Taas on Welhotar saattanut itsensä omituiseen tilanteeseen, kuten tavallista. Muistattehan, että aikaisemmin kerroin lähettäneeni pari työhakemusta mielenkiintoisiin paikkoihin? Ensimmäinen haastattelukutsu tuli eilen ja kyllä minä aion käydä sen katsastamassa. Koeaikaa on vielä jäljellä, joten asia ei olisi ongelma. Tuskin he muuten minut ottaisivat, kunhan kyselevät, mutta silti. Kaikkea on kokeiltava, mutta ei kansantanhuja eikä sukurutsausta. Eli nyt pitää vain sovittaa Varastolta pyydettävää vapaata aikatauluihin, onneksi tuota lussaa on työaikasaldossa tod. riittävästi! En kyllä kerro asiasta täällä kenellekään, sehän on selvä. Kunhan käyn näyttäytymässä. Periaatteena on ollut, että jos haastatteluun pyydetään, käyn siellä. Joskus myöhemmin voi olla samassa paikassa toinen paikka auki ja jos on tehnyt jo alunperin kehnon vaikutuksen esim. kieltäytymällä haastattelusta, se jää varmasti mieleen. *puolustelee itseään*
Varastolla oli eilen pientä kiireen poikasta, väki on jäämässä päästäislomalle ja muuta mukavaa. Tämä aiheuttaa paineita loppukuulle eli Welhotar vääntää tekstiä, kopieeraa ja alleviivaa parhaansa mukaan... Mutta koska tänään on perjantai, en jaksa valitella enää ihan hirveästi. Sen verran vain, että heräsin puolen yön jälkeen vähän väliä aivan hemmetinmoisiin särkyihin koivissa ja olkapäässä. Ihmettelin tuota olkapään juilimista – mutta sitten muistin, että tuli illalla pyykättyä ja ladattua sänky puhtailla lakanoilla. Nuo liikkeet ärsyttivät ilmeisesti muutenkin loppuviikosta kipeää olkaa vielä pahemmaksi. Ei kiva, oli pakko nousta kaffittelemaan ja riipomaan kipumömelöt.
Tässä vaihteeksi muutamia poimintoja kuukkelihauista:
"Hyvännäköiset lasit" - no kyllä nää nyt aika hyvät on!
reklamaatioon vastaukset, leipomot - kyllä kaikki firmat yleensä vastaavat reklamaatioon ,D
kasvissyöjät - no en itse ihan sentään, tutuissa löytyy kyllä
lääkäri mokat - niitä on enempi tuolla alkupuolella lokitusta, mutta siis mokiahan ne tekevät
jonna mononen - pitäiskö mun tuntee tää kottarainen?
Kuopion lentokenttä - eipähä oo tullunna käätyä
voi avata hyllyt tarvittaessa - ehh, siis mitkä hyllyt pitäisi avata =O
Parasta mitä voisarvelle voi tapahtua – juu, oli hyvä kirja!
"apina ja uusikuu" - oli myös hyvä kirja!
laihdutus tyynyy - tuota, ei mulla kyllä sellaista ole, vaikka tarvetta vois olla; btw, mikä se on???
"aira väisänen" - pitäiskö tuntee tämäkin leidi?
vene psyko-paatti - juu, vanha vitsi!
Ja testithän ovat kaiken A ja O, tästä voi testata, mikä on lemmikkisi. Oma vastaukseni on tässä:
Kissa pöydälle!
Testi vastaa kissa. Kissa olisi sinulle paras lemmikkivalinta. Näin siksi, että olet varmasti hyvä huolehtimaan eläimen perustarpeista, mutta tahdot myös eläimen, joka pärjää itsekseen. Et ehkä halua eläintä, joka on joka minuutti sinusta riippuvainen. Etkä kenties ole aivan innoissasi monituntisesta ulkoilutussessiosta joka päivä?
Ilman muuta koira - rodusta riippuen - voi myös sopia sinulle hyvin. Etenkin, jos perheessäsi on myös muita lajin ystäviä ja innokkaita auttavia käsipareja hauvan hoitoon. Todennäköisesti koirarotu, jonka turkki ei ole aivan mahdoton ja jonka liikunnan ja aktivoinnin tarve ei ole ihan bordercollien luokkaa, sopisi sinulle mainiosti.
Eipä testitulos sulje pois muitakaan elukkamahdollisuuksia. Ehket kuitenkaan koe häkkieläintä omaksesi? Tai ainakaan liskoa tahi käärmettä? Kenties haluat helliteltävän lemmikin eli karvapeitteisen sellaisen? Joka tapauksessa lemmikkisi olkoon hoidon tarpeiltaan keskiluokkaa.
Kas kissahan se, miten niin! *virn* Tosin olen oikeasti aina pitänyt myös liskoista. Vincentillä voisi olla asiaan kyllä jotakin sanottavaa.
-----------------------------------
Purrrrrrrrrve, kavrut! Täh, siis mitäh? Aikooks toi mami jonku lisko ottaa, ei kai. Toisaalta, sen kans vois tiätty leikkii ja sitt syädä sen suihisa. Ei se vissii tosissaa oo, kuha virnuilee tossa. Me ollaa vaihteeks kavereit. Syätii eile donarii fifti-siksti puukki ja sitt mä sen lisäksi söin viäl kiltisti tavismuanaa. Nii et molemmat ollaa tyytyväisii nyt. Ei tarvii niinku heemostuu. Ja mä autoin mamii toss pyykkijutskaski. Mä en enää yhtää peekää sitä murinakonetta! Ett olin siin sitt mukan, ku toi laitto ihan koko sänkyn pyykkii, ne irtaimet niinku. Ei kyll mun miälest ois tarvinnu, jos siinä ny ihan piäni kissiliraus oli... Se kyll sano, ett muuteski oli aika vaihtaa noit riakaleit. En tajuu ihmisii. Ne vaihtaa vaattei ennenku ne menee goisii =O Ihan hullun hommaa, miks pitää? Sitt ne menee niin toisis vaatteis goisii ja sitt ku ne herää, ne vaihtaa taas toiset kuteet. Ei sitä kissi kyll tajuu. Mull kelpaa samat kaavat, mitä nyt melkee alkaa olla kaavanvaihto menossa koht. Mami just sano, ett alkaa löytyy tommosii epämääräsii karvahuispuloit joka paikast. Ku mä en siis anna haajattaa! Enkä! Pidä harjas! Täss vois jo alkaa toivoo kliffaa viikonloppuu nimittäi. Mamiska on menoss kauppaa ja mull tarttee ainaski tuada mun taravoita. Tarttee koht mennä miättii, mitä mä oikee kaikkee tarviinkaa...
Tämmöne foto löyty, ei toi oo mitää kuvannu. Eilenki vaa teki kaikkee kotihommii ja lukitti. No juu, kyll se vähä sitt paijatti muaki. Hei kavrut – kliffaa viikendii kaikill ja huamisee!
------------------------------------
Kiitos Vincentin, sain edes pyykättyä eilen. Muuten sekin olisi jäänyt tekemättä. Tuli myös tehtyä eräs tod. tärkeä asia eli korjattua lompakko! Kolikot pyrkivät jo karkuun, joten Welhotar käytti aika lompakon ompelemiseksi kuntoon. Hyvä minä *taputtaa itseään päähän*!
Päivän slogan: Haluamme tietää asioihin vain sen syyn, joka tukee omia käsityksiämme!
Päivän biisi: It's All Over Now
Luettua: Tommy Wieringa – Joe Speedboat, tästä Welhotar piti! Poika on joutunut onnettomuuden jälkeen pyörätuoliin ja puhe- ja lähes liikuntakyvyttömänä purkaa tarinaansa lähiympäristöstään ja erityisesti ystävistään kirjoittamalla. Eräs kavereista rakentaa lentokoneen, toinen ryhtyy taiteilijaksi. Taustalla on koko ajan pieni hollantilainen kylä, huonojen yhteyksien takana, jossa kaikki tuntevat toisensa ja naapurit tietävät kaiken. Tässä käydään läpi hyvin myös suljetun kylän muuttumista ja uusien asioiden tuloa, kaiken vaikutusta ympäristöön ja ihmisiin. Myöhemmin päähenkilö Joen yllytyksestä ryhtyy kädenväännön ammattilaiseksi, mr Käsivarreksi. On vain epämuodostunut ruumis ja Käsivarsi. Mukaan mahtuu toki myös välttämätön rakkaus, aluksi kaukainen... joka osoittautuu myöhemmin elämän muuttavaksi tekijäksi, mutta täysin toisella tavalla kuin lukija luulisi. Erinomaista, omituista ja hiukka groteskia kerrontaa, josta Welhotar nautti kovasti. Tämän voisi jopa hankkia itselleen – suurin suositus siis täältä!
ARVATKAA, MIKÄ PÄIVÄ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti