lauantai 10. toukokuuta 2008
NUKKUMISTA JA KAKKAJUTTUJA
Uaaah – ja komeeta aamua vaan! Welhotar on lievästi nukkunut, mutta ei vieläkään tarpeeksi. Unet ovat olleet taas tämän viikon vähissä, kun särky on ollut aika pahana. Menin eilen kirjan kanssa sänkyyn ja nukahdin jo klo 21 tienoolla, ylös tuossa 4.30 aikoihin kissimärinään. Nousin pariin otteeseen yöllä, toisella kertaa oli pakko ottaa lisälääkitystä. Näin viikonloppuna sen voi tehdä, kun ei tarvitse olla tikkana Varastolla heti aamusta... auttoi juuri sen verran, että sain vähän lisää unta. Hyvä näin, koska tämäkin päivä on kuitenkin aika raskas – siis meikäläiselle, ei normi-ihmiselle.
Heheh – Belgarion ja hänen uusi kännikkänsä. Lähetin alkuillasta tekstiviestin, treffataanko tänään kirjastolla. Ei vastausta. Soitin sitten myöhemmin, oliko viesti edes tullut perille. Reaktio nauratti: Pitäisikö tuota puhelinta jotenkin vahtia, vai? Minä yritin selittää, että siitä kyllä kuuluu ääniä, kun tekstari tulee. No, kuka niitäkään kuulee, kun pelaa täysillä kuulokkeet korvilla ,D Eli sovittiin normitreffeista sitten kirjastolla. Ehdotin myös, että pitäisi muutenkin huolta puhelimestaan. Se on jo kerran soittanut minulle itsekseen, pitkään... Että sellaista uutta, nörtti känniköiden ihmemaassa *kikattelee*. Hyvähän se, että minä ja kottaraiset nyt saavat Belgarionin kiinni, jos asiallista asiaa ilmenee. Tietysti myös mahdolliset opiskelu- ja työasiat hoituvat helpommin, kun ei tarvitse päivystää langan päässä exän luona tai meillä. Elisalla tuntuu olevan kova hätä lankapuhelimiensa takia ,D Minäkin sain niin halvan kk-tarjouksen, että suostuin pitämään lankaa vielä vuoden. Ihan siitä syystä, että minulla on ihana numero (ja erityisesti siksi, että aika moni tuttava soittaa vain siihen). Jos nyt vielä sattuisi, että jään sairikselle tms. on langalla kuitenkin käyttöä vielä toistaiseksi, puhelut langalta langalle ovat halvempia ja kotona ollessa tulee soiteltua kuitenkin enemmän ja tarkistettua erinäisiä asioita.
Olipa Varastolla eilen tosi kiiruinen päivä. P-P juoksutti kaikkia ympäriinsä, papereita kanniskeltiin isoissa pinoissa, jotka lopulta päätyivät pöydälleni. No, ehkä ensi viikko on sitten vähän rauhaisampi. Rästiin ei jäänyt kuitenkaan mitään kiireistä, ei minulla eikä muillakaan. Yhdessä siinä huokailtiin, kun P-P lopulta malttoi poistua hiukan etuajassa lomalleen. On se omalaatuisensa päällikkö, tarkka ja työteliäs, vaativa, mutta jos hoitaa hommansa, tulee välillä kiitostakin. Ja jos itse joustaa, joustaa hänkin puolestaan. Mies on johtamistaito—oppaansa lukenut. Voisi olla pahempikin pomo, kuulin muilta, että hän pitää aina omiensa puolta.
Uhh, pää on tyhjä. Täältä ei tänään irtoa mitään hassunhauskaa (onko koskaan irronutkaan) päivitystä. Paitsi, että en ole kertonutkaan, että melkein oltiin takson kanssa mukana tässä! Eli olimme paikalla juuri ruttauksen tapahduttua, ennen poliisia ym. viranomaisia. Kuski oli heti sitä mieltä, että autojen asento oli niin omituinen, että joku oli ollut kännissä... Sattuu ja tapahtuu, juu. Onneksi kuskit yleensä kiinnittävät myös meikäläisen turpavöihin, itse en niitä usein saa kiinni, kun tuo olkapää ei taivu tarpeeksi.
No niin, tästä sitten tekemään kauppalistaa! Tofua täytynee laittaa marinoitumaan. Jos ei se tänään Belgarionille kelpaa, teen siitä huomenna omaa eväsruokaa. Ei se varmaan miksikään mene, jos se köllöttelee marinadissa vähän pidempään. Argh, joku juhlapäivistä taas, äiteinpäivä. Inhottaa, se tietää kammottavaa ryysistä kaupoissa. Tämä EI tykkää, ei yhtään. Olisitte käyneet viikolla ostamassa ne niljakkaat kakkunne! Tämä on niitä juhlia, joita meillä ei juhlita, näitäkään siis.
-----------------------------------
Purrrrrrrve, kissinkat! Juu, juu, mä töppäsin taas. Mutt ette kyll usko, toi mami tiäs sen etukätee! On se joku ihme selvän näkijä tai niinku semmone, ku tiätää. Eile ku se oli lähdös duunii, mä jolisin toss sänkyss ja tein kakkishommaa sillee vähä valmiiks. Toi yritti saada mut hiekkiksell, enkäs menny. Mitäs ei antanu heekkui ku tavisruakaa vaa. Nii ni ku se oli lähteny, mä vedin siistin piäne tortun sen paikall sänkyy. Ja se monta kertaa sano, ku se lähti, ett jos sänkyss on jotai iltapäiväll, turha olla kavruu sitte. No juu *nolo virn*. Ku se sitte tuli, mä olin partsill. Hetihä se hiffas, ku kaikki matot ja sänky oli sotkettu. Mä kuulin vaa ett prrrrrrrrrrrrle ja sitt mua viätiiki jo basee, siis mä ihan itte menin. Toi riisu sitt sänkyy. No ei siitt menny ku päiväpeitto. Enkä mä tajuu, miks sekää. Siinähä oli vaa yks kuiva kakka =O Nii et semmost. Mutt mistä se vois tiätää sen etukätee. Mulle se sano, ett mull oli semmone ilme ja touhu päällä, ett niinku ketutti. Voi olla, kyll toi on noita toi mami, en muuta osaa sanoo. Kyll mä sitt myähemmi tulin bases vegs. Mä sain ihan härkämuanaa ja kaikkee. En napikoit kylläkää, juu, ja tajusin, miks ei. Eikä se pyytäny viakkuu. Mä sitt salaa yälä tulin sänkyy goisii... Vähä se oli myrtsin, ku huamas. Mutt hei, ei se sillee vihane oo. Mä en vaa tajuu, mist se voi ennustaa, ett mitä mä meinasin väsää >o<
Tämmöne partsifoto, mä oon vähä raidalline, tsihih. Suulis skriinaa tualt sillee, ett on hirveest varjoi. Kliffaa viikendii hei. Huamisee!
-------------------------------
Vincent, minä näin jo aamulla silmistä ja touhuista, että kakkahommia siinä valmistellaan. Enkä voinut tehdä mitään, piti lähteä töihin... kirottua!
Päivän slogan: Kaidallakin tiellä on hyvä kulkea, jos on leveät pientareet =D
Päivän biisi: Lauantai
Luettua: John Irving – Neljäs käsi, tuttua laatua Irvingiltä. Tämän ostin siis itselleni halvennuksella, kun muutakin tekijältä on hyllyssä. Ei ihan parhaimmasta päästä, mutta hyvää tarinaa kuitenkin. Suosittelen kaikille, jopa omaan hyllyyn. Tässä viikon aikana olen myös lukenut Bulbul Sharma – Munakoisojen kiukku. Erinomaisia intialaisia tarinoita naisista ja ruuasta. Joka luvussa tarina ja myös resepti tai useampia. Tätä lukiessa tulee nälkä, armoton nälkä. Siitä mukava kirja, että suomentaja on testannut myös ruuat ja soveltanut niitä suomalaisittain. Kannattaa kokeilla! Mausteista sen verran, että kovin varovaisesti hän niitä on käyttänyt. Jokainen tehköön päätelmänsä itse, puoli teelusikallista currya, köh *nauraa*. Mutta tarinatkin ovat siis hyviä, suosittelen kaikille sekä lukemiseen että kokkaamiseen! Ai niin, kirjan lopussa myös pieni intialainen sanasto, oikein hyvä. Tämä on myös omasta hyllystä, näitä uusia halpisostoksia ,D
LAATUISAA LAUANTAITA!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti