P = poiminta, mm. pensaspavut, salaatti ja mansikat. Welhotar aloitti siis työelämässä sinä lastenhoitokesänä. Seuraavana kesänä pääsin maalle tuttavien luokse, töihin siis. Ei mitään kesänviettoa enää. Työtä aamusta iltaan. Urakkapalkalla eli kilomäärien mukaan maksettuna poimimme pensaspapuja (niitä pitkiä vihreitä, joita on sekavihannespussissa mukana), salaattikeriä ja mansikoita. Varsinkin salaattia kohdeltiin aika rankasti, kerät huuhdottiin vedessä, jota ei vaihdettu päivän aikana. Poimijoita oli parhaimmillaan kymmenkunta. Salaatin syöminen unohtui vähäksi aikaa ja sen jälkeen olen kyllä muistanut huuhtoa salaatit kunnolla, tiedä miten niitä on käsitelty. Homma ei kyllä ollut mitenkään mukavaa. Yhtä perhanan kilpailua siitä, kuka sai eniten kerättyä ja missä ajassa. Aloitimme aamulla aikaisin, kun oli vielä viileää. Työpäivän pituutta ei mitenkään mitattu, sai lähteä kun halusi. Se näkyi sitten palkassa välittömästi. Joka päivä raahauduin pelloille poimimaan milloin mitäkin. Ruoka ja kehno majoitus kuului luontaisetuihin - ruoka muuten oli tosi hyvää. Rahaa tuli vähän, mutta kuitenkin taas sen verran, että sain ostettua itselleni haluamani vaatteet syksyllä koulun alkaessa. Sehän se oli tärkeintä, ei meillä ollut tuolloin(kaan) liikoja rahoja, varsinkaan minun vaatteisiini. Tilan omistaja oli muuten tunnustuksellinen uskovainen, mutta varsinainen riistäjä. Jos nyt mietitään - koko kesän tienestillä sai housut, pari paitaa ja tennarit! Että sellaisia uskovaisia. Mutta Welhotar kesti tuonkin kesän valittamatta ja oli iloinen työn loputtua ,D Joka päivä kuitenkin saavuin töihin ja tein mitä käskettiin - työnantajalla ei ollut siis sanomista! Tuon ikäiselle ei muita töitä olisikaan ollut tarjolla, joten ei ollut paljon mahdollisuuksia valita.
POIMINTOJA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti