Uaaah – nyt on sitten nukuttu hyvin, ainakin 6 h. Ruksia seinään, kiitos. Lisäksi menen kohta uudestaan torkkumaan. Ei tässä voi näin aamulla mitään muutakaan tehdä. Naapurin iloksi ei voi edes aloittaa siivousta – hehän voivat krapulan tms. takia olla hieman ärsyyntyneessä tilassa. Kissan viereen ja kirja käteen, pari tuntia horrosunta ja sitten pölkkärin kanssa puuhastelua. Siis toivottavasti. Tämä residenssi kaipaisi huoltavaa kättä, mieluummin jonkun muun kuin minun.
Eilinen alkoi taas tosi lupaavasti, kun puhelin soi aamu kuuden aikoihin. Hörhöhän siellä, luuli olevan ilta ja ihmetteli kovasti että lauantai ja vieläpä aamu. Siitä huolimatta tai juuri siksi hän sitten änkeytyi tänne. Ziis, mies oli pää verissä. Oli tapellut jonkun kanssa ja ilmeisesti hävinnyt. Pakkohan se oli ryhtyä tohtoroimaan eli katsoa mistä oli kyse. Joku puhelinkopin kokoinen kaveri oli heittäytynyt hankalaksi ja lojauttanut Hörhöä korville. Korvan takana oli iso ventti ja pieni kolo. Eikä tietenkään ollut käynyt tikkauttamassa sitä, eikä sitä enää voinutkaan tikata. Puhdistin siis haavat ja pesin pään... varsinainen sairaanhoitaja tässä. Sitten vähän antilooppipitoista voidetta ja tiukka käsky huolehtia suihkuttelusta yms. Hörhöttären luona. Tuli siis tehtyä päivän hyvä työ. Minähän olen tunnetusti reipas partsikalainen.... oikeasti siis en, mutta pitäähän kaveri paikata. Hän sai loput rahansa ja lähti viettämään viihdyttävää lauantaita tykönänsä.
Belgarionin tapasin sitten kirjastossa, onneksi sain sentään viikon annoksen kirjoja. Kaupoissa ei ollut ihmeempiä tarjoomuksia, ainostaan Rismassa broiskusuikuleita naturellina 50 rosentin alella, hamstrasin pari sellaista. Teimme sitten thai-tai-kanaa ja riisiä kotona. Njam, hyvää oli. Onneksi oli mausteseoksia tarpeeksi ja jämät kookosmaidosta pakkasessa. Belgarion istuskeli ja käkätteli täällä kanssani iltapäivään asti. Meillä oli oikein viihdykästä ja mukavaa. Hänen kanssaan on sentään mukava jutella, pähkäillä asioita jne. Seuraavan kerran hän pääseekin lomalle vasta päästäisen aikoihin, ähh. Ensi viikonlopuksi pitää siis keksiä jotakin muuta ja joku muu avustamaan myös. Prskele, Kummisetä saisi kyllä tehdä osansa, koska on aikanaan luvannut.
Taksoasiaa sen verran, että ei, takso ei ollut myöhässä, mutta kuski tuli hakemaan meidät jalkaisin torin puolelta. Syynä poliisin antama tiedotus, että torin puolelta Risman edestä ei saa enää hakea asiakkaita invataksilla =O Syytä ei kerrottu... ilmeisesti siinä on ollut älytöntä ruuhkaa, mikä tietysti on totta. Tästä voi syyttää vain Iisalamea, joka ei osaa yhdistää kyytejä oikein. Eli nyt kaikki vammaiset joutuvat änkeämään takaovien kautta kadun varteen, joka on aika hankalaa. Ovia on vaikea avata eli ne ovat melko kapeat, jäykät eivätkä toimi sähköllä. Liuska on, siis yksi vain, sekin mutkikas, kapea ja liian jyrkkä. Voihan vee... outo ratkaisu! Minä vielä jotenkin pääsen, mutta mitenkähän pyörätuolilla liikkuvat ja rollaattoria käyttävät, hankalaa voi olla. Ainakin pitää olla vaffa saattaja ja apustaja mukana.
Loppuilta meni lukiessa, kaffitellessa ja lokeja lukiessa. Ei, en jaksanut katsella mitään. Kumma kyllä, ei innostanut edes nuo pari leffaa, jotka odottavat. No, siinäpähän odottelevat rauhassa. Eivät ne mihinkään pilaannu. Lisäksi koipia särki ja särkee yhä ja flunssa ei kun voi vaan paremmin eli on jäänyt tänne ikäänkuin sukuloimaan pidemmäksi aikaa.
----------------------------------
Purrrrrrve, kaiffat! Hei, heiiiiiii, kyll oli kliffaa eile, ku Poika tuli. Heti ku mami tuli ja sano, ett Poikaki tuli käymää, mä heräsin ja kömmin tsögee tsiigaa niitä. Ja heittäydyin muka Pojan rapsututettavaks, pahus ku se ei enää mee halpaa, ett niinku mä saisin purettaa-raapii. Heh, se vaa nauro. Sitt mä sain kyll paikan sen viakus. Mutt mami meni ja laitto mulle sitte kasan roipentelii ja mä söin vähä. Iski taas hurja väsy ja mä kömmin goisiin toho päiväpeito alle sitte. Meni ihan melkee hukkaa toi Pojan käynti. Ku tuli siis se uni. Ihan vähä vaa ehdin nuuskutella ja sillee. Pahus, mä enää tollee mee goisii. Se nimittäi lähti sitt aika pian, ku mä olin heränny. Harmi. Nyt menee taas pitkä aika, ennenku mä nään sen ja Repun, mmm. Mä sitt yritin selittää mamill, ett harmittaa. Ei se vissii tajunnu, ku mä vaan marisin enkä halunnu leikkii enkä mitää. Marisin vaa. No, sitt se meniki melkee jo lukee sänkyy ja mä viakkuu. Kyll se kuiteski muisti paijattaa ja rapsuttaa mua. Vaiks mä kävinki välill haukkaas vähä iltapalaa ja mami väitti, ett mun henkitys muka haisee sen jälkee. Kuvitelkaa, se käski mua pesee hampulit!!! Ihan hirveetä. En varpisti ala, en. En sitt mee mamii tököttelee nenull nassuu, ainakaa ku oon syäny. Mä muka haisun, höh. Korkeintaa haisun kiinnostavast kissinruuall, noi ihmiset ei oikee ymmärrä haisui!
Täss kunno kissikuva välill, ei must kuiteskaa, siält vrii-jutskast. Mä oon tuall ylhääl, hei leidit, mä oon ite siälä. Ett sopii kattoo siält, jos on ikävä *kollivirn*. Ai nii, tarttee mennä vähä jolisee.... huamisee!
--------------------------------
Ahaa, Vincent, sillä lailla – kuin kolli maaliskuussa ;D Jolinaa parvekkeella heti aamusta alkaen, ihan kivaa. Ajattelisit edes niitä naapureita!
Päivän slogan: Olisipa niin tyhmä, ettei ymmärtäisi, kuinka huonosti asiat oikeastaan ovat!
Päivän biisi: Sunday Bloody Sunday
Luettua: Denise Mina – Veripelto, minä pidän tästä kirjailijasta. Okei, toistoa siinä mielessä, että tapahtumat sijoittuvat samoille alueille, Glasgowiin tai lähistölle. Rujoa ja karua ympäristöä, eivätkä ihmisetkään ole mitään kiiltokuvia. Tässä selvitellään lapsen sieppausta ja murhaa. Taustatarinana kulkee toinen juoni, jossa kerrotaan myös poliisien tavasta järjestellä todisteita tarpeen mukaan. Lisäksi rikos selvitetään, jolloin selviää paljon muutakin erikoista. Ei juonipaljastuksia, mutta minä pidin tästä, kuten edellisistäkin suomennoksista. Ei kaunosieluille tai älykkäitä ja fiksuja dekkareita odottaville! Michael Gerber – Barry Trotter ja kuollut hevonen, parodia jatko-osan jatko-osalle, jota et tiennyt kaipaavasi. Tässä pannaan halvalla koko Potteria sekä Rowlingisia, eikä ehkä ihan turhaan *virn*. Tosin suosittelen kirjaa hiukkasen vanhemmille, ei oikein sopivaa luettavaa ala-asteikäisille, sen verran roisia tarinaa. Itse kyllä kikattelin Potterit lukeneena monellekin asialle. Ei sovi lukijoille, jotka suhtautuvat äärettömän vakavasti oikeisiin Potter-kirjoihin. Muuten kyllä vaatii tietämystä niistäkin, että pysyy kärryillä. Senkin mäskit!
SIISTIÄ SUNNUNTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti