Tavanomaisen tylsää maanantaita vaan, vaikka onkin vielä vapaata ;D Ei ole meikäläistä luotu tällaisille pyhävapaille, kele. Ei ihme, että aina olen inhonnut näitä pyhiä! Normivapaa viikolla olisi mitä toivottavinta, samoin viikonloppu. Mutta nämä vapaat, jolloin kirjastot ovat kiinni, ovat sietämättömiä. Kirjat ovat loppu! Hätä ja huoli on karmea, mistä nyt luettavaa... omista hyllyistä siis, mutta silti. Loppuviikkokin on vielä olemassa ja jotakin pitää kehittää. Josko tekisi huomenna ylimääräisen roudausretken?
Lehtijutussa sentään olen päässyt eteenpäin, saan sen tehtyä tänään loppuun. Ziis, sitten vain pitää postata se parillekin taholle tarkistettavaksi. Jotakin järkevääkin on tullut tehtyä, siivoamisen lisäksi. Ikkunat ovat vielä karmeassa kunnossa, mutta minä en niitä pysty enää pesemään. Olkapää ei kestä, en myöskään pysty kiipeämään ylös. Pakko vain odottaa, josko kaveri ehtisi ne pesemään. Tilaus on jätetty, mies lienee joko töissä tahi krapuloissaan, kun ei ole ehtinyt. Taidan laittaa uuden viestin, raha lienee sielläkin tarpeen ja lupasin maksaa vähäsen ihan oikeana rahana. Vaikka hätäisesti saisikin normi-ikkunat pestyä, ei parvekelaseja pystyisi kuitenkaan itse hoitamaan. Ovat ne sen verran hankalat, hittolainen. Kututtaa, meikäläinen on sentään pessyt satoja, jollei tuhansia laseja elämänsä aikana. Josta muuten tänään lisää iltapäivän CV-postauksessa :) Siivouksesta vielä omituinen huomio, löysin jälleen kaksi nurkkaa, jotka aina jäävät väliin tavallisessa siivouksessa. Aika karmeaa yllätystä oli tarjolla, sellaisia rotannahan kokoisia lämpäreitä. No, nyt eivät nekään aivastuta enää, saivat eilen kyytiä...
Kirjoittamisesta vielä sen verran, että luvatun jutun kirjoittaminen ei ole aina niin helppoa. Kyllä se sitten, kun saan ensin jonkinlaisen pohjan tehtyä, jota voin korjailla, lisätä ja muokata. Vaikka aihe olisi kuinka kiinnostava ja innostuttava, aloittaminen on joskus hankalaa. Toista se on lokittaminen, minähän keksin asiaa vaikka aidanseipäistä... Ja jos joku ihmettelee täällä minun kirjoitusvirheitäni, sanajärjestystä tahi muuta, tämä on edelleenkin Minun Loki ja minun tapani kirjoittaa täällä. Julkaistut jutut ovat asia erikseen!
Onneksi siis on lyhyt työviikko. Tosin tiistai on paha päivä töiden kannalta, niitä pahimpia, toinen on torstai. Maanantai on yleensä melko leppoisa, ehtii muutakin kuin virkatyönsä. Kun tässä kohta teen taksotilauksen, pitääkin taas tarkentaa noita noutoaikoja. En ymmärrä; vaikka aina ilmoitan samat noutoajat kotoa ja Varastolta, ne oudosti muuttuvat Iisalamessa! Eli ne voivat olla ihan mitä tahansa, lilluen 10 – 20 min. ennen tai jälkeen toivottua noutoaikaa. Ei kauhean reilua, jos ajatellaan, että olen kuitenkin noin enimmäkseen ilmoittanut Varastolla kulkevani säännöllisesti. Eivät ne Varastolla tod. tajua, että olen ennalta tilattujen kyytien varassa, niillä on selkeästi ajatus, että minä vain soitan ja tilaan normitaksin! Hitsi, eikä kukaan siellä kyllä haluakaan kuulla enempää asiasta. Yritin kerran ohimennen P-P:lle kertoa, miten tämä systeemi toimii, mutta hän ei ehtinyt kuunnella. Kuulema niin kauan kuin pöytäni pysyy ”tyhjänä”, voin sopia asioista miten tahansa. Hei halloo, en minä halunnut sopia mistään asioista vaan kertoa, miksi lähden toisinaan aikaisemmin ja toisinaan taas myöhemmin!
Ja pieni rapotti Welhottaren koekeittiöstä: sain aikaiseksi erinomaisen erilaista tipuhässäkkää eilen. Pilpoin pari nättiä kesäkurmitsaa, ison sipulin, kasvisliemikuution, chiliä, vähän purjoa ja mausteita. Kun sotku näytti niin aneemiselta, heitin sekaan pakkasessa piilotelleen hemapa-pussin ja keittelin kaikkea hetken. Sotku näytti epätoivoiselta, minun pilppomiseni kun on vähän epätasaista eikä kauniita tikkuja. Hah, kun kaikki oli melkein kypsää surruuttelin sauvasekoittimella homman tasaiseksi ja wau – siinä olisikin ollut hyvä kasviskeitto jo valmiina. Mutta kun tipusuikulat oli jo sulatettu. Heitin ne sekä muutaman unohtuneen oviilin vielä sekaan sekä puristelin 1/3 tuubia tomaattipyrettä mukaan. Jo alkoi kelvata. Pieni keittoaika, ettei tipu sitkisty – ja kas, kastike sakeni sopivasti tomaatista. Riisin kanssa tarjottuna kelpasi ainakin minulle, loiskaus soijaa oli kyllä tarpeen. Njam, tätä syödään vielä tänäänkin.
----------------------------------------
Purrrrve, kavrut! Joo, vähäks syätiiki eile tipuu sitte. Mäki sain muutama suikula, ihan sulanaki viälä. Hyvä, ett mä kuiteski jakson sitt odottaa niitä. Vaiks oliki kauhee nälkä ja ne suikulat vaa tsiigas mua tosta pöydän kulmalta. Mä menin kuiteski pokkana goisii ja venaa. Kyll mä tiäsin, ett mami sitt muistaa mua, ku se alkaa duunaa sitä safkaa niinku oikeesti. Heti ku alko kuuluu kattiloitte kolinaa, mä olin jo tsiigaas, ett mitä oikee tapahtuu. Ja naukuus, joo. Vaiks sitt sainki oman osan, piti mun kuiteski jäädä toho vahtii, mitä siit oikee valmiina tulee. Tarttee sanoo, ett semmost sotkuu en taas kyll ois syäny. En tajuu tota mein orjaa, se syä ihan kaikkee näköjää. Soossiki ihan kissiykän näköst! Aatelkaa nyt, ja toi vaa vetää kaike taas kitusiisa ja mussuttaa menee päin näköö. Ei paljo välitä, näköjää. Ei yhtää semmost, niinku, ets... esteettistä esillepanoo, meinaa! Ja taas tänä aamun niit kärsättyi leipii. Toi on syäny semmosii iha joka aamu niin pitkää ku mä muistan. Eikä se kyllästy. Aina sama juttu aamusi, kaffet ja kärsättyi leipii. Sitt se joteski melkee herää. Ja jotai mömelöit kans. Ja jotai oranssii juamaa. Menee viäl senki jälkee melkee pual tuntii, enneku mitää alkaa tapahtuu. Tumpuloi kirjojesa kans ja semmost. No, päästää se mut ulos ja antaa mun heekut ja kaikkee semmost siin samall. Mun sen on pakko, kerta se on ottanu mut! Mua ei voi sentää iha mite vaa kohdella. Tarttee olla kilti. Hei, mäki oon ollu kilti, ainaski melkee. No, ainaski yrittäny. Ihan vähä jotain snadii häikkää, mutt muuten niinku. Vähä meinaa mennä heemot, ku toi on kaiket päivät koton. Mihkää se ei mee – outoo. Yleesä se käy aina jossai, ku sill on vaiks sairist tai jotai, mutt ei nyt! Tää on kyll outo jutska tää päästäine, en mäkää oikee tykkää!
Täss mä taas oon napikoiden metsästykses niinku... Mutt hei, kliffaa tän viikon alkuu kuiteski kaikill! Huamisee...
----------------------------------
Juu, on tämä outo, tämä päästäinen minunkin mielestäni. Tänään menen urheasti ulos – on pakko viedä roskat!
Päivän slogan: Rutiinit tappavat tehokkaasti ideat!
Päivän biisi: Been Down So Long
Luettua: Henning Mankell – Palomuuri, uusintaluennassa tämäkin ja kestää toisenkin kerran. Eli jokainen on mankelinsa ansainnut eikä tämä ole lainkaan siitä pahimmasta päästä. Juoni on monitasoinen ja outo. Mankellin tapaan Wallanderista kerrotaan jälleen lisää ja henk.koht. elämää seurataan sopivasti, jotta kiinnostus säilyy. En ole mikään hirveän suuri Mankellin ystävä, mutta olen kyllä lukenut kaikki suomennokset. Suosittelen kaikille pohjoismaisen rikoskirjallisuuden ystäville ja Mankellin kavereille noin muutenkin. Maneerinsa kirjoittajalla toki on, onneksi ne tässä eivät ole aivan hirveän pinnalla. Eli kelpoista luettavaa (jos ei kerran muuta ole löytynyt, grrr) vielä toiseenkin kertaan. John Twelve Hawks – Matkaaja, tämäkin uudelleen luettavana. Maailmaa hallitsee verkko, joka tietää sinusta kaiken, jopa sijaintisi ja tunteesi. Ja tämän onkin jo lähes totta. On kuitenkin muutamia ihmisiä, jotka elävät Verkon ulkopuolella, he ovat myös maailman ainoa toivo – Matkaajat, jotka näkevät muihin maailmoihin. Ja tässä tiiliskiviromaanin pääaihe. Harlekiini Mayan tehtävänä on suojella vielä elossa olevia Matkaajia, mutta miten tämä onnistuu ja mitä asiasta seuraa. Hyvä tarina, josta osa on jo pelottavan totta - esim. kameraseuranta, biopassit jne. Kannattaa lukea vaikka vain sen takia, mitä kuviteltu tulevaisuus voisi olla.. tai pahimmassa tapauksessa on. Welhotar jossain mielessä pitää tästä opuksesta, vaikka siinä onkin omat heikot puolensa, esim. taistelu- ja tappelukohtaukset, hävitysvimma jne. ovat kovin laajasti kuvattuja. Mutta siis, voi lukea välipalana vaikka hömpälle, saisi mukavan vertailukohdan! *häijy virn*
VAPAATA MAANANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti