Mikä ihmeen Sipirja tästä oikein on tullut? Taas nököttää... Jossain luvattiin, että kevät tulee perstaina. Jahas, että ihan nyt päivän päälle, jo huomenna. Voi että. Minä menin jo kaivelemaan uudet, ihan alennuksella ostetut tennarit esiin. Katsokaa, kokonaista 7 juuroa. Sitten tarvitsen vielä niihin kantakorokkeet, silikoniset sellaiset. Sitten olen varustettu kesää varten – koko Varasto saa taas katsella ja ihmetellä Welhottaren tyyliä *virn*. Ai mitä tyyliä, kysyi Belgarion. Katsahdin halveksuvasti ja olin hiljaa...
Varastolla oli sitten kuitenkin eilen hiljaista, tästä päivästä ei uskalla sanoa yhtään mitään. Tilanteet vaihtelevat äärilaidasta toiseen. Iltapäivällä työkaveri hiipi ovelle ja alkoi kertoa, että hän oli tehnyt niitä ylimääräisiä hommia, kun hänelläkään ei ollut kiirettä. Samalla pyysi lyhytaikaista avaraa, no kyllähän minä, sen verran. Ans kattoo, miten käy. Jotenkin oli niin hyvin johdateltu juttu, että jo siitäkin syystä voipi lainata. Ja toisaalta, tiedän hänen mieltymyksensä eräisiin *yskittää*.... joten hyvään tarkoitukseenhan se, kuten aina, muillekin. Kunhan maksaa takaisin, kuten lupasi.
Minä olen kilti, jos minullekin ollaan kiltejä. Tiedättehän te – kilti ja empaattinen Welhotar, sosiaalisuuden huipentuma. Tuulten huora. Katuojien Galahad. Ihmeiden Iijoki. Ajatusten Atlantti. Sellainen minä olen.
Mutta en kyllä juuri nyt enkä kovinkaan monelle. Valitettavasti. Pitäkää tunkkinne ja omat asianne, hyvät fiiliksenne kotona, upeat remonttinne ja kalustushankintanne, rakkautenne ja kananmunanne. Prlettäkö sitä minulle kehumaan. Minulla on sentään leikattu kolli ja 140 cm leveä sänky! Nih! Tämä ei muuten mitenkään liity asiaan, kunhan nyt tuli mieleen. Nimittäin päälääkärin aika lähenee, onhan minun annettava hänelle jotakin mietittävää. Jospa heti kättelyssä, loppukättelyssä siis, antaisi blogin osoitteen? Vai olisivatko ne kivat miehet sen mukavan valkoisen paidan kanssa jo odottamassa kotiovella... hmmm.
Taksot kulkivat, yllättäen, eilen lähes ajoissa. Ei paha. No, ammattikuskit osaavat. Kuulin, että jotkut olivat myöhästelleet töistä 1.5 h. Jos suoraan sanon, kannattaisi kuunnella aamulla paikallisradiota ennen töihin lähtöä! Yllättäen siellä yleensä kerrotaan, jos liikenteessä jokin mättää. P-P oli myös tehnyt työmatkaa tuon 1.5 h, vähänkö olin vahingoniloinen. Tuntuu varmaan turhauttavan työläismäiseltä, tsihih.
Ei, minulla ei ole mitään järkevää sanottavaa tälle päivälle(kään). Yritän vain selvitä työpäivän loppuun. Nukkuminen oli äärimmäisen kehnoa, 20 min. torkkuja ja kipuja koko yön. Prletto. Ole tässä nyt sitten virkeänä ja valppaana Varastolla!
--------------------------------------
Purrrrrrrrmenta, kaiffat! No nii, jo alko tarjoiluki parantuu. Eile mami laitto jotai jauhisjutskaa. Onneks mä sain taas mun osuuteni ennen ku se alko sotkottaa sitä, nimittäi vähäks meni sekaa taas kurrii ja kilii. Mua sitt inhottaa, ett hyvää jauhist mennää pilaa tollee. Mutt mä sain siis kuitenki oman annokse hyvi. Mutt sitt ku piti mennä mami viakkuu, se ei päästänykkää tyynylle. Mä suutun sille, melkee sähisi. Mun tarvii päästä, jos mä kerta haluun. Mami vaa sano, ett se alkaa aivastella, jos mä kaavastelen kaikki tyynyt. Ett jos vois pysyy vähä alempana. No, vähä aikaa mä lojuskelin siinä. Sitt mä hiffasin, ett orja nukkuu taas tosi kehnosti ja melkee potkii, nii ni mä siirryinki goisii basee loppuyäks. Heräsin sitt, ku toi kömpi vast ylös. Huah – goisiminen tual bases on kuitenki sillee rauhallisempaaa. Mami potkii ja pönkii välill unissaa nii, ett mä pelkää, ett se plittaa mutki siin samall. Karmeet, joutuu nyt tollase mamin alle! Ei mullakaa täss muuta, nyt mä meen tonne sänkyy ottaa snadit aamutirsat kalkonin ja napikoitte jälkee. Eikä must oo taaskaa kuvei. Mä vissii oisinki vähä koinsyämä näköne, mami joutu eile taas kerää kaavapallukoit ympäriisä, se on sill kyll ihan oikee. Nii ett, kliffaa päivää kaikill. Huamisee...
--------------------------------------
Vincentillä on karvanlähtö. Vincent tunkee samalle tyynylle. Tämä on aika kehnosti toimiva yhtälö....
Päivän slogan: Sumean logiikan mukaan kaikki käy!
Päivän biisi: Huda, Huda!
Luettua: Hannu Vuorio – Syvä matala, mitä kaikkea tapahtuukaan niiden vuorokausien aikana, kun Helsinkiä uhkaa kaikkien aikojen syysmyrsky. Löyhästi tarinaan eri kautta liittyvät perheenjäsenet ja sukulaiset elävät omaa elämäänsä, kaikki jonkunlaisen ratkaisun tai kriisin keskellä. Welhotar piti tästä, erinomaisen luettava ja intensiivinen kertomus. Suosittelen kaikille kotimaisen kirjallisuuden ystäville. Kathy Reichs – Maanantain murheet, niin, tämä on se toinen ruumiseukko, ei Scarpetta *virn* vaan Tempe Brennan. Reichsin kuvaukset ovat huomattavasti vähemmän yksityiskohtaisia eikä niissä ole niin paljon lyhenteitä. Lisäksi näissä opuksissa ollaan ehkä enemmän henkisesti kiinni uhreissa ja heidän tarinoissaan. Mukana tietysti sopivassa määrin rhomantiikkaa ja dhraamaa, että kaikkia kiinnostaisi. Oikein lukukelpoinen kirja oikeuslääketieteestä, patologiasta ja antropologiasta sekä rikoksista kiinnostuneille lukijoille. Loppuratkaisu on omintakeinen kuitenkin, sehän tässä on pääasia. Eli suosittelen varauksella, mikäli olo kestää. Minä luin tämän loppuun iltalukemisena, oli pakko tietää, miten lopussa käy!
HANKIEN ALTA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti