Uaah – Welhotar on goisinut melkein 6 h, ruksia seinään, ziitos! Pieni kämmi kävi tuossa puoliltaöin. Vaikka raation numerot ovat muka isot, Welhottaren silmät ilm. harottavat öisin pahasti: heräsin ja ihmettelin, kello näytti mielestäni 3.42 tai jotakin ja väsytti hirveästi. Ehdin jo kylppäriin ja takaisin tullessa katsastin normikellosta ajan. No juu, eipä ihme, kele! Kello oli siis 23.42 ja jotakin. Tyytyväisenä kaivauduin peittoihin ja nukahdin välittömästi. Ihanaa. Olisin tänäänkin voinut nukkua vähän pidempään, mutta ei auta. Pakko nousta päivittämään, keräämään loput kirjat ja tekemään ostoslista tätä päivää varten.
Muistattehan, Welhotar on iltapäivän vapaalla. Jee, se tuntuu suorastaan ylelliseltä – Varastolla ei ole konttoriväellä tapana pitää näitä ylimääräisiä vapaita kovin usein, kerran-pari kuussa. Meidän oletetaan nähkääs olevan aina paikalla, siis ainakin klo 9.00 – 15.00 välisenä aikana. No, minä lähden tänään klo 13 ja palaan huomenna klo 11 tienoolla. Siitä saa melkein kokonaisen päivän ,D Kun noita plussia ei taas voi pitää kokonaista päivää, ne pitää sijoitella muuten. Hölmöä, mutta toisaalta itsekin pidän siitä, että voi olla vain osan päivää töissä. Eli tänään kirjastoon ja kaupoille, huomenna haistatteluun. Täytyy aamupäivästä soittaa Kummisedälle, josko hän voisi tulla iltapäivällä avittamaan. Voi olla, että pärjään ihan itseksenikin. Tulee vain vähän kiirus, pitäisi niin moneen paikkaan – myös apteekkiin ja hakemaan uusittavana ollut repsu lekurilta. Ja kävely ON hidasta... hmph! Joku saisi toimia juoksupoikana mieluusti.
Eilen ystävätär kävi iltakylässä, olipa mukavaa! Tuore valkosipulipatonki ja muut emmeet teen kanssa olivat herkkuja ,D Poikkeavat niin paljon omasta normiruuasta, että se maistui tod. hyvältä. Lisäksi sain tulppaaneita, todella hauskan värisiä, ilmeisesti hyvin vaalea lila on lopullinen väri. Ovat vieläkin ihan nupussa, väriä ei siis kunnolla vielä tunnista. Täytynee kuvata, kun avautuvat vähän enemmän. Vincentkin käyttäytyi kunnolla eli muisti pummia ansiokkaasti ja hänelle sitten leperreltiinkin, olihan Gummititi toki käymässä ,D Alla todiste, miten Vincent kierosti vähän kinkkua saatuaan leikkii "minä olen aivan toinen kissa" –leikkiä patterin päällä ruokapöydän takana ,D Niin harvinaista herkkua on myös saada ystäviä iltakylään, että piristyin itsekin kummasti! Ja tässä nyt tarkoitetaan siis täysin muita ihmisiä kuin Hörhöä ja Kummisetää, joita välillä suorastaan inhoan...
Mitä ihmettä sitä söisi päästäisenä? Taitaa mennä tipupuolelle ja vihanneksiin... yhtenä päivänä kyllä teen sitä loistavaa piirakkaa, kunhan nyt selviää Belgarionin ajankäyttösuunnitelma. Uuniperunoita voisi myöskin laatia.... hmm... juu, ei huono ideo! Munakoisoa ja kesäkurmitsaa näytti olevan halvennuksella putken vihannestsioskissa. Niistäkin voisi kehitellä jotakin, löysin pari kiinnostavaa ohjetta eräästä ruokalokista. Toivottavasti kaupat tarjoavat taas alennusrosentteja yhtä hyvin kuin viimeksi. Täytyykin tästä sitä ostoslistaa – ilman listaa en kuitenkaan muista tärkeimpiä eli pesuaineita yms.
-------------------------------------
Purrrrrrrrveska, kavrut! No nih, ei oo mamiska enää ainaskaa iha nii vihane. Kiva, oikee kiva. Mä yritän taas olla kilti nimittäi. Ku eilen kävi mun Gummititi kylässä, mmmm... kiva titi, ihana, ainaski se kinkku oli ihanaa. Ku se paketti rapisi ja kaikkee. Ja mä sain sitt suoraa pöydäst heekkui, ihan ku ihmisetki. Ai ett mä kiarosti muka pummin, no juu, tota *hämmentynyt virn*. Mitä te oikee luulette, ettei kissi tekis, jos kerta on kaikkee tarjoll, hei. No, mä sain kinkkuu ja sitt mä sain sitä äskenki ku mami teki aamupalaa. Ja ihme, se ei siis kärtsänny leipii =O Leikkas semmosest pitkulaiset justkast vaa biitit ja keitti kaffet. Upotti sitt kaikki taas kitaasa. Hirvee syäppö se on kyll! Onneks mä pidin sen kinkun osalta pualeni, se syätii kyll melkee fifti-siksti. Se oli semmost ohutta luiruu, ett ei siin nii paljo ollu, ku luulis! Nyt on hyvä, kuha sais viälä maitonapikatki. Ja mami vois laittaa sänkyn kuntoo. Eile se pyäritti murinakonetta koko illa, niit tyynyi, peittoi ja semmost. Nii ett jos se laittais ne ihan kaikki paikoillee, ni mä voisin sitt goisiikki sänkyss tänää. Se kyll huamautti jo aamull, ett mä olin lirutellu lauleskelle vesii. En tajuu. Se vissii tarkotti sitä, ett vähä oli tähtäys piäless, ku kävin yäpissill. Oli vähä menny lattiall. Mutt ei se marissu, pyyhkitti vaa pois. Ett parempi lattiall, ku sänkyss. Meinaan vaan. Joo, täss on toi eiline foto, noi syä heekkui ja mä yritän pummii lisää. Huamatkaa, ett tassullaki yriti vähä sipasta, ett jos siihe vaiks tarttuis jotai... ei tarttunu. Mutt kilti Gummititi anto viäläki lisää. Enkä ees oksunu enkä mitää. Mä yritin oikee käyttäytyy ku kerta oli vierait.
Ett tämmöne foto kerranki must ittest! Kliffaa keskimmäist viikon päivää kaikill ja huamisee.
----------------------------------
Kiitos, Vincent! Kyllä sinä osasit käyttäytyä suht. hyvin ja olet kinkkusi ansainnut ,D
Päivän slogan: Miksi tunti on niin kovin pitkä aika, mutta päivä aivan liian lyhyt?
Päivän biisi: Hassisen kone
Luettua: Kari Kyrönseppä – Reidet, Isossa Vajassa tapahtuu eli yhtiö on joutumassa tyhjän päälle ja selvitysmies, sisäinen tarkastaja saa töitä. Koko homma päättyy lähes vallankumoukseen ja yleiseen häslinkiin ,D Mukana myös ripaus rakkautta, ainakin jonkunlaista. Aika huvittava parodia siitä, mitä tietyssä yleisradionomaisessa yhtiössä eli Suterassa voisi tapahtua. Luettavaa tavaraa, mutta ei mitenkään hirveästi innosta kuitenkaan. Jokin jää ikäänkuin keskeneräiseksi.... Mutta kuitenkin, iltalukemista siinä missä muukin. Welhotar ei oikein ota tähän sen ihmeempää kantaa eli aika mitäänsanomaton opus kuitenkin. Virginie Despentes – King Kong –tyttö, tässä puhutaan reilusti pornosta ja prostituutiosta naisen näkökulmasta. Suosittelen kaikille, joilla on asiasta varmat mielipiteet – tämä voi heilauttaa ajatuksia toiseenkin suuntaan. Minä pidin tästä, eli saa asiat näyttämään hiukka toisilta kuin miesten uutisoimana ja kirjoittamana. Kiittelen myös luettavuutta eli tämä ei ole täynnä kliseitä naistutkimuksen puolelta. Kirjoittaja kertoo myös suoraan omasta elämästään ja toimistaan. Eli suosittelen jokaiselle hiukka pölyttämään niitä tomuisia ajatusmalleja! Carlo Lucarelli- Almost blue, erilainen, poikkeava italiainen dekkari. Pääosaa murhaajan etsinnöissä näyttelee hänen äänensä ja äänen ainoa tuntija, sokea nuori mies. Poliisissa taas toimii erilainen nuori nainen, joka saa kestää pilkkaa ja halpoja vitsejä työkavereiltaan. Kaikkinensa mukavan erilainen dekkari, jota voin hyvinkin suositella. Ei todellakaan noudata edes perinteistä kirjoitustapaa, johon on hyvä varautua. Welhotar piti, vaikka toikin hiukka yököttäviä mielikuvia. Kuvaus on nimittäin välillä vähän ahdistavaa... Erittäin taidokkaasti kirjoitettu ja käännetty opus!
SE ON PUOLIPÄIVÄINEN KEKSIVIIKKO!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti