Jahas, se on sitten tännekin lokiin kurkistavien aika varata menolippunsa Pekingiin... minä taidan toimia matkanjohtajana, kuten joskus ennenkin *virn*.
Kirjoittelen tätä alkua illalla, nyt lopultakin ukkostaa. Toivottavasti se ei mene ohi... prle, taisi taas olla väärä hälyytys. Minä olen kaivannut kunnon myrskyä jo kohta pari kuukautta, saisi se jo tulla. Minun tuurillani olen silloin lomalla, mutta väliäkö sillä. Vietän ilmeisesti loman äärimmäisen muodikkaasti – tehän tiedätte, miten muodikas minä olen – kotona! Ehkä juon viinaa, ehkä en. Ehkä käyn jossakin, ehkä en. Kaikki on avoinna, varokaa siis! Koska tahansa Welhotar voi olla ovesi takana ja...
No, itse asiaan. Loppuviikko, tämä viikko on taas ollut ääriraskas. Olen ollut tiistaista lähtien taas tosi kipeänä, särkyä, kolotusta ja juilimista riittää myös pitkin yötä. Ei kuulkaa, toistan itseäni, mutta ei tämä ole oikein ihmisen elämää. Mennä väkisin töihin, tehdä aivan pakolliset asiat kotona ja sitten vain maata – muuhun ei yksinkertaisesti pysty. On lisäksi ääriväsy, kivut herättävät yöllä asentoa vaihtaessa useampaan kertaan. Ette varmaan tiedä, miltä se tuntuu. Kun vähänkään käännähtää, saattaa herätä helvetinmoiseen kipuun ja omaan huutoonsa. Aika vekkulia olisi elokuvissa, livenä ja itselläni ei!
Lisäksi vetuttaa (oikeastaan melkein vielä enemmän eli kivutkin unohtuivat hetkeksi) erään äärettömän typerän kolumnistin heitot eilisessä ns. valtakunnan lehdessä. Voi perkele, en paremmin sano! Juu, sanottu on jo, ihan tarpeeksi – te kyllä tiedätte mistä minä puhun eli en edes kehtaa enää linkata paskakasaan!
Olisi parasta siis hankkia itsellensä potkut tms. Sairaslomaa liikaa tai jotakin. Mutta kun minä en jaksa edes sitä. Sekin vaatisi taas jotakin, enkä minä millään jaksa jälleen selittää. Jospa todella heittäytyisi juomaan eikä ilmoittaisi töihin, ai niin, siitä tulee turhan pitkä karenssi. Siis minun tilalleni voisi tulla joku reipas, atk:ta jkv taitava leidi tahi herra, nuoremmasta päästä mieluusti. Nuorten olisi tärkeämpää saada työtä – mitä hemmettiä ne jaksavat kiusata vanhaa raatoa akkaa Varastollakin?! Tämä on niiiiiiiiiiiin turhaa ja hyödytöntä kaikki.
Ei, mitään hauskaa ei ole kerrottavana. Tosin Hörhö soitti eilen ja kertoi, että hän OLI saanut maksettua vuokransa ja nyt muutti sitten asuntoon. Lupasi käydä hakemassa vaatteensa ja paperinsa loppuviikosta tai viikonloppuna. Phuuh – hyvä. Minä nimittäin eilen pesin koko kassillisen vaatetta varmuuden vuoksi ja pyyhin vielä laukunkin Tolulla... Nyt ei pitäisi haista kissinkuselle. Ja tosiaan, lupasin kuvan yhdestä kirjahyllystäni – tässä. Onneksi se on metallia, mutta metallikin väsyy ja pultit voivat katketa... kääks! Tiedoksi, että ylhäältä kaksi kirjaa jäi POIS kuvasta, eivät mahtuneet enkä jaksunut fiksailla...
Ei tässä mitään. Kai se vaan on taas jaksettava. Jonakin päivänä en enää jaksa. Joskus se tuntuu olevan kovin lähellä.
-----------------------------------
Purrrrrrrrrrviska, kaiffat! Joohei, mitää heekkuu ei sitt tullu eile. Taviskissinmuanaa vaa, no parit napikat. Mutt ku niitäkää ei ollu siälä kaupass. Mami sano, ett soli eile laittanu jonku palautukse sinne, niinko vissii haukkunu ne pystyy. Tsihih, saas näkee, vastaaks ne sille mitää. Se sano, ett soli nii vihane, ett se ei soittanu ku meilas. Se ois alkanu kiljuu kummiski. Mutt iha tosi, se on pahempi suustaa niinko kirjottamises ku puhumises, ööö, siis tajuutteks mitä mä tarkota. Ett karmeet tekstii se skrivaa välill. No, hyvä jos valittaa. Ei muute, mutt Poika saa mennä sitt sinne toisee puatii ja hakittaa mulle nyt ihan kaikkee mun taravoit ja paljo viäl. Ettei heti lopu, meinaa. Ja tota safkaa saa kans tuada, siin on vissii tipuu ja maksaa, son iha hyvää. Ja pakastimettimes on heekkui, mutt niit ei sitt saa joka päivä. Hmph, toi mamin pitää ain sitt jaksaa kans toistaa. En tajuu miks ei voi saada. Mättää se ittekki aina jotai, en sitt tiijä heekkuu vai ei. Kai ihmiset voi syädä heekkuu joka päivä? Ei vai? Miksei? Mä oon vähä ude hei – kertokaa mulle?! Mami ei suastu puhuu, se möksöttää taas.
Ok, mä annan mun kuvatilan sen tolle yhell kirjahyllyll, ku se on vissii luvannu näyttää teill. Joo, mäki pelkää, ett se romahtaa pääll. En oo uskaltanu kiipii sinne ku kerra, sillo ko siin oli viäl tilaa. Aatelkaa, ei siit oo pitkä aika.
No kliffaa torjantait vaa kaikill, ja hei, kertokaa ny syäks ihmiset heekkui joka päivä? >o<
------------------------------------
Vincent, eivät varmasti syö! (Hemmetin utelias katti...)
Päivän slogan: Jokaisella tarinalla ei todellakaan ole onnellista loppua...
Päivän biisi: Odotat?!
Luettua: Geraldine Brooks – Kirjan kansa, uskomaton tosiasioihin jonkin verran perustuva tarina pyhästä kirjasta, arvokkaasta ja upeasta haggadasta, sen nykyaikaan sijoittuvasta konservoijasta ja kähminnästä kirjan ympärillä. Upeaa kerrontaa mm. eri uskonnoista, erit. islamista ja juutalaisuudesta, kansoista ja kulttuureista, kirjan kuvituksen tekemisestä ja muusta hamassa historiassa. Hieno opus, hiukan tämä nykyajan salakähmäily sitä kyllä pilaa. Ehdottomasti kirjoista pitävien märkä uni – eli tuollaisen kirjan haluaisi taatusti jokainen, ainakin nähdä. Värikäs tarina, ei kehno ollenkanas, omistan tämän siis jo ja tästä laajemmin sitten siellä toisaalla jahka ehtii ja jaksuu. Suositan tarinaperinteestä kiinnostuneille, kirjoja rakastaville ihmisille. Ei piinkoville realisteille kuitenkaan, tarinassa on jotakin sadunomaista henkeä ,D Seija Miettinen – Aina tyynnä ilomiellä, muistelmia, liekö peräti omakohtaisia, 60-luvun sairaanhoitajakoulusta ja sen hengestä sekä opiskelusta. Myös tämän hetken kokemuksia itse opettajana ao. opistossa. Ihan sujuvaa luettavaa, jotenkin tuntuu epätodelliselta. Nimittäin se, että tämä olisi ollut 60-lukua, no ehkä se olikin, pienissä kaupungeissa. Kovat vaatimukset, harjoittelijoilla teetettiin omalaatuisia asioita, asuminen asuntolassa jne. eivät osu tähän päivään. Muistelmina siis menevät ja itseäni ihan periaatteessa kiinnostavat, samoin tuo nykyinen opetuspuoli. Muuten tässä on jotakin, joka jättää kuitenkin vähän kylmäksi. En osaa sanoa mikä, valitettavasti. Suosittelen terv.sos-alalla työskenteleville ja sille kouluttautuville vaikka ihan välipalalukemiseksi. Näin oli ennen –tyyliin.
VIELÄ VAAN TÄÄ MEINAA KISSIKENKISSÄ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti