, kai tässä on asuttava, vaikka alkaa oikeasti ketuttaa tuo naapurien suhtautuminen. Tulisivat suoraan sanomaan, jos on jotakin sanomista – stana! Sen sijaan että kailotetaan muka-itsekseen parvekkeella kovaan ääneen, hyhhytellään ja läimitään ovia. Perkele, nih! Minä muuta halua kuin olla itse rauhassa. Enkä ole muuta pyytänytkään! Eikö se riitä, että olen maksanut asumisoikeusmaksuni sekä vastikkeeni joka kuukausi, olen suht hiljaa ja kiltisti? Elukkakaan ei hauku eikä aiheuta naapureille ongelmia (minulle ehkä, se on eri asia)... Antaisitte jo minun olla, jooko? En minäkään oikeasti ole puuttunut teidän mässäämäänne läskiin ja magaraan tai kovaääniseen kälätykseen sekä juhlimiseen keskellä yötä. Ei tämä kyllä ollut ainoa syy tähän postauksen aiheeseen. Aiheen antoi myös minulle soittanut Hörhötär, joka itki ääneen sitä, että sosiaalitoimisto kieltäytyy maksamasta osaa hänen vuokrastaan, koska hänellä on liian iso ja kallis asunto eikä hän saa vaihdettua sitä pienempään. Ystävällisesti sossu oli vain ilmoittanut, että hankkiipa siitä vain ihan itse vapailta markkinoilta pienen yksiön, kertonut vielä, että kyllä niitä Oikotieltä löytyy... Hörhötär kun on aivan minimituloilla hätäisesti toimeentuleva ikäiseni leidi. Että pisti vihaksi! Lupasin avittaa ihmistä, jos mahdollista ja tiedustella tuota tilannetta em. tuottajilta. Josko liian kalliista kaupungin asunnosta (!) voisi päästä halvempaan VVO:lle tai Satolle...
Siinä siis puuhaa loman ajaksi. No, voin edes kuvitella tekeväni jotakin hyödyllistä, jos uusi aika hammasta varten olisi varattava tms. Toivottavasti ei! Minä tästä menenkin taas yöparvekkeelle rauhoittumaan. Asunnot ovat arka asia meikäläiselle, joka on aina joutunut niitä metsästämään kissojen ja koirien kanssa, aina on ollut hankaluuksia, ongelmia ja vatvomista... argh.
--------------------------------------
Purrrrrrrrrrrmenta, kavrut! Juuhei, mult ei vissii oikeestaa mitää. Ei tullu heekkui ja eilise mä vaan goisin, tiätteks melkee koko päivä meni siin. Sitt reipastuin yäks ja rupesin leikkii ja mami väittää, ett mä herättelin sitä taas. No, vähä mä tsekkasin tota viitakkoo ja sen syätävii kasvei ja sitt mä leikin mun leikkitaravoill ja semmost. Nyt ku mä sain mun aamuheekut, mä ajattellin goisii viälä vähä lisää. Kyll toi mamikii tost tulee viäl goisii. Se näyttää vähä väsyneel >o< Eile silt oli iha veto vegs, tehny safkaakaa ku söi jotai jämii ja sano, ett on vähä paha olo. Ei mull vaa, mull on melkee aina hyvä olo. Jos on paha olo, sillo vedetää karvaoksu. Mä sanoinki siit, mutt orja väitti, etei niilt tuu karvaoksui. Ei sitt mikää ihme, jos on paha olo, ku on massu täynä oksuu! Nih kerta. Tais se onnistuu ottaa fotonkii, kerrankii, mein lötkö meinate.
Kliffaa viiko alkuu hei kaikill, mamilkii vaihteeks!
--------------------------------------
Kiitos Vincent, olet suorastaan ylitsevuotavaisen ystävällinen.
Päivän slogan: Tässä maassa sitä ihminen nyt vain tarvitsee katon päänsä päälle, mieluummin ihan vaan tavallisen asunnon!
Päivän biisi: Irwin ja Badding
Luettua: Leif GW Persson – Ken lohikäärmeen surmaa. Bäckström on jälleen toimissaan *huoh* ja Holt on saanut uuden työn. Myös muut edellisistä kirjoista tutut antisankarit toimivat edelleen poliisissa ja tässä revitellään aika muhkeasti ruotsinsuomalaisten poliisien(kin) toimista ja tavoista. On tapahtunut ns. tavanomainen juoppomurha tai siltä se ainakin vaikuttaa, mutta jotkut ovat näkevinään asiassa outoja piirteitä. Tutkimus etenee ja tosi on, ratkaisusta tulee merkillinen ja outojen tapahtumien jälkeen asia selviää. Välillä Bäckströmistä tulee sankari ,D Muutakin outoa ja ihmeellistä on tekeillä, toki.. Persson osaa, tämä on mainio ruotsalainen poliisiromaani, suositan. Suositan kyllä aikaisempien kirjojen lukemista, jotta hienoihin viittauksiin pääsee täpöllä mukaan. Eli poliisi- ja rikoskirjojen ystäville jälleen asiallista luettavaa! Jari Järvelä – Mistä on mustat tytöt tehty? Rööri Hämähäkki, siis oikeasti Katariina Hämäläinen on -62 syntynyt tyttö, josta isä kasvattaa nuohoojaa jo pienestä asti. Hän ei pelkää korkeita paikkoja, rakastaa kattoja ja bongaa hienoja piippuja kaupungilla. Hänellä on yksi isä, mutta useampia äitejä! Jännitystä ja ahdistustakin elämään tuo äidin murhaaja, joka aikoo tappaa hänetkin. Lisäksi Rööri elää punkkariaikoja, tappelee diinarien kanssa, käy Ruisrockissa sekä miettii kostoa murhaajalle, joka äkkiä onkin naimisissa hänen sisarensa kanssa. Lopulta ollaankin toden edessä... Myös paljon ns. oikeaa nuohoojaelämän kuvausta ennen ja nyt. Merkillinen, mutta miellyttävä lukukokemus – vaatii hieman asennoitumista tilanteisiin alkuun. Tästä myöhemmin myös siellä toisaalla. Minä pidin ja suositan, hulvatonta kerrontaa vakavien asioidenkin tiimoilta!
KISSIKENKILLÄ KESKUSTAAN - JÄKS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti