Hah, kohta on vapaata – ihan kohtapian! Welhotar tässä vain odottaa kevään suurta vapaapläjäystä... nukkumista, loikomista, hillittyä syöpöttelyä, lukemista. Ahh. Minä tarvitsen sitä juuri nyt. Koipia särkee niin, että pääsen tuskin kävelemään ja flunssa voi edelleen hyvin. Koivet pahastuivat eilisestä yksinäisestä retkestä oikein tosissaan, ei olisi pitänyt, mutta kun täytyi.
Eilen siis kävin kirjastossa, josta ei paljon uutta irronnut, harmi. Piti osittain tyytyä jo aikaisemmin luettuun materiaaliin, kunhan nyt vain on riittävästi kirjoja edes tiistaihin asti. Kaupat tarjosivat vaihteeksi tipusuikulaa naturell, 50 % alella jälleen. Juu, ostin pakkaseen jömmaan. Samoin hamstrasin vähän kesäkurmitsaa, purjoa ja tomaattimurskaa sekä sieniä, ai niin, mahtavia uuniperunoita myös. Lisäksi tavanomaisempaa normiemmettä. Kyllä niillä pitäisi päästäisen yli päästä. Kiero, kavala Welhotar teki myös täsmäiskun kalatiskille. Mietin ostavani jotakin savukalaa piirakkaa varten ja katsastin siinä tarjontaa. Huomasin tiskin sivulle erotettuna savu- ja loimulohen riekaleita, eli sössöirtopaloja. Sanoin kaverille siinä, että jos nuo roippeet saisi tuosta halvennuksella, kun teen piirakkaa, että ne kuitenkin pitää vähän sössiä – olisi tuossa jo niinkuin valmiina. Jep, kuinkas ollakaan, sain ne lohijämät savusilakoiden hinnalla ,D Aina kannattaa kysyä, roiskeita ikäänkuin! Hyvä minä – Belgarion saa hienova savulohipiirasta, mikäli on päässyt lomille... Lisäksi sorruin Liiterissä ostamaan jäätelöä pari litraa ja ihan vähän tsinuskikastiketta. Sen sijaan en ostanut suklaata enkä keksejä! Vaihtarit välillä, alkoi tehdä hurrrrrjasti mieli jäätelöä, jostain syystä. Ei kai se niin vaarallista ole, jos joskus ja silleensä... Ostin myös Liiterin sokeritonta Sosasolaa, Belgarion on koukussa siihen, ziis 99 c 2 l:n pullo. Ehdin käydä vielä apteekissa ja vilkaista paria kauppaa siinä matkalla. Eli täysi reissu, taksoakaan en joutunut odottamaan kuin 10 min. Hitsi, mutta nyt siis koipia särkee, oikein tosissaan! Yökin meni vähän väliä heräillessä. Juilii, jomottaa ja onnuttaa, ei näin! EI!
Nyt aamulla pitäisi sitten sinne haastatteluun. Kaivelin eilen papereita valmiiksi mukaan ja tsekkasin netistä muutamia asioita, jotka on hyvä tietää. Ei, minua ei jännitä – ainakaan vielä. Katsotaan mitä tapahtuu ja noin. Pirullista vain ontua flunssaisena sinne paikalle, joutuu selittämään heti oitis, ettei mitenkään ole nyt parhaimmillansa. Tulen rapoamaan sitten aiheesta jatkossa. Haastattelusta suoraan Varastolle eli työ kutsuu. Pakko kertoa – eräs ylimmistä toimihenkilöistä katsoi asiakseen kysäistä eilen aamulla minulta, eikö minulla ole yhtään töitä?! Siis sillä nimenomaisella hetkellä ei. Kerroin, että tulen aamulla klo 7 ja olin jo ehtinyt pieniä sen pinon, joka oli illalla minulle jätetty. Jotenkin tuli vähän veemäinen olo. Siis eikö minut juuri siksi ole otettu töihin, että teen niitä? Kele, ja joku sitten alkaa vielä ihmetellä. Omituista eikä mukavaa! Sillä armoitetulla hetkellä seilasin nimittäin netissä, tietysti. Lokistaniassa nimittäin. Jos minä nyt saan potkut, anon turvapaikkaoikeutta Lokistaniasta!
Muuta? No ei, ei todellakaan. Töissäkin oli varsin hiljainen päivä. Merkillepantavaa sinänsä, että useimmat paperit palasivat minulle takaisin ilman mitään korjauksia, eli pääsin laittamaan ne suoraan eteenpäin. Mukavaa. Welhotar kehittyy selvästi eikä mokaile niin hirveästi. Toisaalta taas vietin päivän aikana pariin otteeseen pidemmän tauon muutaman kaltaiseni toimistorotan kanssa. Edelleenkään en ole heidän kanssaan samalla tasolla. Jutut eivät mene oikein yhteen. Jos kerron jotakin, sitä seuraa yleensä hiljaisuus.... hmph. Enkä minä tiedä, kuka tanssii kenenkin kanssa enkä sitä, kuka on ollut vuonna kivi & keppi kenenkin lapsen kanssa samalla luokalla. En välttämättä pidä samoista asioista, kuin jotkut heistä ja sanon sen. En minä ennenkään ole hymistellyt, en myöskään aio ryhtyä siihen vastaisuudessakaan. Welhotar on outo ja kummallinen olio, yleensä kyllä ihan mukava ja jopa sosiaalisia hetkiä ilmenee (tosin harvoin pilkahtaen, mutta kuitenkin).
Sosiaaliset hetket eivät näköjään edes lisäänny: T. soitti eilen ja perui tämänpäiväiset pippalot, koska kaikille ei aika sovi, joku on sairaana jne. Eli ei siis sosiaalista iltaa. Toisaalta ei harmitakaan, koska särkee sen verran lujasti! Sovittiin, että joskus toiste sitten, lähitulevaisuudessa!
---------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Ehe, joo, kävi mamiska kaupoill ja sain mäki jotai muanaa ja semmost. Sitt se samperi soikoo oli muistanu sen kissahaisun. Jäks! Sitä sitt jo illall suihkutteli, ku duunas sänkyy kuntoo. No ei se haita, mä goisin kuiteski mamin viakus. Ja äske kävin jolinakakillaki, ettei tarvii huomautella, niinku. Mä oon siisti kissi, periaattees ainaski. Mami vaa vähä ylirek... ylirag... ylireagoi noihin kakka- ja pissijuttuihi! Ainaski mun miälest. Mua vaa haamitti, ku ei ollu muanaa enkä jaksanu lähtee pois sänkyst, ett sitt tuli tehtyy typerästi, joo. No en taas vähää aikaa, yritän muistaa. Juu ja oon kilti. On pakko ollakki kilti, ku eilenki mami anto kunnon donarii ja viälä kissinmuanaa ja napikoit. Sitt sill on jömmas kaikkee hyvää viälä. Ja se kerto, ett se on himas mun kaa jonku päivä nyt, ett on niinku loma. Jeeeeeeee, ja Poikaki on vissii lomall. Ei vois olla siis parempaa hei! Mä tiän ett on tuloss hyvii ruakei ja Poika tulee varpist sitt käymää ja kaikkee. Ja mä saan vaa olla ja mulle tehdää ruakaa ja hoidetaa ja paijatetaa. Mmmmmm... mä tykkään! Tämmöst kissin elo pitäski aina olla. Mamin pitäs olla himas ja Pojan käydä useen. Heekkui pitäs olla paaaljo enemmä ja paijatust muutenki ku iltasi. Tää on vaan piäne kissin vaatimaton toivomus, ei oo paljo pyydetty, ei kai. Eihä? Tai nii joo, mä ikinä muista, ett mamin pitää päivisi melkee aina mennä sinne töihi tianaa meill ruakarahat. Ei se muute menis. Seki ois mialuummi himas, mutt mein on pakko elääkki, se sano mulle.
Täss on mein kukkeleit, ku Gummititi toi. Mä meinasin, ett laitetaa ne tähä. Ett me toivotetaa mamin kaa kaikill oikee kliffaa päästäist, rauhallist semmost, lokosaa ja mukavaa! Huamisee...
----------------------------------
Siis meiltä molemmilta toivotus kaikille – ottakaa rauhallisesti!
Päivän slogan: Jos kohtalo on sitä mieltä, että olet häviäjä – taistele kuitenkin vastaan!
Päivän biisi: Silmitön talvi
Luettua: Ilkka Remes – Pahan perimä, no niin, no, tyypillistä Remestä. Joidenkin ihmisten on vuosittain näköjään saatava se remeksensä. Minä en oikein näitä enää jaksa, mieshän kopioi itseään! Tällä kertaa tarina alkaa Suomessa tehdystä ohjusiskusta Pietariin, mukaan tarttuu natsimenneisyyttä, rodunjalostusta, varastettua uraania ja kaikkea muuta tyypillistä. Bileissä ovat mukana myös jenkit, britit jne. *huoh* Eipä innosta meikäläistä kauhean paljon. Kaikki kirjailijan romaanit ovat niin samantyyppisiä, että yhden luettuaan ei yllätyksille ole enää tilaa. Rahaahan näillä varmaan tahkoaa, mutta eivät ne tänne ainakaan mitään elämyksiä tuota. Kierossa mielessäni vilahti taas hetken sellainen miellyttävä näky, että isänpäivän aikoihin tai jouluna Äitee menee kirjakauppaan ostamaan Iskälle viimeistä Remestä, ja saakin toisen Remeksen, itse sitä tajuamatta. Ja Iskä ihastuu tähän tajuttomasti ,D Siis tämä toinen, oikea Remes on paljon parempi kirjalija – Welhottaren erittäin subjektiivisen mielipiteen mukaan. Olisi se vaan mukava erehdys tuo tuollainen! Niin siis, en suosittele kenellekään, joka ei ole addiktoitunut tähän hemmoon. Nämä kirjat eivät tule meille asumaan, hätäisesti käväisevät kyllä.
KIIRASTA TORSTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti