Huomenta, Blogistan – hemmetin huonosti pyyhkii. Welhotar valvoi taas ja ahk... ei kun siis vaan valvoi. Sain ensin unta ihan kunnolla, kunnes Vincent aloitti ykärundin. Eli ei kun siivoamaan keskellä yötä. Sitten romahti kirjahylly eli ylähyllyltä putosi muutama kirja, ei epätavallista, koska se on hiinä-ja-hiinä pysyvätkö hyllyllä. Tuolla ylhäällä kun ei ole mitään tukia enää. Heräsin siihenkin, mutta en jaksanut lähteä korjaamaan. Sen jälkeen alkoivat olkapäät ja koivet kiukutella vuorotellen eli erinomaisen katkonaisia unia tässä on vedetty tämä maaliskuun viimoinen päivä! Niin että hauskaa maanantaita vaan, yöstä päätellen kuukausi ei ollut kehuttava ,>
Muistakaa, että huomenna on Aprillipäivä – sitä voi vaikka juhlia. Jos kusettaisi ihan kaikkia, en vain tiedä miten. Parempi olla kaikissa sanoissaan kuitenkin varuillaan. Jos P-P yrittää huomenna irtisanoa minut tahi tarjota virkaa, en kyllä usko kumpaankaan. Juu, Varastolle siis pitäisi tänäänkin, puoleksi päiväksi. Iltapäivällä on se päälääkäri. Jos se eukko tarjoaa täytettäväksi normit eli Beckin ja DEPSin taidan vetäistä kuonoon. Welhotarta ei rankaisematta kiusata. Ihan mielenkiintoista, että muiden lekureiden aikaa on pyydetty aina varaamaan 1.5 – 2.5 h. Hän kuulemma kestää vain 45 min. En taitaisi minäkään kestää enempää. Älkääkäs nyt kukaan sanoko, että minulla on ennakkoasenteita. Minä tiedän – sieltä tuputetaan jotakin mielipidelääkettä. Arvattavaksi vain jää, mitä merkkiä – veikkaan Mirtazapinia tai sen kavereita. Welhotar ei vaan tahdo, ans kattoo nyt kuitenkin... Päivän hyvä puoli on siis siinä, että pääsen lähtemään jo puolilta päivin. Lussaa on riittävästi ja kuukauden vaihde, yhtään en anna lahjaksi talolle!
Muuten eilinen menikin taas lähinnä haahuillessa kirjojen ja makaamisen välillä, snadit päikkäritkin otin ruuan päälle. Ruoka oli hyvää, ziitos itselleni. Kuoripottuja ja hyvää jauhelihakastiketta (tomaattipohjalla, tietty), rakuunaporkkanoita, jälkkärinä kaffetta ja lusikallinen maitojäädelöä. Samaa eväksenä tänään, tosin ilman jäädelöä. Illalla tarkoitus tehdä tipua, sitä onkin pakkasessa iso kasa. Kumma, miten aina on tipua 50 %:lla lauantaisin – ihan jatkuvasti. Hyvähän se, ei meillä muuten syötäisi kaikenlaisia vihannes-tipu –virityksiä viikottain. Vincentkin on varmasti tyytyväinen appeisiin.
Tästä eteenpäin leikitään sitten vissiin oikeaa kevättä. Työsopimusta olisi se 4 kk jäljellä. Eilen pähkäilin myös, etsisinkö jo nyt töitä (kahdet paperit ovat valmiina lähetettäväksi) vai jäisinkö suosiolla työttömäksi. Pähkäily ei tuottanut mitään tulosta, en pysty päättämään. Toisaalta ja toisaalta, ansiosidonnainen olisi tod.näk. enemmän kuin sairaspäiväraha. Jos pystyisi välttelemään töitä sopivan ajan ja sitten heittäytyisi yltiökipeäksi... Siis tunnustautuisi niin sairaaksi kuin on. Äh, hitot, en minä tiedä. En minä pysty normitöihin kuitenkaan, jos minut osoitettaisiin johonkin oikeaan, fyysiseen työhön. Siitähän saisin lekurilta paperit nyt jo. Tiedän, että ette luultavasti ymmärrä tilannetta. Olen kuitenkin joka aamu niin hemmetin kipeä, että työhön lähteminen tapahtuu useamman lääkkeen voimin, ruoka-aikaan otan lisämömelöt, että pystyn vielä olemaan iltapäivän töissä. Silti sattuu koko päivän, nuo mömelöt vievät kivusta vain sen pahimman terän. Iltaisin olen taas ihan repo-poikki, en jaksa mitään muuta kuin pakolliset puuhat. Siksi kysyn, onko tämä ihmisen elämää? Käydä vain töissä, ei mitään muuta? En jaksa enkä pysty lähtemään edes kaupungille töiden jälkeen, vaikka joskus todella haluttaisi. No, Hakikseen 1 – 1.5 tunniksi, sen jälkeisinä päivinä on taas kovasti paljon kipeämpi.
Muuttuihan tämä valituspostaukseksi, kun oikein yritin! Ettei vaan kukaan luulisi, että minulla on kivaa. Minulla on ollut kivaa viimeksi v. 2003, alkuvuodesta. Sen jälkeen ei.
-------------------------------------
Purrrrrrrrrmenta, kissinkat ja niide orjatkii! Orjat täll kertaa siks, ett oikeestaa nyt vois kaikki ottaa oppii mein orjast. Se on nyt oikee kunnostautunu. Siivos mun ykätki yällä eikä ees huutanu äänee rumei! Nii juu, eile ku se teki jotai kammosoossii itellee, nii ni mä sain kyll ihan ekaks ison kunnon biiin jauhist, oikeet heekkuu mulle. Ja mähän söin, nualin viälä lautasenki ihan puhtaaks, ku ois tiskattu meinaa. Vähäks oli njamskista. Ja sitt toi vähä harjas, iha vähä. Illall sain napikoit, mutt sehä on selvä, se on niinku oikeus. Mutt sitt laitettiinki yäpalaks vaa kissin tavismuanaa puukist, höh. Ei niinku heekkuu. Tarttee nyt aamull sitt pummii kunnoll safkaa. Onneks se kuiteski sano, ett on tipuu tuloss. Heh ja njam, mä pidän kyll pualeni. Mä mitää puukkisafkaa kyll meinaa syädä, jos toi ei kauhee kauvan oo poissa... Nii tää kevät! Kyll munki tekis miäli ulos, mä käyn jolisees kunnon kollijoikasut välill tuall partsill ja sitt mä oon vähä kärttyne. Siis sillee, ett tappelisin mialuust, mutt en kai ton mamin kaa kuiteskaa. Se ei oo vissii ihan terveellist, ku se voi heemostuu! Joskus se on heemostunu mull, eikä se kyll oo kliffaa. Ett parempi olla rauhass sen kaa. Eikä tääll oo muita kenen kaa tapella. Kunnon kolliflaidis ois poikaa! Hmph, ei oo kavrui enkä mä pääse yksin ulos. En mä kyll ees haluis – tai en tiijä – ku mä en tiijä, löytäsinks mä yksin takas ja sitt menis tää koti ja kaikkee. Ett kyll kai kollin jo täss iäs pitää funtsii niinku ett mitä haluu; kunno hima vai seikkailui. Must tuntuu, ett mä oon jo seikkaillu ihan tarpeeks ku muistiki on menny >o< Mä annan toll mamill tilaa toho sen fotoo.... Vaiks se on täss mun paikall. Noi on nimittäi ne sen rätit, mitä sill on himass päällä, ku se istuu koneella *kissikikatusta*. Eiks ookki karmeet? Nii ett kliffaa viiko alkuu kaikill ja huamisee...
----------------------------------------
Aivan, tässä esittelen Allyn yllytyksestä sen verran muotilokia, että näissä vermeissä Welhotar lokittaa. 70-luvulta kotoisin oleva kylpytakki, ahdas, mutta mukava. Huomatkaa paksut, kudotut puuvillatossukat, jotka ovat aina jaloissa – särkee vähemmän! Alta puuttuu yöpaita, joka on punainen tai vihreä, mutta reippaasti reikäinen ja kursittu hätäisesti kokoon. Vassokuu vaan siis!
Päivän slogan: Kun katselen taakseni, unohdan koko talven!
Päivän biisi: Kevät
Luettua: Patricia Cornwell – Kuolleiden kirja, juu tämä toinen leidi tässä taas tutkii rumihia. Reichsiin verrattuna vähän kylmempää tavaraa ja kerrontaa. Kuitenkin tässäkin pitäisi taas olla lukenut vähän aikaisempia kirjoja, jotta tietäisi Scarpettan ns. ihmissuhteista ja Lucysta. No siis, kyllähän tämän lukee, mutta ei nyt mikään ihme suosikkini ole. Ei en ota kotiiin asumaan, lainaan kyllä, pikalainaan varsinkin. Suositan morbideista jutuista pitäville, tämä kun on samaa plaatua kuin aikaisemmatkin. Tekniikkaa ja lyhenteitä lisää... hiukka sekavia ihmissuhteita. Ei sen kummempaa. Anna-Maria Isola – Meri Larivaara – Juha Mikkonen – Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä, suosittelen jokaiselle! Kannattaa ehdottomasti lukea näitä omakohtaisia pieniä tilityksiä siitä, mitä suomalainen köyhyys tänä päivänä on ja kuka kokee minkälaisen tilanteen köyhänä. Todettakoon, että mukana on väkeä todella laidasta laitaan! Ehdottomasti lukemisen arvoinen kooste kirjoituksista, jotka ovat järjestetyn kirjoituskilpailun satoa. Mukana vilahtelee muutama Lokistaniastakin tuttu nimi. Osa kirjoittaa tietysti nimimerkillä, mutta mainitsee myös kirjoittavansa lokeja. Joten kiitokset vaan niille, jotka ovat itsestään uskaltaneet kertoa! Niin, tuli mieleen eräs tarina, joka liippaa läheltä Welhotarta; leidi nimittäin on (tai oli) myös valtiolla töissä ja mainitsee palkakseen suurinpiirtein saman kuin minä saan. Hän kokee olevansa kovasti köyhä – niinhän se, riippuu mitä pitää köyhyytenä... Ei minullakaan koskaan liikaa rahaa ole, mutta aivan umpiköyhä en ole, koska pystyn maksamaan laskut ja ostamaan ruokaa itselle ja kissalle. Muuta Welhotar ei oikeastaan juuri nyt kaipaa. Tarvitsisihan sitä yhtä ja toista, mutta välttämättömin on kuitenkin jostain aina saatu...
VIISASTA VIIKON ALKUA VAAN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti