Q = tietysti qwertyuiop eli ensimmäinen kirjainrivi koneessa. Welhotar oli fiksu sentään jossakin, yläasteella jo otin valinnaisaineeksi tuolloisen konekirjoituksen. Aloitimme suoraan sokkokirjoituksena eli kaikki näppäimet oli peitetty sellaisilla muovipallukoilla. Ja sitten harjoittelemaan, huom. ilman mitään korjausmahdollisuutta. Koneet eivät olleet edes sähkökoneita vaan ihan käsikäyttöisiä, kuitenkin aitoa konttorimallia, tuolloin siis. Olin hyvä, sain täyden kympin todistukseen. Tämä taito on ainoa, jota arvostan koulusta saatuna. Yleistietous, kyllä, mutta eipä paljon muuta. Jouduin erinäisistä syistä (= muutot) vaihtamaan koulua useampaan kertaan ja viimeisin kouluni oli ns. kokeiluperuskoulu. Ei oikein kiva. Kirjoja ei ollut, vain kehnoja spriimonisteita. Opetus oli haahuilevaa, kouludemokratia teki tuloaan. Mikään ei oikein pelannut. Siis tästä kymmensormijärjestelmän perusteellisesta opetuksesta vuoden aikana on ollut hyötyä tosi paljon eli kirjoitan nopeasti, hätätilassa vieläkin tarvittaessa matkakirjoituskoneella (Welhottarella on sellainen, Belgarathin perintönä!). Suosittelen kaikille! Ikävää katsella, kun joku Kummisedän tasoinen atk-henkilö käyttelee neljää sormea ja takoo silti väärin. Opetelkaa, se on kuitenkin helppoa. Esimerkkilauseina ikuisesti on syöpynyt mieliini: Tehdään ehdotus eduskuntaan, onko vadelma todella hedelmä. Argh.... ,D Työnantajille tiedoksi, viimeisin sähkökirjoituskoneella (!) mitattu kirjoitusnopeus oli n. 10 500 merkkiä/30 min. Nykyinen tekstinkäsittelynopeus lienee lähempänä 13 000/30 min (kokeiltu on!).
KAIKILLA SORMILLA - KIITOS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti