Uaah, minä on väsy! Vaihteeksi, juu, mutta nyt minä en valita. On hyvä syy, nimittäin ,D Eräs ystävä soitti iltasella ja jotenkin se meni puhelinmaratoniksi – kiitos, oli oikein tosi mukava jutella... Että siinä tuli vähän sitten valvottuakin, tavallista pidempään. En minä muuten, mutta kun Vinski herättelee aina klo 3 aikaan, joka ikinen päivä. Kissiraukka ei ole vielä oppinut kelloa *manailee*. Tai jos onkin, hän on sitä mieltä, että minun täytyy nousta ylös ainakin vähäksi aikaa. Niin pitkäksi, että otan aamumömelöt ja hän saa kalkoninsa ja hampulikarkkinsa. No, ne on nyt annettu! Kieltämättä minäkin olisin kohta noussut ottamaan kipulääkityksen, sen verran olin hereillä, koivissa ja lonkissa juili, että onhan se tarpeen. Ja tässä on se ihana tekosyy – pääsee taas uusiounille!
Eilinen haisutaistelu naapureiden kanssa päättyi edelleen ratkaisemattomana. Se alkoi todellakin jo aamupäivällä, jolloin inha kemikaalinen ”tunturien kukat very strong” -haisu tunki parvekkeelleni. Olin keittelemässä kukkakaalia, joten nokitin heti kakkakuulien kypsyttyä niiden haisulla. Illalla siellä (tai lähinaapurissa) paistettiin kuollutta elukkaa, magaran muodossa ilmeisesti. Ei sen kummempaa, kävin aivan normaalisti tupakalla. Ei tässä oikeasti ilmeisesti mitään taistelua käydä, minusta tämä vain on raivostuttavaa. Nyt tupakoija on täysin laillista riistaa – kaikkien halveksimana saapi tässä olla. Milloin karkotettuna mihinkin, seuraavaksi luultavasti keskelle pihaa. Ai, ei varmaan voikaan, siinähän on grillikatos ja lasten leikkipaikka. No, jospa tuonne torille sitten ja samalla häpeäpaaluun! Prle, etten minä muka omassa kotona saa tehdä mitä tahdon? Eikö asuntokin pysy siistimpänä ja paremmassa kuosissa, jos häippäsen parvekkeelle? Ei ole tarvis maalata tai remonteerata muutenkaan, kun tai jos minä muutan? Parvekkeen haisut näet häippäsevät, kun sen ja parvekelasit pesee kertaalleen ja tuulettaa kunnolla kaikki klasit auki! Pahempi minusta oli se, että Kummisedän kuoltua siellä rapussa haisi jo aika pian, oven edestä menivät portaat alakertaaan, portaat joita käytettiin jatkuvasti ja parin oven päässä asui talohallituksen puheenjohtaja – eikä kukaan muka huomannut mitään hajua? =O Sanon vaan, että hetihän se alakerrassa tuntui, kropan löyhkä, perkele. Olisikohan se naapureiden mielestä parempi – minä kysyn, jos minulle aletaan suoraan asiasta jotakin puhua. Mulle ei vettuilla!
Toisaalta, ASO tahkoaa melkoisesti ns. tyhjää eli ilmaista rahaa itsellensä seisottamalla asumisoikeusasuntoja tyhjillään, vaikka hakijoita on jonossa älytön määrä (arvio vaihtajineen ym. on 100 000 Tsadin alueella). Kummisedän asunto pistettiin ASOn määräyksestä täysremppaan, vaikka isännöitsijän mielestä olisi riittänyt makkarin lattian uudelleen päällystys ja ehkä pieni pintamaalaus. Tytöiltä siis laskutettiin koko remontti (johon sisältyi myös saunan remonteeraus =O), vaikka kaikki oli kunnossa, mitä nyt se ruumiin haisu. Se haisukin oli muuten häipynyt sen ensimmäisen kuukauden aikana, jolloin tytöt tyhjensivät, tuulettivat ja puunasivat erinomaisen huolekkaasti asunnon, kun heitä siihen kovasti käskytettiin ja hoputettiin. Remontin lisäksi heillä maksatettiin kolmen kuukauden vastike ja kerrrottiin, että seuraava asukas on valittu ja heti tulossa kovalla kiireellä. No, nyt on elokuu lopuillaan ja tämä tapahtui maaliskuun lopussa? Huhti-touko-kesä... luulisi, että sinne olisi viimeistään siis muutettu heinäkuun alusta. Eipä ole näkynyt ketään eikä mitään. Jos sinne nyt syyskuun ensimmäisenä joku muuttaa, hän on aivan varmasti maksanut heinä-elo-syyskuiden vuokran! Eli näin toimii sosiaalinen asunnontuottajavirma, kele! Käyttää hyväkseen toisten hädänalaista tilaa... Näinhän meillekin kävi, kun W:n kanssa muutimme – seuraava kaveri olisi heti ollut muuttamassa tilalle, mutta ei käynyt. Ei ASOlle, tekivät myös pintamaalauksen (no just ja sehän viekin 3 kk) – ja kaveri pääsi sitten muuttamaan 2 – 3 kk:n kuluttua, mutta me maksoimme 3 kk:n vastikkeet, samoin uusi asukas. Ihan kiva hei, näin sitä pitää toimia. Minä aina olen ajatellut, että asumisoikeusasunnoissa on järkeä. Olen vieläkin sitä mieltä, mutta tämä tällainen ylimääräinen 3 kk:n rahastusoikeus on vähän liikaa, kun oikeasti Tsadissakin pienasuntojen hakijoita ja asunnonvaihtajia olisi pilvin pimein. Nih kerta!
Eilen oli muutenkin kehnompi päivä. Ajatukset kiersivät taas omalla laillansa erilaisissa asioissa. Mistään ei tule edelleenkään tolkkua eikä muutakaan järkevää. Ehkä saan tänään sitten oltua jo rauhassa, puuhasteltuakin jotakin. Eilen pika-pikaa imureerasin, pesin pyykit, hoitin viitakon ja – tietysti – laitoin ruokaa ;D Kukkakaali meni siihen muhentamiseen, sen kanssa jokunen pieni ja nätti pottu, adjikaa jokunen lusikallinen, pari palasta silliä sekä irtovihanneksia. Hyvää oli, hjuu. Eikä tarvinnut syödä toista kertaa eilittäin. Eli tänään tarjolla samaa evästä, ehkä vängerrän taas kasvisspydärin, njam! Huominen ei kauheasti kiinnosta eli vuorossa se hammaslääkäri. Ymppään samaan reissuun kuitenkin käynnin kirjastossa ja ehkä kaupassakin, jos on tarpeen ja aikaa jää. Ketuttaa, oikeasti – kellään muulla ei voi käydä tällainen tuuri aina lomien kanssa! Mikäli uutta reissua hammaslääkärille ei tule, kietaisen jossain vaiheessa ne pikkarikännit näiden kahden viikon aikana – olen jo varustautunut siihen: minulla on neljä (4!) lomperoa jääkkärissä jömmassa sekä pienen pieni pullo Jekkua (ziitosta vaan, se on edelleen juomatta!).
Hmph, lähden tästä yöparvekkeelle, nyt siellä ehkä saa oleskella vielä rauhassa =I Juu, sai olla rauhassa, pimeää ja lämmintä. Taidan käväistä vähän torkahtamassa... Ei tule oikein uni, päätäkin särkee. Ihan kuin olisi krapula, vaikkei ole. tod. Ehkä sitten päikkärit ruuan jälkeen?
---------------------------------------------
Purrrrrrmenta, kissinkat! Ai, mami taas valittaa, juu, mähä vaa halusin sen ylös. Nyt mä jo goisin melkee täss, ku sain aamueväkset ja se sai sen mömelöt ja kaffet. En tajuu, miks se mulle murputti taas... hmph! Tommone... möhkö, nii. Puhuu pual yätä nii, ett piänet kissitkää saa goisittuu ja sitt ei nousta niit ees ruakkiin. Vaiks mä siis goisinki yälä, mutt silti. Välill ainaskii heräsin, varpist. Ja se eilinenki blodejutska oli iha flöittii. Emmä ku vaa nappasi vähä handuu kii, tuli pari snadii reikää. No vähä blodee siälä sun täälä, siit nyt mitää mekkalaa tarvii pitää – mun miälest. Ite se siivoski. Eikä ne nyt pahalt näytä, tavallinen kissinpurema vaa... Ett kaikest sitt tarvii pitää karmee mekkala, meinate. Yritti se ottaa must fotooki, möhkö missas senki. Ei taaskaa osunu, sano ett tärähti. Itte son tärähtäny, ainaki eile oli. No, hakittaa sitt toisen kuva ja alkaa fundeeraa, ett mitäs safkaa mulle tänää! Meinate mä tahon jotai heekkui, nyt on söndaagi ja mä tiän, ett joka paikas syädää heekkui. Mitä syä toi, jotai eilisii jättei... Mä mikää jätemylly oo, enkä syäkkää vihanneksei. Nii, ett sopii alkaa miätii, nih kerta.
Kliffaa söndaagii kaikill ja joka ikisell kissinkall – ihmiset voi tekee mitä lystää...
---------------------------------------
Kiitos vaan taas, Vincent, kiero, kavala ja katkero karvatakamus!
Päivän biisi: The Midnight Special
Päivän slogan: Kaikki on epäoikeudenmukaista - oikeudenmukaisuus on outo sairaus yhteiskunnassamme nykyään!
Luettua: Mikko Ylikangas – Unileipää, kuolonvettä, spiidiä, Huumeet Suomessa 1800 – 1950. Erinomaisen hyvä ja selkeä opus, jossa mm. näkyy selkeästi meitin melkoinen huimeidenkäyttö kautta aikojen ja mikäs ihme tuo... kylmää ja karua ,D No, itse asiassa, aika suuri osa oli itselle tuttua asiaa, mm. talvi- ja jatkosodan aikaiset huumeet ja niiden käyttö (faija kertoi aikanaan jo). Tässä ei sitä muistaakseni suoraan mainittu, mutta sodan jälkeen laillistettuja morfinisteja oli aivan hillitön määrä suhteessa muihin maihin. Ehdottoman luettava opus kaikille asiasta kiinnostuneille, selkeää kieltä ja perinpohjainen esitys. Welhotar suosittaa! Malin Persson Giolito – Molemmille poskille, miten kolmatta kertaa raskaana oleva juristiäiti selviää töistä ja kodinhoidosta sekä kollegan itsemurhasta ja selville saamistaan väärinkäytöksistä. Tämä hipoo hömpän rajaa eikä oikein innostanut meikäläistä, tämä oli niin kovin ruotsalainen opus kaikkinensa. Kyseessä on mm. laiton irtisanominen, nosta siitä siten juttu, jos on lakiasiaintoimistossa jne. Mutta – loppu on onnellinen. Enempi ehkä hömpän ystäville kuitenkin... Simon Beckett – Luihin kirjoitettu, kuolinsyyntutkija, oikeuslääkäri David Hunter joutuu Hebridien pienelle saarelle tutkimaan kummallista ruumiin polttoa, joka lopulta selviääkin murhaksi. Sitten saarella alkaakin tapahtua. Hyvää kuvausta ympäristöstä, erilaisista tyypeistä, saaren ongelmista jne. Loppuhuipennus on mahdottoman merkillinen – Welhotar piti ja suosittaa. Ei niin teknistä kuin monet muut asiaa sivuavat kirjailijat, tässä on enempi inhimillisyyttä ja vetoa. Suorastaan parhaasta päästä tätä laatua!
KISSIKENKÄT VALMIIKSI HUOMISEKSI, JÄKS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti