Ketutus, tuo kaikkien ihmisten perusoikeus, vallitsee taas. On vallinnut eilisaamusta lähtien. Oi miksi, oi miksi minulle on yleensä annettu töitä. Enkö saisi jo olla kotona ja rauhassa kipeänä. Neljän päivän lepokaan ei vielä ole hellittänyt koipijomotusta ja tänään hulluuttani varasin itseni roudausretkelle töiden jälkeen. On pakko – kirjat ovat loppu, samoin ne pari olennaista elintarvetta. Kun nyt rankan työpäivän jälkeen suuntaan vielä kierrokselle ja hoidan sen jälkeen kotihommat, kaadun taas sänkyyn kipeänä ja sama jatkuu loppuviikon!
Tuossa mietin paluuta Herjaamollekin – ei minusta taida enää olla siihen tahtiin ja ylipitkiin päiviin, mitä hulluuksissani tein ennen sieltä lähtöä. Jotenkin kuvittelin, että siitä saisi jotain glooriaa, kuten koulutuksestakin. Siinä vaan nähtiin, miten Tsadi palkitsee. Kerroinko jo, että tulospalkkioita saivat ne Herjaamon työntekijät, jotka olivat työsuhteessa tiettynä päivänä tammikuuta -08. Eli en minä. Vaikka väänsin töitä kuni hourupää ainakin yli neljä vuotta. Kermaperse sai, tietysti. Ihan hyvää hyvyyttään. Ei jumalauta, täällä ei pilkata Welhotarta. Lisäksi en tietenkään saa (myöhemminkään) sitä koulutuspalkkiota, jonka Tsadi myöntää tutkinnon suorittaneille. Ja paashat minä siitäkin, minä olen saanut jo stipedin ja toisenkin – naurakaa nyt opinnoilleni, kuten nauroitte silloinkin, pomot! Argh, olen vihainen kaikille, vaihteeksi! Olen hyvin krantusti puhuteltava ja arvaattomalla tuulella. Etenkin kun jotkut alkavat hehkuttaa ihanaa perinteistä päästäisen viettoa omalla tahi jonkun muun mökillä, ehkä jopa sukulaisissa, lammaspaistia, upeaa ulkoilua, mahtavia ystäviä – ja kaikkea muuta paashaa! Pitäkää mämminne!
Tuli tilattua taas viikon taksokeikatkin – ja oi ihmettä, ne on merkitty juuri tilauksen mukaan =O Tulen rapoamaan, pitävätkö ajat lainkaan paikkansa, pahoin pelkään. Lisäksi yksi merkillinen asia: miksi luullaan, että liikuntaesteisellä on rajattomasti aikaa odottaa? Minä ainakin olen tasan tarkkaan suunnitellut mitä teen, missä ja milloin. Ei minullakaan ole aikaa tuhlattavaksi ja olen paikalla silloin, kun takson ilmoitetaan olevan. Olen täydellisesti ohjelmoinut itseni viikoksi etukäteen! Ja miksi prkeleessä Iisalami kyselee, miksei minulla ole lauantaina mennessä saattajaa, että unohtuiko? Sain lievät hepulit! Ilmoitin, että tiedän, milloin tarvitsen saattajaa ja teidän tehtävänne on vain järjestää matkat. Saattaja odottaa minua lauantaina kirjaston edessä – en minä tarvitse arkipäivisinkään apua mennessäni autoon. Kettu! Siis ihan kuin olisin typeristä typerin. Ai niin joo, sehän on se australialainen hyppykuppa... minä ihan unohdin, sen että pitää unohdella ja olla ymmärtämättä ja muistamatta asioita. Sorry, että vaivasin tälläkin! Minä vaan horisen, päälääkäri saa selittää!
Nukuttua tuli erittäin kehnosti, niin kehnosti ettei tottakaan. Lisäksi siis särkee, juilii ja jomottaa. Vali-vali, kuten tavallista. Eli ei mitään uutta Welhottaren residenssistä.
----------------------------------------
Purrrrrmenta, kissit! No en mä nyt noin sanois. Mä oon goisinu toooosi hyvin, vaiks ensin goisin vahingoss tuala bases ja sitt vast menin mamin viakkuu. Nääs mä sain eile sillee pussimuanaa, ett aamull vaa osan ja illall toise osa. Ja sitt tiätty on aina raksui. Nii illall ku mä vedin mun safkat, se alkoki heti väsyttää, nii mä kiipesi basee ottaa ruakaunkot. Vähäks mä ihmetteli ku heräsi ja kaikki oli jo pimeenä. Hö, mami ollut herättäny mua nukkuu sen viakkuu! Siis epist, hei. Ja tollee hassust laittaa mull muanat. Vaiks se sano, ett sen takii, ett mä oon nii ahne. Siis mä kuulemma syän nii nopeest heekut, ett mä sitt ykätän heti. Ett siks se teki tollee. No joo, voiha se tiätty olla oikees, en mä sitä. Eile oli muute kliffa päivä. Vaiks ei mua leikityttäny, mutt mä pääsin monta kertaa ulos. Siäll oli kyll galsa, mutt ku hyppäss sill yhdell pöydäll, nii ni siin pysty ottaa vähä suulist ja ruskettaa jo itteesä. Sitt mami sanoo, ett mä pölisen. Niinku ett kaavat lähtee. Itteltäs lähtee kans, höh. Me pölistää molemmat, joo. Näky kyll, ku se siivos. Oli semmosii karvapallukoit – ainaski pualet oli mamin pitkii pääkaavoi, ei pelkkii mun siistei ja nättii kaavoi. Turha urputtaa mulle. Hei mami, tänää voisit tuada mulle jotai kivaa tai ainaski illall kunno ruakaa. Jookosta, heihhhh, mamiiiiiiiiiiiih! Mä tiän, se on tänää menos kirjastoo ja kaupoill, ku se kerta lastas ton kassisa täytee. Kyll mä tiädän, mihi se on sillo menoss. Ei kandee yrittää huijiii kerta. Vois se ottaa jotain tualta vaiks sulaa, jos ei jaksu kantaa kerta, nih. Mä haluisin vaiks jauhist välill, kunno jauhist niinku.
Täss mä vaihteeks ettin jotai kunnon muanaa, yritän siis saara jotai ees. Piäni ja nälkäne kisu, eiks käykki sääliks... ai ei vai. Nii mamiki sano. Mutt kliffaa päivää kaikill ja huamisee!
--------------------------------------
Kyllä, olen menossa kaupoille ja kirjastoon. Ostan vain pakolliset tarpeet tänään, muu jääköön viikonloppuun. Ja kyllä – otetaan jauhelihaa sulamaan, jos kissa niin toivoo. Kissa ensisijaisesti =b
Päivän slogan: Elämä ilman kissaa on kuin päivä ilman kahvia – vaikeaa ja lähes sietämätöntä!
Päivän biisi: White Room
Luettua: Marjut Moisala – Isäni Taivas, Äitini Maa; intiaanitietäjän tie. No joo, tämänkin olisi voinut jättää hyllyyn. Ensiksikin minä kirjoitin parempaa intiaanitarinaa jo alaikäisenä. Toiseksi tämä leidin ns. henkiset kokemukset ja elämänohjeet ovat niin kaluttuja, ettei tottakaan. Näkyy aikaisemminkin kirjoitelleen samansuuntaisia opuksia. Eli ei näin, ei. Palautetaan kirjastoon eikä suositella kenellekään sen kummemmin luettavaksi. Tässä ei ollut mitään uutta, ei mielenkiintoista, ei herättäviä ajatuksia. Unohdetaan koko juttu, ziitos. Sen lisäksi eilisen aikana tuli luettua Rosettan POP jälleen kerran, kiitos, yhtä hyvältä maistui kuin ennenkin ;D Tätähän voi toki suositella kaikille. Iltalukemisena sitten kotinurkille sijoittuva ja omasta hyllystä löytyvä Hannu Vuorio – Miami. Elämää Malmilla, melko todenperäistä kertomusta poliiseista, erinäisistä jengeistä ja suuresta yhteenotosta vähemmistöjen ja valtaväestön välillä. Onhan tällaistakin tapahtunut... tämä tietää. Eli voin suositella, mutta ei Malmilla aina tällaista ole. Muuten elämme rauhaisaa rinnakkaiseloa kaikki. Joka kaupunginosassa on omat lieveilmiönsä, kuten tiedätte. Tulkaa tänne vaan, meillä ainakin tapahtuu =D
VASTA TIISTAI *HUOH*!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti