Viikonlopun autius edessä – toivottavasti myös rauhaa ja lepuutusta. Eilinen meni hemmetinmoisessa huiskeessa Varastossa. Loppukuu eli kiirusta piti. Eräät nuorisopuolen hanakat ja erinomaisen kunnianhimoiset edustajat halusivat vielä lisää mainetta ja kunniaa maaliskuulle, joten piti väsätä asioita vielä vähän ennen postin lähtöä... Juoksivat kuin pienet eläimet papereidensa perässä. Huvittavaa, itse asiassa. Tosin homma kaatui lopulta tietysti meidän niskaamme, lopputoteutus siis. Tämä tulosten keruu on taatusti P-P:n idea, ei kukaan muu voi keksiä tuollaista idiotismia toteutettavaksi näissä hommissa. Ja edelleen muistutan, että vain toimistoväellä on normityöaika, että sen puitteissa pitäisi pystyä hoitamaan nämäkin asiat. Ikävä kyllä, emme sentään pysty vaikuttamaan Italo-Postin toimiin. Posti lähtee viimeistään klo 15 ja sitä emme voi viivyttää ,D Onneksi, muuten tekisimme vieläkin hommia.
Loppuilta kotona menikin haahuillessa ja lepuuttaen – ei mitään järkevää. Hörhö yritti soitella, löin puhelimen korvaan. Ei, minulla ei todellakaan ole juuroja. En ole päässyt käymään automaatilla tiistain jälkeen, koska työmatkan varrella ei ole missään sopivaa rahamaattia. En siis tiedä, saanko tänäänkään hiluja seinästä. Sain Belgarionin kiinni puhelimella ja pyysin ottamaan mukaan oman korttinsa, jotta voin lainata häneltä, mikäli pankkihässäkkä jatkuu. Juu, Belgarion on siis lomalla. Ei mitään kummempaa kerrottavaa. Kertoi vain, että ”pienehkö myrsky” oli iskenyt Upikseen, tuulta ja lunta n. 20 cm hyvin lyhyessä ajassa – oli ollut oikein rattoisaa, tsihihih.
Tänään siis normiroudaus Belgarionin kanssa, kirjasto-apteekki-kaupat –akselilla. Kirjoista voipi tulla taas uupelo, vain 4 varausta oli tullut. Hyllyjen tarjonta oli ainakin tiistaina ääriköyhää. Murr, pakko taas lueskella jotakin uudestaan. Parisenkymmentä opusta pitäisi varalle saada kuitenkin, että pärjäisi ensi viikon jotenkin kohtuullisesti. Ja jotakin ruokaakin pitää varalle.... pakkasessa on tipua ja muuta, mutta vihannekset ym. ovat loppu. Samoin muutama varastossa aina pidettävä tarve. Kantoapua siis tarvitaan. Belgarionillekin pitäisi keksiä jotakin mukavaa lounasmuonaa – en kai minä nyt jatkuvasti voi sitä piirakkaa hänelle syöttää. Olisikohan tagliatelle ja jotakin soossia? Thai-tai-kanaa? Täytyy tiedustaa häneltä itseltään, tosin Belgarion on sitä mieltä, että minun ruokani ovat aina parempia kuin Upiksen tai Exän tarjoomukset. Että ei sitten paljon tarvitse *virn*, normaali kunnollinen arkiruoka riittää.
Uaah – tsorgen, kävin välillä nukkumassa kolmisen tuntia. Näytettiin oikein viihtyisiä kotivideoita, mukavaa, mmmmm.Tämä tykkää tällaisista aamuista! Ulkona näyttää ärsyttävän kauniilta, höh... juuri sellaiselta, että Varaston leidit kohkaavat ulkoilemisesta, jäks. Eilen saatiin pullakaffet kahden nimityksen johdosta. Siinä kaffitellessa ei väki puhunut juuri muusta kuin urheilusta, fillaroinnista ja sen tyyppisistä asioista. Ilmoitin tarvitsevani käsillä kelattavan fillarin – sille naurettiin. Eivät he ymmärrä, vaikka olen todella yrittänyt selittää asioita. No, ei kaikille ole ymmärrystä suotu. Etenkin kun yleensä pystyn liikuskemaan ihmisten näkyvillä konttoorilla suht. vaivattomasti.
No niin, sitten vain tekemään kauppalistaa!
---------------------------------------
Purrrrrrrrrve, kavrut Lokistaniassa! Mä en siis ala, mun kaikki kaavat lähtee. Mamiska nauro, hirmuisii pumpulipallui laattiall, ainaski toss matoll. Ne näyttää nätilt – mutt ne on KAIKKI MUSTA pois. En tykkää. Enkä tahro syädä kissinmuanaa. Mamiiiiiiih – tänää jotai heekkui ja mulle tuliaisii sitte kans?! Jookosta, ku kerta Poikaki on tulossa. Kyll ne varmaa muistaa mut, mutt silti. Tämmöne koinsyämä kissi tarvii paljo hyvää muanaa. Pitäiskö kuitenki harkita, jos antais ton orja vähä haajata? Mutt mua inhottaa se ihan kamalast. Mutt ku se selitti, ett sitt ois helpompi noitte kaavoje kans. Mä en nyt oikee tiädä, mun tarttee funtsii viälä. Oon mä tosi harvon antanu sen vähä haajattaa, selkää niinku, mutt noi ihanat pallukat tulee mun masust ja rintakaavoist, kihhihihh. Ett niinku sillee arat paikat, juu nou. Joo, ehkä sit kuiteski, mutt katotaa vaiks illall. Jos mä saan jotai heekkuu, mua sais vaiks vähä sitt haajattaa. Niinku vaihtariks. Mami muute goisi äske ku piäni sika, äänteliki sillee. Mä kuarsin kuulemma viakus. No joo, mukavaaha toi on. Täss mä muute just tsiigaan, ku toi lukee mulle kissalokei, ku mä en itte täält sänkyst ihan nää. Välill ne tekstit on nii piänejä. Ett teekkui vaa kaikill, miss me ollaa taas käyty eile ja tänää >o<
Näätteks te, mite kiinnostunu mä oonki?! Kliffaa viikendii kaikill ja huamisee.
--------------------------------------
Vincent kieltämättä muistuttaa hieman koinsyömää nallea, turkiltaan siis. Harja olisi hyvä apuväline, mutta se ei nyt herralle tunnu taas sopivan. Kokeilemme silti asiaa illalla – varmasti!
Päivän slogan: Kosto – ruokalaji, joka on nautittava kylmänä!
Päivän biisi: Valuva taivas
Luettua: Vernor Vinge – Rauhansota, melko perus-scifiä. Maailma toipuu sodasta, mutta Rauhanlaitos on kaapannut vallan aseella, jota ei ole tarkoitettu aseeksi. Ihan luettavaa scifiksi, jota en yleensä kauhean paljon harrasta, siis tämän tyyppistä scifiä. Suosittelen alan harrastajille, mielenkiintoinen näkemys sodasta ja rauhasta sekä niiden aiheuttajista ja tarkoitusperistä. Sari Vuoristo – Säätiedotus merenkulkijoille, novelleja, joissa meri on aina pääaiheena. Welhotar piti tästä kovasti, ehkä siksi, että on itse liikkunut aikoinaan paljon merellä ja saaristossa. Novellit ovat todentuntuisia, meri on vahvasti läsnä, samoin rakkaus eri kohteineen ja tahoineen. Suosittelen kaikille, oikein hyvä välipala kotimaista novellia! Mainittakoon, että merisää on Welhottaren suursuosikki radioasemalla, varsinkin kun aina voi arvailla, mitkä tiedot puuttuvat ;D
LEPPOSAA LAUVANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti