Auts, nyt Welhotar on vihainen – Vincentille. Kissi oksui eilen aamulla ja tavan mukaan silloin ollaan aina jokunen tunti raksuilla ja vedellä. Minunhan oli lähdettävä Varastolle. No, mitä tekikään armas nelijalkaiseni? Kun tulin kotiin, oli tuoksut ovella vastassa ja Vincent muina kissoina mouruamassa. Kävelin melkein samantien makkariin – aivan, aivan... Päiväpeitto oli myllerretty ja – prle – paskittu täyteen, siis oikein piehtaroitu siinä paashkassa! No, keräsin kaikki siitä pyykkiin ja kone päälle sekä kunnon tuuletus huusholliin. Haju tuntui vieläkin! Sitten tsekkaamaan koko sänky useine tyynyineen ja peittoineen. Eikö tämä eläin pirulauta ollut vielä kusta lorottanut MINUN tyynyilleni, kaikille niille, vain kaksi pelastui. Niitä on sentään useita. Eli vaihtoon meni koko sänkyvaatekasa. Sihisin, kiroilin ja manasin. Määräsin kissan kotiarestiin saunaan illaksi. Laitoin kuitenkin tietty ruokaa ja puhtaat purut. Että ketutti! Tietysti kun juuri olin taas ehtinyt vaihtaa puhdasta sänkyyn.... Kissan kosto on kaiken kaameuden lisäksi erittäin pahanhajuinen! No, en voinut kuin ajatella Turistia ja hiukka jo hekottelin siinä vaiheessa – kuvittelin nimittäin Vinskiä taljana, johon aina kuttuuntuneena kävisin lorottamassa itse kunnon kuset! Nih! Että sellainen tapahtumarikas ilta. Ja minä kun luulin pääseväni nukkumaan...
Nukkumaan siksi, että olin jo Varastolla alkanut pilkkiä lyhyiden yöunien takia. No, sama juttu nyt, heräsin kesken unien, kun Vincent varovasti kömpi jalkoihini. Annoin olla, kömpiminen jatkui ja varova miukuna, oli pakko nousta. Ketutti! Vielä kaksi aamua ja sitten on vapaata, edes... Täällä ei ole siivottu, ei vaihdettu multia kukkiin eikä tehty mitään muutakaan. Kämppä on kuin kantopommin jäljiltä. En ole vain jaksanut. Hyvä kun jaksan edes Varastolle ja takaisin. Onneksi kaksi seuraavaa päivää ovat puolikkaita. Tosin se tarkoittaa kyllä saman työmäärän tekemistä puolta lyhyemmässä ajassa, mikä taas ei ole niinkään nautittavaa. Mutta mitäpä ei ihminen tekisi saadakseen vähän vaihtelua elämäänsä eli päästäkseen edes kirjastoon ja kauppaan. Kele, kirjatilanne tässä eniten huolestuttaa. Torstaista tiistaihin on kirjasto sulki, kaupoista niin väliä. Odotan ja toivon, että Belgarion on lomalla ja pääsee avittamaan vähän parissa jutussa. Minen pysty enkä jaksa – en! Suoraan sanoen kaikkea en edes yritä enkä uskalla yrittää yksin.
Muutoin Varastolla on kohtuuhiljaista, P-P on tietysti paikalla ja suoltaa hommia sen kun ehtii. Mies joka ei lepää koskaan, ainakaan muiden nähden. Loput ovat lomalla tai flunssassa, vahvuus on tavallista ainakin puolet pienempi. Ikävä kyllä, se ei vaikuta juurikaan työmäärään. Nämä läsnäolijat tekevät täpöllä tulosta, onhan jo loppukuu käsillä ja nimet pitää saada kirjoihin. On tämä omituinen systeemi näillläkin; palkkioksi siitä, että heillä on kokonaistyöaika, heillä on myös tulostavoitteet. Muutamana aamuna eräs leidi on ollut töissä jo ennen klo 7 raatamassa tuloksiaan kasaan. Ei kovinkaan kiva heille. Varsinkin nuoremmilla näyttää olevan kova tarve näyttää, se kai tässä on tarkoituskin. Tilastojen mukaan (P-P) olemme selvinneet hyvin ns. alkuvuodesta eli tähän asti. Ans kattoo, jo mietin taas, mitä tapahtuu heinäkuun alussa eli missä minä silloin olen...
----------------------------------
Purve, kavrut! Mä en nyt oikee uskalla skrivaa kauhee paljo. Mamiska on nimittäi tosi vihasell päällä. Oikee hirmu vihasen, noi vihasen sitä harvemmi näkee. Mutta ku, siis, en tiädä taas mitä tapahtu. En vaa jaksanu lähtee laatikoll, nii päätin lirauttaa mamin tyynyll. Kyll mua harmitti seki, ett ei ollu jätetty heekkuu. Nih! Ja sitt samalla tuli kakkishätä, vähä siinä sitt pistin ruttuu peittoo ja annon tulla. Hyvä, liukas päiväpeitto on paljo parempi, ku tikkuset purut. Ett tais siinä kyllä olla vähä koston makuu seassa. Nyt mä en melkee uskalla puhutellakaa tota. Mami nouski melkee heti, kun mä menin sen viakkuu yälä. Se sano, ett sill on Hesyn puhelinnumeroki jo pikavalinnas =E Vähäks on nolo olo, ei ois pitäny. Mutt ku sitä tulee aina ajatelleeks vasta jälkikätee. Niinku ett mitä tuli tehtyy. Sitt mä olin jo unohtanu koko jutskan, ku toi tuli himaa. Mä funtsin, ett se ei varmaa ees huamaa mitää, ku orjatha ei haista mitää, nii kerta. Mutt kyllähä toi hiffas ja sitt tuliki taas semmost kiältä, ett en kehtaa ees kertoo. Hui, puistattaa ihan viäläki! Karmeet toi mamin kiälenkäyttö. Tarttis nyt sitt yrittää taas olla kilti. Johan sitä kyll kestiki, eli mä olin tooooooosi pitkään ihan kilti. Mutt mitäs jättää mutt tollee vesi-raksu –linjall iha koko päiväks. Ei semmone oo kliffaa, hei, ei olleskaa!
Täss mä kuiteski oon, etin raksuu tost lattialt.. nii et huamisee!
--------------------------------
Vai et tiedä, mitä tapahtui? Ja kissinvillat.... minä tiedän ja se riittää – toistaiseksi olen tämän huushollin pomo – vai olenko *epäröi*!
Päivän slogan: Parempi olisi ollut kissinpaskat Varastolla kuin Welhottaren sängyssä!
Päivän biisi: Paskaläjä
Luettua: Taina Haahti – Apaja, tämä leidi on jälleen innostunut talousrikoksista ja yhtä epäuskottavasti kuin ennenkin. Jonkinlaista totuutta löytyy tietysti takaa, mutta – ei näin! Kaikki tämän kirjoittajan ns. romaanit ovat olleet lähes samoilla linjoilla ja yhtä epäuskottavia. Taitavuutta ei takaa koulutus vaan tekstin sujuvuus. Ei, Welhotar ei pitänyt tästä. Eli omituisia ja erikoisia tapahtumia erään firman ympärillä, mutta tod. niin sulassa sotkussa ja lankoja hukaten, että ei toimi. En suosittele, ei tulisi asumaan meille edes vuokralle!
VIELÄ VÄHÄN AIKAA....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti