Kaikki herkut sitten eilen, jups ja jooh! Ehdinhän minä Eestin Herkkuihin, vähän laina-ajalla kuitenkin. Eli tarjonta on erinomaisen monipuolista. Erityisesti ilahduttivat taas mehut ja marjasäilykehyllyt, samoin salamit ja makkarat ;D Niin rahkaa ja sen semmoista unohtamatta. Ja hirssiä, tattaria ja ohraa, melko edukkaasti peruspussukoissa eikä kikkaillen pakattuina. Ja Aleksanterit, joita aina pitää ostaa. Hyvä valikoima paikallisia kalatäyssäilykkeitä sekä kylmäsellaisia tiskissä. Myös muut leivänpäällistuotteet on sitten hyviä, ne löytyvät täyssäilykkeistä. Ja erilaiset kurkut ja borssit. Osa tavaroista on vielä tulematta eli tällä viikolla hyllyjä täytetään vielä päivittäin. Ensi viikolla on sitten täysi valmius! Antoivat kuitenkin ottaa oheiset kuvat. Asiakkaitakin oli käynyt, ainakin 1 - 2 minun yllytyksestäni. Juustot mm. puuttuivat vielä kokonaan (niitä toivotttavasti tulee kaikkia mieleisiäni...). Kaupassa on myös paljon kasvissyöjille sopivia tuotteita, käykää vaan uteliaasti katsastamassa *yllyttää lisää*. Lupasin itse käydä viimeistään perjantaina täydentämässä omia varastojani suosikkituotteilla. Nyt ostin vain vähän rahkaa ja Aleksanterit sekä Kalevin erinomaisen tummaa sukulaatia joka ei hinta-laatusuhteellaan häpeä mitenkään kalliita vastineitaan! Käykää ihmeessä ostoksilla, uusi osoite on Ratapihantie 9 (tai 11, talot ovat kiinni toisissaan). Aivan 7:n ratikan pysäkkien vieressä, Pazilan asemaa melkein vastapäätä, lähes kirjaston kainalon takana ,D Tämä EI ole maksettu mainos. Minä en vaan ole päässyt enää moneen vuoteen Eestiin ostoksille, en edes käymään Kalliossa, joten tämä tykkää kovasti tästä muutosta! Tulen pitämään hovihankkijanani tiettyjen tuotteiden osalta jatkossakin. Yllytän siis kaikkia Lokistanian kavereitakin käymään puodissa – oikea toivesijaintipaikka; valoisa, iso myymälä! Valitettavasti tämä hiukka näkynee hinnoissakin. Mutta minä mieluusti maksan omista herkuistani sen, kun voin ihan ruokatunnilla käydä tarkistamassa valikoiman!
Niin, Welhotar on sitten sairaslomalla ensi viikon maanantaista pari viikkoa eteenpäin. Ottivat ihan asiallisesti tuon, vaikka onhan se vähän hassua sovitella sairistaan töiden mukaan tai miten se kullekin sopii. Mutta tilanne on sellainen kuin on. Mieluummin nyt 2 vkoa kuin myöhemmin 1.5 kk. Kaipa he tajusivat tämän. Toivon ainakin. Eli mömelökuurit ja toisen lääkkeen aloitus, ziitosta vaan... Ei kyllä yhtään huvita, mutta on pakko! Prletto... Työkaveri oli vähän närkästynyt, että ihan kokonaista 2 vkoa. Hänen mielestään se oli pitkään. Hitsi, täytyy tänään yrittää kertoa, että kun koipeni viimeksi pääsivät tod. huonoon kuntoon olin lähes 5 vkoa sairiksella, joista 2 vkoa kokonaan kävelykiellossa. Sehän tässä, kun vielä kuitenkin kävelen melko normaalisti (sattuu, pistää ja juilii vaan).
Ok, ok – myönnetään, minä kuulin väärin tai Belgarion itse vahingossa sanoi väärät päivät noista pääsykokeista. Pyydän kovasti anteeksi lukijoitteni vaivaamista jaksuhalitsempeillä ja –paituleilla, mutta Belgarion on tänään sitten ensimmäisessä ! pääsykoeosiossaan, toisessa vasta huomenna - jaksutsemppiä ja sellaista taas siis tarvitaan! Polgara-Äitee kovasti toivoo onnistumista. Ei sitten siitä sen enempää kuin odottelemaan tuloksia Jussin tienoolla. *hermostuksissaan tässä* Eihän asia kauhean tärkeä tietenkään ole. On muita paikkoja opiskella jne. Minä vaan niin toivoisin, että Belgarion pääsisi sinne, minne itse on pitkään halunnut. Minulla kun ei sitä mahdollisuutta nuorempana ollut, kun kaikki energia meni tuolloin työntekoon, itsensä elättämiseen ja opiskeluun työn ohessa. Sitä ikäänkuin toivoisi, että Poika saisi vähän paremmat mahdollisuudet eikä tarvitsisi niin helkkaristi tapella perusasioiden kanssa... Tiedän, selittelyä. Toivon, että ymmärrätte, miksi hehkuttelen tällä asialla ehkä vähän liikaakin. Olkaa kärsivällisiä, tämä loppuu parin päivän päästä
Kirottua, en saanut millään unta illalla. Väsytti aivan hirveästi, mutta uni ei vaan tullut. Riivin mömelövalikoimaa ja luin. Ei unta. Lopulta, kun pääsin kunnon uneen, alkoi Vincent märistä aamuherkuistaan. Että kivat vaan, kissan prletto. Olin aika snärkki herätessäni. No, kai tämä viikko tässä menee. Jospa sitten ensi viikolla taas pystyisi päikkäreillä korjaamaan tätä järjetöntä univajettakin. Kuukausien aikana kertynyttä puutosta oikein.
---------------------------------
Purrrrrrrrviska, kissinkat! Mami käyny juu uudes kaupas, eikä mulle siis yhtää mitää. Eikä kuulemma siälä ookkaa kissiruakaa. Nii se ainaski väitti. Lupas se ostaa jotai tipujutskaa, jos mäki varmaa tykkää. Se sano, ett se söi sitä melkee yhde kesän siäll melkee joka päivä. Mutt hyvää se silti on, se väitti. Ja jotai fisui. No hyvä, se lupas perstain käydä siälä. Ja hei, hei hei, se onki sitt mun kaa kaks viikkoo, ihan mun kans vaa. Ja lupas nukkuu mun viakus ja sillee. Mä taas lupasin antaa koipisill kissihoitoo koko teholl, ku se kerta jää kotii. Se ei oo tosi pitkää aikaa ollu himas sillee pidempää, niinku joskus enne. Mun synttäritki meni ja kaikki. Me oikee juhlittukaa, ku mami oli vähä klesa. Ett me varmaa sitt ens viikoll pidetää joku päivä semmoset bileet, ett yhdistetää kaikki juhlat kerrall. Mä ainaski toivosi. Ett mun synttärit ja lokin päivä ja kaikki! Jookosta, mamiiiiiiiih? Ja voitais pyytää kavruiki tänne. Heh, se sano, ett se käy. Jippii, mun tarttee sitt hualehtii itteni oikeen timmii kondiksee, ett mä oon edukseni niis pippalois kans. En mä viälä tiädä mikä päivä. Me nyt täss ensi miätitää ja sitt me kerrotaa, millo on juhlat. Ett kuiteski hyviss ajoin, ett tei osaatte valmistautuu ja pääsette käymää. Varmaa joku ilta viikoll ois hyvä? No, me funtsitaa asiaa. Täss muute mä eile vähä niinku oon framill. Piti sanoo, ett tulkaa gimmat ja ottakaa mut rajust, mutt mami sanoo, ett joku ymmärtää sen kuiteski vääri =O Tulkaa ny kummiski *kollivirn*.
Nonnih, mä sain mun heekut ja painun partsill näin aikasi. On kuiteski valosaa ja hyvii haisulei. Kliffaa päivää ja huamisee.
--------------------------------------
Vincent – aina yhtä kohtelias, myös puheissaan....
Päivän slogan: Tyhjä pää, tyhjä mieli ja vielä tyhjä pullo!
Päivän biisi: *tsihih* Tässä, kajarit kaakkoon - muistakaa laulaa mukana! =D
Luettua: William Gibson – Hahmontunnistus, joku luokittelee tämän taatusti scifiksi, minä en olisi niinkään varma. Tai no joo, ehkä kuitenkin. Trendien metsästäjä, tuotemerkeille allerginen Cayce lähetetään etsimään netissä leviävän videopätkien oikeaa tekijää. Jutusta paisuu merkillinen takaa-ajo useine juonteineen. Erinomaisen hyvin kuvattuja ympäristöjä, tulevia mahdollisia trendejä (salaivallisesti tai sitten ei) ja omalaatuinen loppuratkaisu. Suosittelen, minä pidin. Sopii kaikille, ei tarvitse pitää leimallisesti mitenkään scifistä, tämä ei ole siis sellaista tyypillistä lajinsa edustajaa. Mukavan erilainen opus! Erkki Martikainen – Lama, no siinähän se onkin kerrottu kaikki. Ei olisi kannattanut kantaa tätäkään kotiin. Paashaa hyvällä paperilla. Kertomus erään puunjalostusteollisuuden maamerkin alasajosta rankemman kautta 90-luvulla. Tehän tiedätte; irtisanomisia tavalla millä hyvänsä jne. Ei millään pahalla, ilmeisesti tämä on kohdannut kirjoittajaa itseään ja hän haluaa siitä kertoa. No juu, olisi perustanut vaikka blogin. Ei ansaitse kunnon painotuotteen nimeä, sen verran sekavaa sepustusta tässä osittain on. Sorgen vaan, en suosittele! Reijo Lyijynen – Ansa, olisi myös saanut jäädä hyllyyn. Pienoisjännäri (hmph), joka yrittää olla yllättävä. Ei ole. Taas kömpelöä, toistavaa kerrontaa, eikä tämäkään ansaitse kuluttamansa painopaperin määrää. En missään nimessä suosittele. Edes ratkaisu ei ole omintakeinen. Hmph, paashan saapi kyllä näköjään pyytämättäkin! Jaana Kapari-Jatta – Pollomuhku ja Posityyhtynen eli Pottereiden suomentaja kertoo työstään. Kirja on selvästi tarkoitettu vähän nuoremmille lukijoille, ei sinänsä paha, ei. Ihan mukavaa kerrontaa ja asiaa suomentajan työstä, miten hän työtään tekee, eri sanojen ja nimien synnystä ja muuta faktaa potterismista. Tässä siis keskitytään paljolti nimenomaan Pottereiden suomentamiseen, muut työt mainitaan lyhyesti. Silti aika kiva esitys suomentajan tavasta tehdä työtä, miten hän joutui/pääsi tähän ammattiinsa jne. Minä pidin, mutta todella suosittelen vain Potter-faneille ja Kaparista muuten pitäville. Niin, ja tokihan kaikki tiedätte, että loppusivulla on sitten se ylläri: kirjat onkin suomentanut valkoinen Taijais, Kaparin kissa ;D Paljastus oli ihan pakko tehdä, mukava! Pakkohankinta Potter-faneille, suomentamisesta ja kielestä kiinnostuneille kiva välipalakirja - Welhotar suosittaa!
VIELÄ MUUTAMA PÄIVÄ.....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti