Olisinko muka nukkunut, kivuton ja hyväntuulinen? Älkää viitsikö naurattaa wanhaa... On vaan kerrottava ihan paska juttu. Siis Vincent teki sen taas, selkeästi harkittuna tekona. Jos puruissa on kusta, minä en ole kotona ja hän on sängyllä -> paskitaan sänkyyn. Nyt se santana oli vielä kaivanut päiväpeiton pois ja paskinut satiinilakanalle – ei prleen munattomalle kollille kaikki kelpaa. Joten pyykki-illaksi meni, Vincent vähäksi aikaa arestiin pesukoneen kanssa eikä mitään ylimääräisiä herkkuja. Lisäksi kiroilua ja melskaamista. Prle, minen jaksa alkaa taas johkin hevleton paperi- ja haisusouvviin. EN!
Paska haisee nimittäin jo niin paljon muutenkin – suurenmoisella mielenkiinnolla odotamma eri puolueiden selvityksiä, mistä sitä rahhoo oikein on tullutkaan! Eikö olekin erikoista; jokainen luonnollinen oikeustoimikelpoinen henkilö, joka ansaitsee rahaa / jokainen yritys ja yksityisyrittäjä / erilaiset yhdistykset ja järjestöt joutuvat kertomaan tulonsa mm. veroilmoituksen muodossa – lisäksi on olemassa erinäisiä edellytyksiä kirjanpidosta... Mutta ”me vaan saatiin jostain jonkun verran, oikeesti aika paljonkin, rahaa, sitten me käytettiin se eikä meillä ole mitään tietoa mistä se tuli ja mihin se meni”. Eli uutiset muistuttavat Kylli-täti piirtää ja kertoo –ohjelmaa.
Hörhö kävi hakemassa lopultakin haisutavaransa ja paperinsa sekä poistui kämpilleen. Muisti toki ottaa jömmakympin, johan se ehti ollakin muutaman päivän. Kunto näytti kuitenkin kohtuulliselta ja jotakin sovittua asia-asiaakin oli, joten toivottavasti se siittä. Tämä noin, kun tuli hajuista puheeksi vielä. Ja edelleen hän tarvinnee pientä tsemppausta, paremmalta näyttää. Enhän minä ole raivonnutkaan kuin vasta toistakymmentä vuotta *virn*, että asiat pitäisi alkaa hoitaa ihan itse!
En ole kai maininnut, että perstaina tapasin roudausreissulla pari Herjaamon työntekijää... olivat menossa "miittiin", juu nou, perstai ja kaikki ja silleensä. Pyysivät jopa minua mukaansa bisselle. Onneksi oli tekosyy - tuo ihana tekosyy! En olisi halunnut, jaksanut enkä suoraan sanoen edes kauhean kiinnostunut. Jo siinä 5 min ehdin kuulla liiasta työnteosta, töykeistä nykyistä työkavereista (siis eri sakkia kuin joskus) ja muuta vastaavaa. Tod.näk. en olisi siis jaksanut kuunnella ja jos olisin kertonut Varastosta, ei kukaan olisi luultavasti ymmärtänyt. En epäile ymmärryksen tasoa, mutta tiedän sen vain itsestäni - en minä olisi tuolloin jaksanut jonkun muun räpeltämisen kertomista jossain muussa duunissa, en todellakaan. Eli näin, kuulumisia siis muualta eli valitusta Uudelta Herjaamolta *häijy virn*. Onneksi he eivät tiedä, että saan rapoja myös muualta, pariltakin eri taholta ;D
Muuten, poikkesin kirjastossa ja tarjolla vain vanhoja jo luettuja dekkareita, ei sen kummempaa. Hyvä, että matkalukemista riittää ja sitä tarvitaan. Taksot kulkevat, mutta niitä joutuu odottamaan juuri sen kriittisen ajan - soittaako vaiko eikö. Ei ole vielä ollut tilaisuutta. Parempi näin. Kovin ovat vain epäluuloisia (uudet kuskit!), mitä kautta ajaa - taas eilen jouduin neuvomaan kädestä pitäen Malmille, kunnes hemmo uskoi minun olevan oikeassa. Uskomatonta, ne eivät usko minun ehdotustani ajoreitistä, kunnes ajavat sitä kautta itse. Ja minä kun oikeasti ehdotan sitä sen takia, että se on kuskille (ja tietty itselle) nopein ajaa, jos on vaikka aikatauluttamista niin senkin ehtii silloin... argh.
Sen sijaan valitin SS-kaupasta eli Prismasta, sain vastauksenkin, ympäripyöreän. Siinä mm. todettiin, että he ovat nimenomaan huomioineet (!!!) vanhukset, vammaiset ja pienten lasten äidit (!!!!) remontissa eli se toteutuu kolmessa osassa ja Risma on valmis vasta syyskuun lopussa. Ahahahah - methän siirryimme jo Koohon, vaikka ketuttaakin. Rismassa ei nyt vaan ole mitään, ei yhtään mitään. Ei tärkeimpiä ei kissitaravoita eikä tuoreita vihanneksia. Meidän puolestamme saa muhia omassa ystävällisyydessään ihan rauhassa. Kerroin sen myös heille vastaukseksi! Olen ollut siis oikein ilkeä ja pahantahtoinen. Minusta vaan remppa oli täysin väärin suunniteltu - olisivat säilyttäneet perustarpeet, mutta mitä vielä. Juomia, siis lantrinkia, limsaa, energiajuomia, mehuja yms. on kymmeniä hyllyjä, leipiä pari. Bisseille on oma iso koppi =O Jee, perustarve on siinä. Samoin maitotuotteet ovat perheestä ja savutofua en edes nähnyt. No, ehkä siellä on maitoa, ranskista, voita ja lauvantaimakkaraa alakertaan!
Jätin piruuttani kipulääkityksen eilen iltapäivällä vegs, ihan sama. Ei sillä ole edes psykopaattista vaikutusta, ei mitään (ei edes vieroitusoireita!) – hah, minun olisi siis lisättävä annosta aika rajusti, että se oikeasti tehoaisi. Prleen omisarvis on ilm. lomalla. Ja sitten olen minä kohta lomalla. Ei stana, nämä asiat eivät koskaan kulje yhtäjalkaa.
-----------------------------------
Purrrrrrrrrrmenta, kaiffat. Joo, ai te kuulitte tai siis näitte jo. Joo, tota, mä en voi sille mitää. Ku mä jäin aamull goisii toho sänkyy. Ja sitt painuin partsill, ja tulin takaskii sänkyy jossain vaiheess, ku se on nii ihana nyt ku on nii karmee kuuma. Nii ni tuli vaa hätä, joo. Emmä mitää voinu, ei oo mun syy. Miksei toi oo himass vaihtaas purui aina ku mä oon käyny lodjull? Siis ton ryäpaikan vikahan son. Meill Malmill ain sanotaa, ett mä en tiedä, mikä muhun meni. Enkä mä tosiaan tiädä. Mähä ihmetteli hirveest ku toi tuli – molin meinaa unohtanu koko judekan jo. No kai se haisto sen, outo akka, hirveen tarkka nokka sill, hjuu. En oo saanu heekkui, tavismuanaa vaa. Kai se sitt on oikee *huokaus*, enkä mä pääse sen viakkuu tiäs millo sitte... Pitiki taas töpätä! Eiks joku vois välill ain muistutta mua, hei kavrut? Ai se laitto jonku kakkiskasan kuvankii. Hei, toi EI siis oo mun, ei varpist, se ei vaa löytäny muut, EI oo...
No, kliffaa daagii kuiteskii kaikill kissinkoill, muill mä uskalla mitää sanookkaa enää vähää aikaa.
--------------------------------------
Aivan, Vincent, aivan!
Päivän slogan: Minä en pidä itsestäni kovinkaan paljon, miksi pitäisin siis muista tai muut minusta?
Päivän biisi: Happiness Is A Warm Gun
Luettua: Sebastian Faulks – Engleby, merkillinen tarina opiskelevasta nuoresta miehestä ja hänen elämästään 1970-luvulla ja jatkossa... kunnes kertomus alkaa saada merkillisiä piirteitä. Arvostettuna lehtimiehenä nykyään toimiva mies joutuu outoon tilanteeseen. Herra on tuntenut ainakin yhden kadonneen naisen, ehkä toisenkin. Onko hän murhannut heidät? Kuka on oikea murhaaja? Tämä ei oikeastaan ole jännäri – ensimmäiseksi mieleen tulee American Psyko ja Sisustaja, tämä kulkee osittain samoja latuja. Jotakin samaa, mutta paljon paljon muutakin. Ehdottomasti luettavaa kastia, mielisairauttako vai vain mielikuvitusta ja mikä on rajana? Mikä on totta ja mikä ei? Kuka kertoo totuuden ja milloin. Suosittelen! Tess Gerritsen – Kirurgi, tämä oli vielä lukematta tältä kesältä, eli se mitä aikaisemmin jäi kertomatta saa täyttymyksensä tässä... Edelleen, Gerritsen on ihan luettavaa tavaraa.
Jahas, paikkakuntalaiset siellä vanhassa kotona – pitik ny taas menn istutta näkyvill nee kaikk, siis nii ne tein chilit, iha 17 kpl – ny Suami mene kyll rappioll!
KISSIKENKILLÄ MENNÄÄN JA KIPEÄÄ TEKEE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti