Uusi ahipäivä – tiistai. Pitäkää siis tiistainnekin!
Ei tämä tästä miksikään muutu – samaa pashaa eri paketissa. En ole nukkunut ties milloin viimeksi kunnolla, en minä jaksa, en minä myöskään halua. Ilma on aivan äärettömän painostava ja inha, myrskyä ei vieläkään näkyvissä. Minä olen edelleen lievästi kettuuntunut. Ettekä te taatusti halua lukea, mitä mieltä minä tänään olen joistakin asioista, se on ainakin täysin varma!
Minä pungerran väkisin Varastolle, minä käyn kirjastolla, minä syön eväkseni, tulen kotiin ja teen seuraavan päivän eväkseni. Makaan ja luen. Käyn pakkoruiskussa. Siinä se – Welhottaren ihana elämä! Oisko ittestäs kivaa, seurana jatkuva ketutus säryn ja unettomien öiden takia. Kohta menee hermo.
Ehkä parempi päivitys huomenna. En kuitenkaan lupaa mitään.
Päivän biisi: Toujours L’amour
KISSIKENKÄT KULKEVAT KOVIN VAIKEASTI...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti