Ei paskaa sängyssä illalla =O Tosin yksi parvekkeen istuintyynyistä oli pissitty läpimäräksi, mutta siitä viis ja kuus. Huokaan helpotuksesta, tämä viritys saa nyt vähäksi aikaa jäädä, josko toimisi ;D Siis toinen päiväpeitto ja sellofaani. Aion ostaa lauvantaina myös sitä elukkakarkoitetta. Eilen kissi-ressu sai tandoorikanan sipaleita ongittuna suoraan padasta ja hiukka huuhtaistuna, kun muutakaan herkkua ei ollut. Hiekkiskin on putsattu ja kaikki, sinne oli käyty vain heittämässä koelirutus, ei muuta. En ymmärrä tuota järjenjuoksua, mitään uutta ei ole tapahtunut, mitään erityistä ei ole tehty... Voisiko sellainen vaikuttaa, että Vincent on kohta ollut talossa kaksi vuotta. Että näin keväällä mieleen palaisi HeSyssä vietetty aika tai jotakin? En minä oikein muutakaan stressaavaa keksi. Toisaalta, luulisi sitten koko talven menneen oikein kehnosti, koska vetsku aikanaan oli arvioinut Vincentin olleen kodittomana puolisen vuotta ja löydettiin tammikuussa. No, katsotaan ja mietitään. Hahaah – just äsken Vincent kävi ihan nätisti laatikkopaskalla, jee! Aamu on paashkan aikaa, nääs...
Varastolla oli suht. kiireistä, ei kuitenkaan ihan hirmua eli ehdin lukaista taas tärkeimmät lokit ja häiriköidä toisissa kommenteeraamassa, tsorgen vaan. Se nyt sattuu olemaan minun tapani, tosin tiedän reagoivani aina turhan nopeasti ja kiihkeästi kaikkeen! Muistakaa muuten käydä äänestämässä Lumppuja ja Lureksia Trendin äänestyksessä Suomen suosituimmaksi muotiblogiksi – tästä pääset suoraan sinne! Olisihan se hienoa, eikö? Niin, töitä, tuota, juu! Siis töitä oli, normitöitä, ei mitään erikoista. Jonkunlainen rutiini tuohon hommaan on tullut. Silti välillä mokailen, onneksi huomaan sen yleensä itse ja teen sitten vain rauhassa uudestaan. Pari kertaa olen päässyt korjailemaan esihenkilöiden mokia, joka on aina tietysti riemuisaa ja hykerryttävää. Tietenkään mitään mainitsematta, merkitsen vain nätin korjauksen sivuun – ei ole paljon syytä brassailla kuitenkaan. Ja kyllä, edelleen minä omalla tavallani viihdyn Varastolla. Kohta alan roudata sinne jotakin vihreää täältä triffidipuolelta. Aurinko paistaa ikkunaan niin nätisti, että se selkeästi kaipaa jotakin kasvavaa, mielellään isoa. Sitähän täältä residenssistä löytyy. Ehkä ensi viikolla sitten...
Argh ja jumaliste, tämän monitoimirintteriskannerikopiokoneen värikasetin vaihto on pärsheestä, vähänkö vaikeaa. Täytyy pyytää Kummisetä kylään. Viimeksi se vain työnsi kasetin ja kätensä sinne – ja kas, siellä se oli. Minä en edes näe, missä sen PITÄISI olla – hitsi! Lisäksi täytyy tänään suunnitella huolellisesti huomista roudaus- ja kauppareissua, koska Belgarion ei ole paikalla. Kirjojen etsintäänkin menee aikaa, kun mitään ei taida olla varauksissa. Hei HEI HEI, pakko kertoa, nyt sain eilisaamuna jo kähmäistyä itselleni 30 varausta!!! Ihan heti ,D Jee, nyt vain odottamaan. Ruokapuolelta ensin täytyy inventoida pakastimen sisältö ja sitten perustarvikkeiden osasto. En minä mitenkään saa tuotua normimäärää tavaraa. Tosin en tarvitsekaan ihan niin paljon, kun voin elää vähemmälläkin. Tofua voi hakea maanantaina ja samalla käydä halllissa, kun menen päälääkärille (jos siis). Teen jonkinlaisen ovelan reittisuunnitelman siihen mennessä. Kyllä minä sitten olen kiero ja kavala ihminen, kaikin puolin! *nostaa nokkaansa*
Ei täällä muuta, onneksi on jo perjantai. Tämä viikko on ollut yksi vuoden pisimmistä ja veemäisimmistä, jostakin syystä. Lisäksi tänään jo koipeakin vihloo niin, että ei se yhtään pidempään kestäisikään. Käsikään ei antanut nukkua, sattui, särki, jomotti. Kele. Minen tykkää enkä jaksa. Josko huomenna voisi ottaa roudausreissun jälkeen vähän relata, siivota ja muuta pientä, argh. Sunnuntai on ihan pakko saada lepuuttaa ihan kunnolla, lienee turha toivo!
Ai niin, kiitti vaan kaikille hyvistä kissavinksuista. Tuota makkarin liukuovea jo sovittelin kiinni. Siinä on vain pari ongelmaa. Ensiksikin siinä kulkee iso nippu johtoja välissä ja kissahan tunkee itsensä aika pienestä rakosesta, lisäksi tuo liukuu niin herkästi, että Vincent varmaan saisi sen halutessaan tassuilla auki. Lisäksi epäilen, että jos tekisin tuon, hän siirtyisi klaffisoffalle häiriköimään. Ei siis kannata, ainakaan vielä. Tuo sellofaani, joka melkein peittää sängyn, tuntuu hyvältä idealta. Ainakin se nyt toimi. Se saa jäädä siis. Lisäksi ostan sitä elukkakarkoitetta huomenna. Luonnonvoima ja vesuri vois kyllä olla kova sana Malmilla noin niinkuin turvamielessä muutenkin ;D En kuitenkaan viitsi ottaa yhteyttä, sen verran... tuota... mikähän olisi oikea sana... ööö... harmistuttaa hän!
----------------------------------
Purrrrrrrrve, kattiskat! No nyt en tajuu mitää, toi orja peittäny pual sänkyy sill rapisevall inhall muavill. Mull jää ku piän kolo siinä. Eilenki se nuuski sitt koko torpan, ku tuli himaa. No joo, vähä olin käyny partsill lirumass. Mutt ei se heemostunu. Ja sitt tänä aamun se joteski sai vokoteltuu mut kakkii tonne laatikoll. Ensi juaksuttaa mua napikoitte peräss, kai siit hätä tulee, ku liikkuu meinaa. Piti sitt käydä siälä, vaiks toi oliki just käyny kans. Nii, siis ei toi käy laatikoll kuiteskaa ja onneks. Tsihih, ois seki näky. Mami kykkimäs mun hiekkiksell, ei se ees pystyis siihe! Siin tapahtuis varmaa iha hirveit >o< Mutt sitt ku mä muute oli eile oikee kilti, nii ni mami onki mulle sen jostai eväshässäkäst semmosii kanabiittei. Vähä ne maistu omituisell, mutt se huuhto niist mausteit pois ja mä söin, njamm. Ett heekkui kuiteskii, ei sill kuulema ollu muuta. Mamiiih – tehtäiskö illall jotai donarist, nii mä voisi tänääki olla kilti?! En mä tost kakkisjutus tiädä, voi olla ett se edelline peitto oli vaa nii ihana, ku se oli semmone pluikas niinku, ett siin oli kiva kiärii... Nyt on toi vanha ja tavalline. Voi sinne alle mennä goisii, mutt se ei oo semmone pluikas ja kepee niinku. Oon mä joo muute ihan kilti ja on mamikii. Äskenki kehu mua, tiätty. Pitääks sitä välttis nii hirvee hässäkkä pitää mun kakkimisest, ett koko kissimaailma ja Lokistania sen tiätää – must se on vähä niinku ylireakeeraust. Mitähä mun misutki nyt aattelee must =O Vähäks niinku noloo. Enkä mä tajuu tost spy...pys.. psykolokisoinnistkaa kyll mitää! Mite nii mun vanhat justkat liittyis mun sualistoo, täh? Jos nyt annettais tän jutu olla, jooko. Mä taho, ett kaikki vaa jorisee siitä, ku mä kerta oon viksu ja vilmaattine. Tsiigatkaa vaiks hei, täss mä oon menos vahtii, mitä rintterist tulee. Mä oon mein koneen viralline rinttausvahti – mä tarkistan, ett kaikki tulee ulos niinku pitääki (mami hokee jotai froidist, en tajuu)!
Siistii perjantait ja viikendi alkuu vaa kaikill kissinkoill – mä meen koht goisii. Huamisee!
-------------------------------------
Vincent, jos kaikki on ok torpassa illalla, avaan vaikka kaksi purkkia tonnikalaa ihan pelkästä helpotuksen tunteesta!
Päivän slogan: Ei ylipaino ole ongelma, se on vain vaatteiden pienuutta!
Päivän biisi: Rappiolla
Luettua: Karin Alvtegen – Varjo, melko erilainen jännäri, rikoskirja tahi draama, miten sen ottaakaan. Nobel-kirjailijan taustalta paljastuu omituisten sattumien kautta kaikenlaista. Miten asiaan liittyvät kirjailijan poika, tuntematon ja yksinäinen kuollut nainen, löytölapsi sekä kaikki vähintään tavallisen oloiset tapahtumat. Monimerkityksellinen ja erinomaisen lukukelpoinen tarina siitä, miten kaikki ei aina ole sitä, miltä se ulospäin sitten näyttääkin. Welhotar suosittaa, ai niin, Alvtegenin isotäti oli itse Astrid Lindgren ,D *jakelee ylpeänä nippelitietoa* Matti Tulla – On pimeetä ja kaikkee, nuorisokirja, joka käy hyvin aikuislukijallekin. Millan ja Ripan tarina. Minä pidin. Ei paljon tapahtumia, mutta todenoloista kerrontaa. Molemmat nuoret ovat jotenkin outoja omassa lajissaan, joukkoon sopeutumattomia, mutta eivät häiriköitä. Pikemminkin ajattelevan erilaisia. Pääosan kirjasta vie matka pohjoiseen eli karkaaminen kotoa ja matkan aikaiset tapahtumat, mm. Eka Kerta, joka on kerrottu tod. nätisti ,D Suosittelen vanhemmille sekä nuorillle itselleen, kaikille, joita kiinnostaa siis. Mukava poikkeus kaiken nykyisen nuorille tarjotun seasta! Minun mielipiteeni siis, arvostelijat voivat olla mitä mieltä huvittaa ,> Ritva Sarkola – Vaarallinen varjostaja, just joo, taas näitä dekkareita. Olisikohan tämä sama päähenkilö ollut jo aikaisemminkin mukana kirjailijan kirjoissa, muistaakseni.... nämä kirjat eivät kyllä muistilokeroissa kauaa viihdy. Eikä tämä tee poikkeusta. Erinomaisen paljon taas sotkettu tarinaa ja tapahtumia pieneen tilaan, venäläistä mafiaa (just joo....), lisäksi dharmatiikkaa ja alkoholismitarinaa, jonkinlaista moralisointiakin. En pitänyt, olisi voinut jättää hyllyynkin. Mutta tämä nyt vaan tuli mukaan, kun muuta uutta ei enää tarjolla ollut. En suosittele kuin pahimpaan lukupuutokseen. Minä luin tämän tiskaamisen ja pikkuhommien välissä eilen illalla, tosi pikaisesti. Ei siis aiheuta mitään sen ihmeempää reaktiota missään, korkeintaan lievää ketutusta julkaisukynnyksen (!) takia. Hmph. Toivottavasti huomenna kirjaston tarjonta on parempaa!
EI VÄLIÄ, MIKÄ PÄIVÄ - EIHÄN? =D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti