Vali-vali, koipia särkee, särkee niin prleesti vaihteeksi! Oli pakko nousta hyvin aikaisin. Itse asiassa nukkumisesta ei tullut juurikaan mitään, sellaista pätkittäistä kälyistä horrosta ja paremman asennon etsimistä. Loppuviikko on aina tällaista, ei iltaisin pysty riittävästi lepäämään, vaikka kuinka yrittäisi. Enkä ota ylimääräisiä mömelöitä yöksi, piruuttaankaan. Flunssakin jatkuu.... Welhotar tuntee itsensä hyvin vanhaksi ja raihnaiseksi. En voi edes jäädä sairikselle, tiedän, että tämä helpottaa kuitenkin lievästi päivän ajaksi. Ja kuitenkin minulla on vain optio siihen jatkoon eli mielelläni en ainakaan tässä kuussa pitäisi yhtään sairaslomaa. Ihan vain näyttääkseni... no, kyllä se nyt taas näkyykin. Minä onnun ja horjahtelen Varaston käytävillä, se tuli ilmi jo eilen.
Eilinen oli lokopäivä Varastolla, sellainen blogipäivä *virn*. Tuli enimmäkseen seilailtua netissä ja löydettyä kaikkea outoa, kuten nämä. No voihan hmmetti, nyt ne ovat antaneet nimeni jo kylpyankalle, no eihän nimi ankkaa pahenna, mutta katsokaa vaikka! Oikeastaan aika vinkeä, pitäisiköhän sitä... minulla ei ole tuollaista.... tuota... Ja ettei totuus unohtuisi umpitylsiä eväitä tehdessä arki-iltaisin, vilkaiskaapas, mitä The New York Times sanoo Jaskan Grillistä ;D Alkoi muuten tehdä mieli yhtä sun toista kevyttä iltapalaa/aamupalaa/ihan-mitä-tahansa!
Lisäksi paneuduin Lokistanian antiin muutenkin. No juu, ei se ole tietenkään mikään yllätys, että kästyö- ja muotilokeja on niin paljon, samoin laihdutus- yms. lokeja. Kunnon ruokalokeja on yllättävän vähän, vain muutama sellainen, joita on kiinnostavaa seurailla. Kirjat ja kirjallisuus – no juu, löytyyhän sieltä tavaraa, mutta kovin epätasaista. Joku nimeää lokinsa kirja-sellaiseksi ja sitten kopsaa takakannen tekstin sanasta sanaan, linkittää kuvat – ja kas, uusi hieno loki siinä. Parilla sanalla kun vielä arvostelee. Ja ihan jopa kymmenkunta kirjaa vuodessa. Wau, mahtavaa! Ei, en ole katkero, jokaisen loki on jokaisen oma loki ja sinänsä ainutkertainen ja omanlaisensa. Toivoisin vain, että... no, annetaan tämänkin jutun olla. Tiedän, että tästäkin taatusti joku ottaa itseensä ja kuvittelee minun tarkoittaneen juuri häntä. Eli en tarkoita mitään täsmällistä. Kunhan vain ihmettelen ihmisten erilaisuutta joka asiassa, jälleen kerran.
Yksi asia pisti silmään aika pahasti: näyttää olevan paljon lokeja, joita ei ole päivitetty yli vuoteen, tai jotka on aloitettu reippaasti, on peräti merkinnät kahdelta päivältä ja sitten ne on jätetty heitteille. Voisikohan tällaisille tehdä jotakin? Ihan vain toivoisi, että esim. niiden pitäjille menisi jokin viesti asiasta tyyliin: Jos et käytä tai päivitä, anna tilaa muillekin. Hurmaavat nimet, kivat aiheet jne. erehdyttävät lukijaa, joka pettyy pahasti. Lisäksi nämä tietysti antavat lisänsä käyttäjämääriin, toisaalta ne vievät tilaa muilta lokeilta. Niin että, mitäs mieltä muut ovat asiasta?
Tänään onkin tilanne sitten toinen, Varaston herraskaisempi puoli palajaa täysillä töihin ja se tietää kunnon työsumaa myös meille. Vielä kaksi työpäivää – miten sitä jaksaa? Pakkohan se on, ei voi mitään. Kai tämä vähän helpottaa, kun mömelöt taas alkavat toimia. Hassua, muu porukka oli koulutuksessa, joka olisi koskenut tietyiltä osin myös meitä. Toivoisin kovasti, että joskus tästä osasta tulee toimistorotille oma koulutus, koska se vaikuttaa suoraan meidän työhömme, kaikkeen mitä me teemme. Mutta ei, eihän se olisi ollut sopivaa, että mekin olisimme olleet siellä. Kun puoli päivää ei kuulunut mitenkään asiaa, eikä varmaan heidän mielestään meillä olisi ollut edellytyksiä ymmärtää (no joo...) asiasta mitään. Tätä omahyväisyyttä nyt näkee, kele!
Welhotar on krantusti puhuteltava tänään. Vincentkin on tehnyt jälleen tepposensa, ilmeisesti kuttuuntuneena ruokaan tai sen tasoon – eilen oli MINUN tyynyjeni reunat käyty kastelemassa. Huomasin sen vasta mennessäni nukkumaan, enkä muuten silloinkaan edes hajusta (se nuha!) vaan kosteudesta. Arvatkaas, nukkuiko kissa sängyssä? No taatusti ei, heitin tyynyt huitsin nevadaan ja puhuin rumia. Raivostuin suorastaan. Tiedän – ei näin, mutta nyt on jo pitkä aika mennyt ihan mukavasti ja sitten taas. Kyllä se ketuttaa, sekin. Kaiken muun ohessa. Ketutus on Welhottaren bravuurilaji, joka esiintyy epätäsmällisin, mutta silti säännöllisin väliajoin vahvempana, perusketutus on Welhottaren luonteessa jo valmiiksi asennettuna, ikäänkuin käyttöjärjestelmässä.
---------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Hei, vähäks orja on vihane. Se oo muistanu laittaa niit haisujaa ja muuta. Kävin sitt vähä merkkaas, ku harmitti toi safkajuttu. Kai te luitte sen eile? No joo, nii ni tää alkaa sitt melkee yölä huuta ja paiskoo tyynyi. Huamas vast sitt, kumma ku ei enne. No, ei orjill oo hajuaistii, mä tiärän, mutt silti. Ja kyll toi puhu taas nii rumii, ett ei niit voi täss toistaa. Mite se osaaki semmosii sanoi, mäkää oo kaikkii ees kuullu. Mun miälest oli sitt viisaampaa painuu basee goisii, tiärä vaiks se olis kääntyny mun päälle ja plitannu mut! Nii ett siäll bases on muutenki hyvä goisii, ett sou vat?! Kyll mä pärjää, vaiks emo onki vihane. Ei ois kyll pitäny, mä tiän, mutt muaki ketutti – just niinku mami sano. Kyll kissiiki voi harmittaa monet asiat. Tajuis nyt toiki, ett mä tarvii erilaisii safkoi ja kunno leikityst vaiks öisin ja sillee. Ett ei muka pysty? Mutt ku eihä toi ees öisi nuku! Nii et se vois sillo vaiks leikkii mun kaa tai jotai. Tai sitt jäädä kokonaa himaa. En tajuu, ei se jaksu kunnoll töihi ja ku se tulee, ei se jaksu himaskaa mitää. Mite mä sitt oikee tuun toimee, hei? Kyll mami on kilti ja sillee, en mä sitä tarkota. Ja se paijattaa ja kaikkee. Mutt toi leikkimine. En mäkää kyll aina haluu leikkii. Mutt siis jos mä vaiks haluisin, nii ni sitt ei varpisti saa, ku toi goisii tai jotai. Meniks vähä monimutkaseks? No niin munki miälest! Mä en itekkää tiädä, mitä mä haluisin. Eniten vissii, ett mull ois seuraa koko päivä!
Tämmöne jutska löyty, ei mami eile jaksanu ottaa taaskaa kuvei edes. Oli niin repo-räks-poikki illall. Huamisee kavrut, jos mami jo ois leppyny....
--------------------------------------
Vincent, kyllä olen jo leppynyt, mutta harmittaa. Tänään on siis Iso Pyykki-ilta, ei muuta ohjelmaa ,>
Päivän slogan: Yrittäminen on ensimmäinen askel kohti epäonnistumista!
Päivän biisi: Money For Nothing
JO TORJANTAI!!!
PS: Tässä Vuodatuksessa takkuaa nyt jokin - näyttääkö tämä päivitys oudolta? Hei, siis kysyin NÄYTTÄÄKÖ, sisällöstä en kysynytkään mitään!?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti