perjantai 30. toukokuuta 2008
NO NYT, NYT ON PERJANTAI!
Tämä päivä ja sitten on melkein kesä... Miten pelkkä sairasloman ajatuskin voi tuntua niin hyvältä. Hitto, minä olen ollut töissä monta kuukautta ilman ainoatakaan poissaolopäivää; ei sairaspäiviä, ei lomapäiviä, ei vapaapäiviä – ei yhtään mitään. Ei sillä, että minä niillä mitään olisin tehnyt. Olisin vain ollut, ollut ja maannut, syönyt ja lukenut, kääntänyt ehkä välillä varovasti kylkeä. Nonnih, tänään se sitten on vika päivä kahteen viikkoon!
Töissä se kyllä näkyy; tänne on eilisaamusta lähtien kannettu pinoittain tavaraa. Jotka minä puolestani olen kuskannut tehtyinä takaisin. Ja hätäseen elikkä nopeasti. Mutta onneksi on ns. ammattitaitoinen sijainen. Oletan, että minua ei ole odottamassa mikään jättisuma. Toisaalta, mistä sitä koskaan tietää. Ainakin eräs henkilö mielellään käyttää minun palvelujani, kuten hän suvaitsi ilmaistakin eli tein hänelle jo nyt parin vkon hommat etukäteen valmiiksi. Ans kattoo, toisaalta eräs myös kysyi, tulenko ihan varmasti heti kahden vkon päästä takaisin =o P-P ei ole reagoinut mitenkään koko asiaan, kunhan tavatessamme katselee räksänpesiä. Hmph. Siinä miehessä on jotain filunkia....
Tänään minä menen myös käymään uudestaan Eestin Herkuissa, vaikka ruokiksella. Hamstraan lomavaraston itselleni. Kohuke-patukoita, muutakin rahkaa, hirssiä, tattaria ja muuta mielenkiintoista ja kivaa herkkua. Sitten voipi ihmetellä ja kokeilla, mitä niistä tekee. Tattarisotto esim. voisi olla mielenkiintoista! Ja sinihallitus, kange, jos olisi tullut jo myyntiin tekisi eduardoa. Saa kai sitä nyt ruokaa edes ajatella. Illalla riivoin donaria ja Härraa purjon ja mausteiden kanssa rakuunaporkkanoiden höysteenä. Että ei ihmeellisemmät eväät tähän aikaan viikosta enää. Vihannekset kun eivät oikein tuppaa säilymään viikkoa parhaimmissakaan oloissa. Huomenna on saatava kesäkurmitsaa – on kesäkurmitsa-aika! Selkeästi jostain päin Juurooppaa rahdataan nätin kokoisia kurmitsoja halpaan hintaan juuri minua ajatellen. Muutenkin pitää huomenna taas täydentää varastoja oikein reippaasti, kaikkea uupuu. Onneksi Belgarion on tulossa, taas, lomalle. Lääkkeet aloitan vasta sunnuntaina...
Äärimmäisen huonoa unetusta jälleen, n. 3 h. Ei kiva eikä mukava. Särkee. Ketuttaa. No, vähän jo helpottaa tämä ajatus vapaista viikoista mömmösateessa =( Ainakin saa nukkua just silloin kun huvittaa, jos nyt sattuisi nukuttamaan. Ja viivytellä koneella. Pari leffaakin voisi katsoa, ne ovat odotelleet tuossa jo pidempään. En ole vaan jaksanut katsoa. Lukea minä kyllä jaksan, mutta keskittyminen liikkuvaan kuvaan on aina ollut vaikeampaa ,D
Eli työkoneeni hiljenee kahdeksi viikoksi... Onneksi sijainen ei käytä (tietenkään!) minun tunnareitani – voisi ollakin melkoinen yllätys, mitä kaikkea sieltä löytyykään. Tosin mikropönkkäkin ihmetteli, miksi olin piilottanut osan tiedostoista ovelasti. Sanoin, että eihän se mitään piilottamista ole, mutta en halua pitää työpöydällä isoa kasaa dokumänttejä hidastamassa omaa konettani, kun voin jömmata ne muualle pois häiritsemästä, salasanan taakse ,D Omela minä. Varasto siis hiljenee osaltani, lupasin rapota lomalta työkaverilleni kuitenkin viestiä. Yesh ja joo. Kyllähän minä – jospa ottaisi joku päivä pienet pikkarikännit (pikkarikännit ovat kevyemmät kuin kalsarikännit) ja sitten voisikin meilata jotakin – ööööö – asiallista ja viihteellistä sairaslomalta.
Ai niin, syksyllä on tulossa yksi minun hommiani (lähes) vastaava paikka avoimeksi. Jos jotakuta kiinnostaa, voipi laittaa meiliä. Voin sitten lähettää tiedot, kun paikka on virallisesti avoimena. Muistaakseni elokuussa, jatkuu vuoden loppuun ja siitä taas vuosi kerrallaan. Eli määräaikainen paikka, rahoitusehdolla. Käytännössä siis samalla tavalla vakituinen kuin minunkin työni.
-----------------------------------
Purrrrrrrrvinka, kaiffat! No nyt mami sitt kerraski jää mun kaa himaa, ei siis tänää viälä. Ai ett mä ootan. Me voidaa nukkuu ja maata ja syädä kaiket päivät. Mmmm, mä tykkään. Se on nyt vaa ollu siälä duunis ja duunis, iha joka päivä. Mut on sitt jätetty kylmäst himaa yksi! Epist niinku. No nyt se saa palvella mua ihan kaikess ja paijattaa. Mä taas annan sen koipisill kissihoitoo täpöllä ja semmost. Eiks oo iha reiluu? Mä sain eile muute donariiki, njamm. Meill ei oikee oo kunnon muanaa enää. Kissinmuanaa tiätty on, mutt ei mitää heekkui. Vähä kalkonii ja napikoit mulle. Orja joutuu syämää jotai jämii ja jömiksii, mitä löytää. Ei se sille pahaa tee, vois olla välill vaiks iha ilmanki >O< On se kuulkaas nii iso, kun mä kerta voin maata sen kylje pääll iha suvereenist! Oli muute kuuma eile, ku mä lojuin partsill. Vaiks vaihto paikkaa, oli sitt illall pakko tulla pois. Mä lojahdi ihan repona pöydän alle. Huh-huh. Sitt pitiki saada napikoit, mä jaksanu ees juasta niitte kans. Taisin olla vähä liika pitkää ihan suulikses. Mutt ku siäll on nii kliffaa, nyt alkaa olla jo semmosii lentävii piänii höttiäisiiki, ku mä otan kiini ja syän. Ja hyvii haisuleit on. Ja lämpöst ja kivaa. Mutt olin joo vähä liikaa siälä. Tarttee tänää ottaa vähä rauhallisemmi. Täss muute, hei hei, ette arvaakkaa, mami lainas mulle uude kirja! Se on sen saman kissin, muistatteks, Varjak Käpälä seikkailui. Tän kirjan nimi on Varjak Käpälä, lainsuajaton. Mami lupas alottaa tänää sen lukemise. Eile kateltii vähä kuvei, ne on kyll upei. Jänskä nimi, mä voin sitt taas kertoo, mitä siin oikee sanotaa. Mä ku en osaa lukee kirjoi ite, sääli, se ois jänskää. Mutt täss on kuva must ja siit kirjast, ku mä tsiigaa sitä kantta, jo se kansiki on vinkee.
Ett ei meill nyt muuta, huamisee ja kliffaa viikendii niill kamuill, ku lähtee jonnekki.
------------------------------------
Vincent, herkkupeppu ja kirjafanittaja ;D Liekö tullut mamiinsa.
Päivän slogan: Vedellä on taipumus etsiytyä aina alaspäin. Savulla taas etsiytyä aina ylöspäin. Welhottarella vain on edessä ainainen alamäki nokka pystyssä!
Päivän biisi: Paranoid
Luettua: Nesbo-sessio siis jatkuu, tällä kertaa vuorossa Jo Nesbo – Veritimantit. Oslossa tapahtuu murha, ja toinenkin. Kolmas. Holen mukaan liikkeellä on sarjamurhaaja ja varsin erikoinen sellainen, jonka toimintatapoja hän selvitteleee omalla omituisella tavallaan. Holella itsellään ei mene erityisen hyvin, mutta juttu ratkeaa kuitenkin. Edelleen suositan kaikille pohjoismaisen dekkarin kavereille.... HelMetissä lienee huomiseksi ainakin 6 varausta, hyvä!
EHHEEH - SE ON SITTEN PERJANTAI!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti