Jahas, Welhotar (tai tämä loki) on sitten tehnyt lopullisesti vaikutuksen P-P:n, hienot punaiset ja suorat alleviivaukset ja kaikki! Kysyin eilen suoraan, pitäisikö alkaa katsella uutta työpaikkaa vai jatkuuko työ tämän koeajan jälkeen. Ilman muuta jatkuu, asiathan on saatu selviksi, ihmetteli P-P. Kyseli, onko kaikki hyvin, tarvitsenko mitään jne. Eli nyt sitten pitäisi jatkaa näillä eväksillä. Heinäkuun loppuun on määräys, hups. Jatkoja sopii kysellä sitten lähempänä tuota aikaa. Jäin vähän änkäksi, ei silti, olen minä tosissaan tehnyt töitäkin ja hiukka vähemmän mokia. Nyt pitäisi sitten miettiä, mitä isompana aikoo...
Huomasin, että avoinna olisi eräs Welhottarelle varsin sopiva työpaikka. Miksi ihmeessä siinä on vain niin kirotun surkea liksa? Saan nyt jo enemmän, kuin siellä saisin kaikkine lisinensä. Homma kyllä lievästi kiinnostaisi, talokin olisi yhteistyökumppanina tuttu – miksi juuri nyt? Tosin tiedän siitäkin yhteisöstä jotakin jo etukäteen, ei sekään mikään auvoisa ole. Hakeako vaiko eikö, kas siinä ihan pieni pulma. No, tässä on vielä reilusti aikaa. Taidan soitella kaverillle, joka tietää asiasta enemmän. Noin niinkuin salavihkaa.
Muuten Varastolla on ollut suhteellisen viihdykästäkin muutaman päivän ajan. Auttaakohan tuo aurinko siihen, että ihmiset eivät ole niin kirotun kireitä vai töistä, joita on tosiaan ollut siis kaikilla yli oman tarpeen. Tämä tulosvastuu kun painaa täälläkin päälle, kuukausitilastoissa pitää näkyä jne. Kaikki eivät taatusti ole tottuneet siihen, näissä töissä nimittäin... Eli nyt alkaa ehkä vähäsen helpottaa, vielä on edessä päästäislomien aika, jolloin jälleen on vähemmän ihmisiä paikalla. Welhotar on töissä, kuten työkaverikin. Pidämme siis taloa pystyssä hyvin heiveröisin ottein ,D
Kummisetäkin kävi eilen vähän aikaa istumassa. Oli huolellisesti valmistautunut eli vain hiukan viineissään ja hyvällä tuulella. Joristiin siinä pari tuntia. Oli hänellä asiaakin eli toi postista paketit ja lainasi leipää ja leivänpäällistä, kun oli niiden takia unohtanut käydä ruokakaupassa ,D Miehen päässä kun ei kovin moni asia näy pysyvän yhtä aikaa :)
Jottei menisi pelkäksi Varastoksi, Welhottarella on ikävääkin kerrottavaa. Ostamani tyylikäs WC—pytyn kansi ei sovikaan meidän kylppäriin *kiroilee*. Tai sopisi, jos haluaisi kyykkypissiä ei kansi ei aukene kunnolla, koska saranat ottavat kiinni vesisäiliöön. Jos joku olisi halukas ostamaan ao. kannen itselleen, myisin sen täsmälleen samalla hinnalla (tai jopa vähän tinkisin) pois hyvään kotiin. Kansi on siis lähestulkoon käyttämätön, lieneekö ollut aikaisemmalle omistajallekin sopimaton. Tämä EI siis sovi Gustafsbergin siihen malliin, jossa on iso ja pieni –huuhtelut erikseen. Lähes kaikkiin muihin tämän pitäisikin sopia. Voin myös postittaa, yhteyttä voi siis ottaa suoraan welhottaren meiliin. Lähistöllä asuva halukas voisi vaikkapa noutaa tuotteen meiltä kotoa! Materiaali on kovamuovia, läpikuultavaa, oikein siisti ja tosissaan sopii kylppäriin nätisti – on siis paikalleen asennettuna paremman näköinen kuin kuvassa. Tuunaa kylppärisi kevätkuntoon, Welhotar avittaa asiassa ,D Hinnaksi tulisi n. 25 juuroa ja tarvittaessa voidaan neuvotella. Voit laittaa varauksen myös kommenttilooraan, jos suorameilaus ei jostain syystä onnistuisi! Lupaan jopa palautusoikeuden, jos ei käy halukkaan pönttömalliin. Kututtaa, tämä olisi ollut ihan kiva meilläkin...
----------------------------------------
Purrrrrrrrrrrmenta, kissinkat! Mä en ala tota mamiskaa, aina se vaa tuputtaa mulle sitä samaa muanaa. Nyt teen lakon, en syä! En. Enkäs. Eilenki itellee teki jauhissoossii, mutt mä en saanu sitt mitää. Se sano, ett muka umpijäässä. Oisin mä voinu oottaa, mut ei antanu. Sitä tavispuukkiruakaa tuli sitte. Mä tahron ihan jotai muuta! Kevät ja kaikki. Hei, eilenki mä vedin oiiiiiiiiiiiikeen pitkät hepulit, ku mami tuli himaan. Ensin ne oli kakkishepulit, mutt sitt ku oli niin komee ilta, nii ni mä menin ja juaksin viälä ynpäri-ynpäri-ynpäri ja menin jolisee partsill oikee kunnoll. Taatusti kaikki kuuli, ett tääll on vaaralline kolli jolisees, nih! Upeelt se kuulosti, vaiks toi sano, ett vois olla vaiks hiljempää. Eikä voinu, jolisemine on hianoo. Vähäks noit kaavoiki on alkanu pölisee, ainaski välill. Mä en tykkää harjatuksest, nii ett unohda mami toi jutska. Se taas tyrkytteli harjaa mulle. Ei käy, mä puretan-raavitan heti! Mutt toi ruaka, miten ton saa tajuun, ett vois vaihtaa sen ja just nyt. Vaiks se väittää, ett mä totuin liika hyväll, ku nyt jonku kerra saanu kunnollist pussiheekkuu ja uusii raksui. Se sanoo, ett sitt ei maistu enää tavisruaka. No ei tasan kyll maistu hei! Ei sulle itelleskää maistu koko aika sama safka, nih! Ett mä alan goisii ja mami voi alkaa päiväks miättii, mitä duunaa mun safkoje kaa. Mä odotan! Huamisee....
-----------------------------------------
Vincent, kyllä minä ymmärrän! Ei, en minäkään syö joka päivä samaa ruokaa, mutta ei meillä oikein olisi varaa kovin kalliisiin pussiruokiinkaan. Joten koitetaan pärjätä välillä herkuilla ja välillä tavismuonalla, jooko?!
Päivän slogan: Maaliskuun parasta antia – iltapäivän lempeä aurinko ja kissan kutsuva jolina, niin kotoinen yhdistelmä!
Päivän biisi: Kesäduuniblues
Luettua: Aimo Ojanen – Kuka tuuleen huutaa, ei ihan paha kotimainen... mutta... Ihan ensiksi kirjoittaja, eli Lahden rikospoliisin päällikkö evp olisi voinut valita: joko kirjoittaa kokonaan romaaninomaisesti tai sitten tylsästi tilastoja ja pöytäkirjoja selaillen. Tässä on sekoitettu nyt melko kelpoon tarinaan mukaan faktatietoa niin, että se erottuu turhan selkeästi. Tämä rikkoo rakennetta jonkin verran ja saa ainakin oman kiinnostukseni hetkeksi harhailemaan. Eli luettavuutta kaipaisi hieman lisää. Samoin tässä on mukana näitä Lahdessa vaikuttaneita tahoja useitakin mainittuna, vuosilukuja, sodan aikaisia tapahtumiakin sekä muille lukijoille yhdentekeviä taustatietoja. Nekin olisi voinut jättää pois. Samoin joidenkin asioiden itsestäänselvyydet (ritsikirja). Myös oikoluku on jäänyt tässäkin hiukka heppoisille kantimille. Ja tähän on nyt pakko lisätä: Mikä hitto ihmisiä vaivaa – eikö kukaan välitä itse oikolukea omaa tuotostaan tai oikoluettaa sitä jollakulla toisella? Perstana, että tällainenen vaivaa minua! Eli kaikkiaan, muuten lukukelpoinen kotimainen ja ajankohtainenkin poliisiromaani, kunhan pystyisi ohittamaan nuo muutamat kämmit, jotka ainakin minua häiritsivät. Kirjoittaja voisi varmaan tarkistaa seuraavaa opustaan tai luetuttaa sen ulkopuolisella ennen painamista – muuten tosiaankin kohtuullisen luettava iltakirja noin välipalaksi!
KEVYTTÄ KEKSIVIIKKOA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti