Siinähän se taas meni, melkein nukkuessa koko paashan sunnuntai. Ja kotitöitä tehdessä -> lue yrittäessä vältellä viimoiseen asti. Ei prle, sitten alkoivat kissankarvakasat ym. häiritä jne. Oli pakko edes imureerata ja pyykätä. Laittaa ruokaa, kesäkurmitsa-tomaattimättöä, joten helpolla pääsin ,D Ja tein taatusti taas tarpeeksi paria päivää ajatellen, eli on evästä, on.
Pitäkääs nyt kaikki kivat ihmiset (ja vähemmänkin kivat, vaiks ei varmaan sellaiset tätä lokia luekaan) Belgarionille peukkuja! Se on kuulkaas kovempi paikka päästä opiskelemaan kuin sitten lopulta valmistua. Tai ainakin yhtä kova! Niin että siellä Belgarion nyt vääntää tänään ja huomenna tehtäviä TKK:lla. Pus-pus, jaksuhalipaitulit ja silleen! (Et sinä kuitenkaan lue tätä!)
Eli minä ja Vincent päätettiin ottaa levon kannalta vuorotellen parvekkeella ja sängyssä loppupäivän ajan. Käytännön pirkistyminen tapahtui joskus aamupäivällä, kuten yleensä töissäkin. Muuten siis vain makoiltiin ja syötiin. Kissa on saanut kipinän jäätelöön ja vonkui sitä sekä tavismuonaa heti, kun näki minun puuhaavan ruokaa. Taas ääretön pettymys, kun oli vain kasvismättöä. Huvittavaa on se ilme, joka tulee kisalle, kun ruoka on valmis eikä siihen todellakaan kumota tipusuikuloita, paisteta lehmää tahi muuta mukaan. Se on siis niin kuvaamattoman äimistyneen katkeran oloinen.... *tsihih*. No, tipusuikulaa on kaapissa ja se on pakko tehdä tällä viikolla, joten luvassa on. Lupa on myös odottaa, kiusallakin, kisullakin.
Jospa Eestin Herkut tänään avataan, kävelen suoraan sinne ruokiksella ostoksille ja ehkä myös kuvaamaan, jos antavat luvan. Voisin tekaista jonkinlaisen jutunkin. Täytyy miettiä. Houkuttaa kovasti. Ihan naapurissa, ahh!
Ikävämpi onkin sitten edessä, eli pitää jutella P-P:n kanssa sairaslomastani, eli milloin sopii pitää 2 vkoa vai sopiiko hänelle vain se, milloin lääkäri määrää! Nimittäin lääkärihän lupasi sen, milloin itse haluan. Alkaisin olla melko halukas jo tosi pian, en saa enää nukuttua öisin kuin alle 4 h ja senkin erittäin huonosti. Vasen koipi on ottanut nuista seisoskeluista myös pahakseen – nyt viikonloppuna sekin on vähän rauhoittunut. Eli sairasloma olisi ihan senkin takia tarpeen. Joka tapauksessa minun pitäisi pitää se ennen 7.7., jolloin on soittoaika Hyyssiin. Eipä tässä hirveästi ole aikaa edes. Kele. Kututtaaa. Ei huvittaisi puhua siitä ollenkaan P-P:lle, mutta on myös epäreilua jättää puhumatta ja vain yks-kaks ilmoittaa jäävänsä pois, epäreilua siis muiden kannalta ja töiden suunnittelun kannalta. Siksi pidän tarpeellisena lyhyttä keskustelua aiheesta ja hänenkin mielipidettään. Rauhoiketta taidetaan taas tarvita *mättää täydennystä mömmölaatikkoonsa*!
Näin täältä tänä aamuna. Tämä päättää tylsän raponsa tähän. Ei siis mitään uutta tällä kertaa, kissa haluaa ruokansa, pakko mennä!
-----------------------------------
Purrrrrrrvinka, kamut! Joo, on tää ruakapolitiikka menny taas kehnoks. Pelkkii vihanneksii ja sitä valkost ei-mitää. Mulle sitt tavisruakaa, vaiks oon mä tämmösinä päivinä sitt saatu yhen pussin heekkumuanaaki aina. Ett niinku ei tarvii olla ilma mitää. Tänää vissii tuleeki lammast, ku puput on syäty. Mami toi lisääki muanaa. Ja sano se, ett tekee tipuruakaa vissii huamenn. Mä näin, sill on tipuliinia jääkkäriss eikä ees pakkases. Pakko sen on joku päivä siit ruakaaki tehrä, ett se ei mee pilall niinku. Ja taattu mä oon paikall vonkaas itelleni oman osuude! Ja on se hei ostanu donariiki. Ett ei varpisti koko viikkoo olla ilma kunno ruakaa, nih kerta. Mä oon vaa kans lötköttäny ja sitt ollu hirveest tuala partsill. Heti ku sinne alkaa suulis skriinaa, nii mä oon siälä koritualis ja sen jälkee vaihda tualist toisee tualii, ett ruskettuu sillee tasasee, niinku. Ettei tuu rajoi tai muuta. Mami naureskelee, mutt kollipojan pitää olla tarkka silt, milt näyttää. Ku mäki oon kuitenki viälä sen verta nuari, ett mä haluun näyttää timmilt ja hyvännäköselt. Jos vaiks yrittäis joskus treffaa jonku kivan kissigimma – sitä koskaa tiädä! Mä tiän, ett mein yläkerras asuu yks upee gimma, mutt se on mua nuorempi. Se on pentuna otettu HeSy:st kans. Meill vois olla yhteistki. Mutt sen mami ei varmaa tua sitä käymää meill. Ne käy kyll sen ihmispennu kaa ulkon joskus, mä oon senki nähny. Se suastuu kulkee semmosis snadeis vaaleenpunasis valjais, hei. Ihan höntin näköst, niinku kissi naruis. No joo, mutt voisin mäki. Paitti ett mä en siädä valjait enkä muit kissoi lähell. Ett vähäks täss on onkelma. Tarttee funtsii, voiskoha niit valjait taas koklat... En mä taida haluu, mutt mua kyll kiinnostaa toi ulkoilma hirveest. Nyt ainaski ku tulee kaikkii haisui jo partsilki. Mutt on täälläki kliffaa, ku mamiska lähtee. Mä saan olla ihan yksin ja mull on koko luukku käytöss, jee! Täss mä vahdin eilen illall mun koritualis, mitä sisäll oikee tapahtuu....
Hei, nyt mä kyll jo haluun sitä safkaa! Mamiiiiiih, tuu antaa jo muanat, hei. Huamisee!
-----------------------------------------
Vincent, tulossa ollaan *pungertaa jääkaapille ja lautaselle*, eihän sitä nyt kissiä ilman jätetä.
Päivän slogan: Mitäpä ei ihminen vaihtaisi säkilliseen tyhjyyttä ja ämpärilliseen tuhkaa...
Päivän biisi: Vanha kellarissa valittaa
Luettua: Elisabeth Noble – Ikuiset ystävät, hömppää, täysveristä sellaista. Ei kuitenkaan ihan pahimmasta päästä. Neljä tyttöä tapaavat opiskeluaikana ja ystävyys säilyy vielä aikuisenakin, myös aviopuolisoiden ilmestyessä kuvioihin. Sitten alkaa tapahtua; isän kuolema tuo esille erään naisen äidin. Tämä taas sotkee toisen leidin kuviot. Eräs pari puolestaan on eroamassa, poika kärsiii sisäoppilaitoksessa. Koko homma saa aikaan uuden parin muodostumisen ja hohhoijakkaa. Eli sellaista tasaisen ns. viihdykästä luettavaa. Suosittelen harmittoman hömpän kavereille. Itse en sano juuta enkä jaata, en vain lue toista kertaa, taatusti. Outi Urponen – Toiseen polveen, hmph. Tämä lienee yrittää olla olevansa psykologinen jännäri, mutta toteutus ontuu aika pahasti. Idea on hyvä, mutta kirjoittaja luulee itsestään liikoja ja aliarvioi lukijoita, valitettavasti. Eli nuori tyttö tapaa isänsä luokse mennessään miehen, jota hän alkaa auttaa kotitöissä ja myöhemmin mm. mallina... ja vähän muussakin *öh*, kai ymmärrätte. Selviää, että mies on isän entinen kaveri, äidin entinen sulhanen. Vanhemmat ovat eronneet jo vuosia sitten, ilmeisesti tämän miehen aiheuttamien ongelmien seurauksena. Mukaan mahtuvat vielä ah-niin-muodikkaat insesti-kokemukset, lapsiporno ja (tahaton) murha. Että näin. Odotin enemmän alkusivuilla, kirjallista paashaa eli en suosittele kuin akuuttiin kirjapulaan. Älkää ainakaan ostako tätä, hitsi. Sen verran kehnoa tarinaa tämä, että en todellakaan suosittele muille! Niels Fredrik Dahl – Viime kesänä, wau, Welhotar löysi helmen eli tästä minä pidin! Kirjailijaa muuten ei pidä sitten sekoittaa siihen toiseen Dahliin! Ei missään nimessä, vaikka hänestäkin pidän. Pienoisromaani siitä, mitä tapahtuu rakkaudelle eräänä kesänä naisen tultua raskaaksi. Mustasukkaisuutta, pieniä outoja tapahtumia mökillä. Mietteitä ja paljon ajatuksia. Viehättävä ja pirullinenkin kertomus. Welhotar piti ja suosittaa muillekin. Mitä lopulta on tapahtunut ja mitä tapahtuu miehen ollessa mökillä? Jääkö kaikki avoimeksi vai kerrotaanko lukijalle kaikki, kuten tapahtui. Kirjan omituinen tunnelma vetää mukaansa, luin yhdeltä makaamiselta tämän opuksen, en malttanut muuta. Tämä voisi asustaa meilläkin (ja se on aika paljon se!). Torey Hayden – Toisten lapset, tuossa aikaisemmin luin Haydenin uusimman ja totesin välistä jääneen lukematta pari opusta. Ei haita, eli samaa linjaahan leidi vetää. Sinänsähän hän tekee kiitettävää työtä ns. erilaisten lasten kanssa; autistien, hitaiden oppijoiden ym. parissa. Kuitenkin tässäkin kuultaa läpi oma erinomaisuus, hiukka itsekorostusta ja semmoista pientä ei-kivaa. Että vain minä jaksan, kykenen ja pystyn saamaan mitään aikaan näiden lasten kanssa. No joo, asiat ovat Jenkkilässä toisin koulukysymysten osalta, joten vaikea minun on arvostella asiaa, kun en oikeasti tiedä, mihin taisteluihin hän on joutunut lastensa oppimisen eteen tehdyssä työssä. Silti, hiukka omakehu haiskahtaa. Kuitenkin mahtavia kertomuksia lapsista ja nuorista, tästä osasta pidän. Heistä, jotka lopulta saavat eväitä loppuelämäänsä, tavalla tahi toisella. Että eipä näistä kirjoista oikein muuta. Suositeltavia erilaisten lasten vanhemmille, ehkä asiantuntijoillekin. Kuitenkin populistista proosaa eli Welhotarkin ymmärtää, mistä puhutaan.
MAINIOTA MAANANTAITA! =b
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti