Welhotar on taas väsynyt, väsynyt ja kipeä. Tämähän ei ole uutta, kunhan varmuuden vuoksi mainitsen. Unta ei saa riittävästi, vaikka kuinka yrittäisi. Onneksi ensi viikolla voi yrittää paikkailla tuota univajetta, edes, jollei muuta. Belgarioniakin vähän huvitti; hän poikkesi iltakaffille ja minä olin kaivautunut peittoihin pienille uusiounille suihkun jälkeen. Palelsi ja väsytti niin vietävästi. No, keittelin siinä kaffet, syötiin Aleksanterit pois ja kälätettiin. Poika vaikuttaa aika toiveikkaalta pyrkimistensä osalta. Hyvä näin, tänään vielä viimoinen kurtistus, sitten Upikseen ja vielä viikonlopuksi lomalle. ,D Oikein mukavaa, loppuajan hän lieneekin sitten aika paljon kiinni siellä... Eihän tässä ole kuin kuukausi enää jäljellä.
Töissä väki kantaa papereita huollettavakseni ennen sairista. Tosin minulle on palkattu ihkaoikea sijainen, joka on aikaisemminkin ollut tuolla. On kuulema hyvä. Joo, toivottavasti ei ole kauhean paljon parempi kuin minä. Olisi aika ikävä huomata, että sijainen on niin kirotun hyvä, että minä en enää kelpaisi mihinkään *virn*. Tai mistä sitä tietää, kaipa hän olisi paikkaa hakenut, jos olisi ollut oikeasti kiinnostunut. Vai tekeeköhän hän keikkaa siksi, että ansaitsee paremmin siten. Nimittäin minä ainakin keikka-aikoina tienasin kohtuupaljon enemmän kuin määräaikaisena Tsadilla. Hullua, mutta totta.
Kummisetäkin tuossa soitteli, hän on saamassa myös jonkinlaisia töitä, tötterötöitä, mutta kuitenkin. Ja omalta alaltaan. Ihan hyvä, on säännöllinen ja lyhyt työaika jne. Kyllä sekin varmaan friskaa mieltä kummasti, ettei niin helposti jäisi tuon viinittelyn puolelle. Olen kovasti ilokas hänen puolestaan ,D Työ alkaa vasta parin viikon päästä, joten hänelle jää tässä aikaa kuosiintua, siivoilla, pyykätä ja saattaa residenssinsäkin kesäkuntoon. Lupasin tarvittaessa avittaa siinä missä osaan ja pystyn. No ainakin voin korjailla vaatteita ja sen semmoista. Kummisetä kuitenkin hoitelee aina postiasiani ja joskus kirjastojutut ja käy hätäkauppa-asiat, jos sellaisia tulee, samoin apteekit ym. Eli vuoroin vieraissa, sano.
Ihan pakko näyttää, sain eilen postin italovastineesta ne punaiset Cr...sini, eivät ne ihan kirkkaan punaiset olekaan, hmph. Mutta tilasin samalla halvennuksella Belgarionille uuden muovisen luhan ,DD Inttimuistoksi, vaikka. Kehoitin kertomaan kavereillekin, koska kellään ei varmasti ole samanlaista. Tässä siis uusi, upea muovinen luha, näitä saa eri värisinä (tietysti ostin tuon punaisen!), myös veitsitoiminto mukana *kikattaa*.
Lisäksi Poika sai mukaansa vielä yhden kirjan ja Vincentin suuren kaipuun jälleen näkemisestä. On se sitten kumma, miten Vincent on Belgarionin perään. Ihanhan tässä tulee mustikseksi...
Huokaus – vielä pari päivää! Kyllä tämän (kai) kestää ja pakkohan se onkin. Eipä tässä muuta, jaksaisi vaan tätä helkatin rumbaa taksojen ja koipisärkyjen kanssa!
----------------------------------------
Purrrrrrrrmenta, kaiffat! Hei vähäks oli eilenki taas hyvä ilta. Jeee, mä hei mä sain sitt tipusuikulaa, ku mami teki semmost ruakaa, joho tuliki sitt tipuu. Sain oikee ison biitin, muut enää mahtunukkaa iltapalaks. Ja sitt, tiätteks, Poika tuli ihan salakylää illall. Ai ett mä olin tyytyväinen. Mä purrasin itteni heti sen viakkuu köllöttää ja nuuskii mitä se syä, sain mä biitin maistaakki sitä vaaleenpunast. Se oli semmost makeet, jäks, en tykänny. Jätskii ne ei syäny! Mä haluun sitä, ku toi käy kaupas seuraavaks. Tänääki vois saada jotai, jookosta mami? Kyll se mulle duunaa tavisruakaa päiväks, mutt ilta on sitt aina erilaine. Ett tuleeks jotai spesiaalii vai ei. Tulis ny, se on paljo kivempi, jos on parempaa safkaaki. Sitt ku Poika läks, me yritettii goisii. Siis mähä goisin, mutt mami taas pyäri ja potki, sen koipiset oli ihan kuumat, mä menin niitte päälle maate. Sekää ei auttanu! Sitt se jätti kaikki pois ja koipiset paljaaks, ett tuli taas kauhee kylmä. Meill on nimittäi nyt yätä päivää partsin ovet auki ja sillee. Tääll on iltasi ja öisi melkose galsaa. No, mä sitt nousi ja aloin vänisee safkaa ja nii nousi mamiki. Ois se kai voinu vähä viälä goisii, mutt ku ei nih ei sitte. Noustii molemmat! Ja *tsihih* arvatkaas mitä, sen piti antaa mulle pari napikkaa, nii ni se kaato vahingoss täyde pussuka kissinkaakkei lattiall. Mulle tuli vähä kiire noukkii nii monta ku mä ehdi ja se mätti niit takasi pussii >o< Vähäks oli hölmöö, mutt sain ylimääräsii kaakkei aikastas monta. No juu, mä lähden tsiigaa tonne kylppärin pualell nytte. Täss mä loikoon toss soffall, ei oo oikee parempaakaa fotoo just nyt.
Ett kliffaa loppuviikkoo kaikill ja huamisee!
----------------------------------------
Vincent on hämmästyttävän nopea etsimään pudonneita kissankarkkeja, hmph!
Päivän slogan: Jos joku asia on saletti, se on sitten aivan saletti!
Päivän biisi: Jackson
Luettua: Mika Vornanen – Onks koolla välii, hihityttävä nettikeskusteluista alkunsa saanut opus. Johnny on naistenmies, joka haluaa myös kalamieheksi – hinnalla millä hyvänsä. Ja tässä tosiaan tapahtuu. Viikon aikana avuttomasta Johnnysta kasvaa Miehen lisäksi Oikea Kalamies ja naisiakin on mukana ihan riittävästi, varsinkin kun vaimokin on lähtenyt ns. oikean miehen mukaan. Ihan oikeasti, tämä on hauskaa luettavaa, jos vähänkään tietää miehisestä kalastusvietistä ja muusta mukavasta. Tässä irvaillaan mm. välinekalastukselle, tietynlaisille tyypeille kalavesillä jne. Ainoa miinus naisten kohtelusta, ehkä senkin voisi laittaa ns. hauskuuden piikkiin. Varsinainen äijäkirja! Suosittelen kalakavereille, voisi olla kiva viedä tämä vaikka kesällä tuliaisiksi kaverille mökille. Miinukset kirjan koosta, tätä on hankala lukea sängyssä, sen verran iso! =D Welhotar kuitenkin siis suosittaa! Torey Hayden – Aavetyttö, nyt loppui tämä Hayden-sessio, onneksi. Tämän nimittäin olenkin lukenut aikaisemmin. Puhumaton tyttö, jonka diagnoosia ei oikein osata asettaa. Mistä on lopulta kysymys? Tämäkin jää tavallaan auki, koska lopulta päädytään mm. mahdolliseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön satanismin varjolla tms. Avoimeksi jää paljon. Mutta loppu on onnellinen, eli tyttö ainakin onnistunee elämässään. Hmph, edelleen tämä leidin eriomaisuus jotenkin kiusaa. Tarina itsessään on melko karmea, mikäli se on totta. Eli pienessäkin, kaikki toisensa tuntevassa yhteisössä, voi pinnan alla muhia mitä tahansa...
MINÄ ODOTAN, ODOTAN, ODOTAN....
Huokaus – vielä pari päivää! Kyllä tämän (kai) kestää ja pakkohan se onkin. Eipä tässä muuta, jaksaisi vaan tätä helkatin rumbaa taksojen ja koipisärkyjen kanssa!
----------------------------------------
Purrrrrrrrmenta, kaiffat! Hei vähäks oli eilenki taas hyvä ilta. Jeee, mä hei mä sain sitt tipusuikulaa, ku mami teki semmost ruakaa, joho tuliki sitt tipuu. Sain oikee ison biitin, muut enää mahtunukkaa iltapalaks. Ja sitt, tiätteks, Poika tuli ihan salakylää illall. Ai ett mä olin tyytyväinen. Mä purrasin itteni heti sen viakkuu köllöttää ja nuuskii mitä se syä, sain mä biitin maistaakki sitä vaaleenpunast. Se oli semmost makeet, jäks, en tykänny. Jätskii ne ei syäny! Mä haluun sitä, ku toi käy kaupas seuraavaks. Tänääki vois saada jotai, jookosta mami? Kyll se mulle duunaa tavisruakaa päiväks, mutt ilta on sitt aina erilaine. Ett tuleeks jotai spesiaalii vai ei. Tulis ny, se on paljo kivempi, jos on parempaa safkaaki. Sitt ku Poika läks, me yritettii goisii. Siis mähä goisin, mutt mami taas pyäri ja potki, sen koipiset oli ihan kuumat, mä menin niitte päälle maate. Sekää ei auttanu! Sitt se jätti kaikki pois ja koipiset paljaaks, ett tuli taas kauhee kylmä. Meill on nimittäi nyt yätä päivää partsin ovet auki ja sillee. Tääll on iltasi ja öisi melkose galsaa. No, mä sitt nousi ja aloin vänisee safkaa ja nii nousi mamiki. Ois se kai voinu vähä viälä goisii, mutt ku ei nih ei sitte. Noustii molemmat! Ja *tsihih* arvatkaas mitä, sen piti antaa mulle pari napikkaa, nii ni se kaato vahingoss täyde pussuka kissinkaakkei lattiall. Mulle tuli vähä kiire noukkii nii monta ku mä ehdi ja se mätti niit takasi pussii >o< Vähäks oli hölmöö, mutt sain ylimääräsii kaakkei aikastas monta. No juu, mä lähden tsiigaa tonne kylppärin pualell nytte. Täss mä loikoon toss soffall, ei oo oikee parempaakaa fotoo just nyt.
Ett kliffaa loppuviikkoo kaikill ja huamisee!
----------------------------------------
Vincent on hämmästyttävän nopea etsimään pudonneita kissankarkkeja, hmph!
Päivän slogan: Jos joku asia on saletti, se on sitten aivan saletti!
Päivän biisi: Jackson
Luettua: Mika Vornanen – Onks koolla välii, hihityttävä nettikeskusteluista alkunsa saanut opus. Johnny on naistenmies, joka haluaa myös kalamieheksi – hinnalla millä hyvänsä. Ja tässä tosiaan tapahtuu. Viikon aikana avuttomasta Johnnysta kasvaa Miehen lisäksi Oikea Kalamies ja naisiakin on mukana ihan riittävästi, varsinkin kun vaimokin on lähtenyt ns. oikean miehen mukaan. Ihan oikeasti, tämä on hauskaa luettavaa, jos vähänkään tietää miehisestä kalastusvietistä ja muusta mukavasta. Tässä irvaillaan mm. välinekalastukselle, tietynlaisille tyypeille kalavesillä jne. Ainoa miinus naisten kohtelusta, ehkä senkin voisi laittaa ns. hauskuuden piikkiin. Varsinainen äijäkirja! Suosittelen kalakavereille, voisi olla kiva viedä tämä vaikka kesällä tuliaisiksi kaverille mökille. Miinukset kirjan koosta, tätä on hankala lukea sängyssä, sen verran iso! =D Welhotar kuitenkin siis suosittaa! Torey Hayden – Aavetyttö, nyt loppui tämä Hayden-sessio, onneksi. Tämän nimittäin olenkin lukenut aikaisemmin. Puhumaton tyttö, jonka diagnoosia ei oikein osata asettaa. Mistä on lopulta kysymys? Tämäkin jää tavallaan auki, koska lopulta päädytään mm. mahdolliseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön satanismin varjolla tms. Avoimeksi jää paljon. Mutta loppu on onnellinen, eli tyttö ainakin onnistunee elämässään. Hmph, edelleen tämä leidin eriomaisuus jotenkin kiusaa. Tarina itsessään on melko karmea, mikäli se on totta. Eli pienessäkin, kaikki toisensa tuntevassa yhteisössä, voi pinnan alla muhia mitä tahansa...
MINÄ ODOTAN, ODOTAN, ODOTAN....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti