Ei taaskaan paashkaa sängyssä, uskomatonta! Vincent oli ottanut siis rauhallisesti. Illalla tämä kostautui – jossain vaiheessa kävi aggressiohyökki päällle eli toinen koipeni sai taas osakseen pururaapitusta koko kissan voimalla, ja sitten pakoon. No, parempi näin...
Welhotar oli eilen repopoikki. Töistä tultua menin ”vähäksi aikaa pitkälleen” eli otin 1.5 h tirsat. Olisin jatkanutkin, mutta Kummisedän soitto herätti. En voi moittia, kello oli niin vähän. Hänellä on erinomaisen suuria ongelmia saada irtisanottua sopimuksensa Sjoneran kanssa, puhelimen osalta nääs. Asiaa on nyt hoidettu viikon ajan, aina vaan pykii. Mitäänhän ei ole paperilla ja Sjonera vain väittää, että sopimus on ilman muuta voimassa vuoden loppuun. Eilen hän sai sen neuvoteltua elokuun lopussa päättyväksi. Että ei sitä noin vaan vaihdeta operaattoria, Suomessa, kele. Eikä pidetä samaa puhelinnumeroa ainakaan. Hän myös kertoi, miten avuttomia nuo nuoret ns. palvelupisteessä työskentelevät ovat – eivät osaa printata ulos esim. Kummisedän voimassa ollutta sopimusta jne. Argh, toivottavasti en joudu tuollaiseen tilanteeseen. Toisaalta, minulla ei olekaan mitään tarvetta vaihtaa – laajakaista ja puhelin toimivat ihan ok, hintakin on melkein halpa. Olen ollut asiakas tarpeeksi pitkään, puhun vähän jne., joten viimeksi ainakin sain jonkun halpispaketin aikaiseksi. Kyllä tämä meikäläiselle on käynyt *ristii sormiaan*.
Toista on sitten nämä Keitsin pojan viritykset, prle. Black Beauty ilmoitti, että olisi taas Wintoosan päivityksiä. Ajattelin ajaa ne illalla, tuossa ohimennen, ei ollut muutakaan puuhaa. Ja päivitykset käyntiin. Kone näytti päivittävän, mutta mitään ei tapahtunut. Nooh, ajattelin, että joku isompi paketti siellä, menin nukkumaan ja herätessä sama tila – mitään ei tapahtunut, vaikka päivitykset näyttivät pyörivän. Ähhh, peruin kaikki. Jotakin mätää siinäkin taas, täytyy katsoa vähän piristyneempänä asiaa uudelleen. Eli mitä tyrkyttävät tällä kertaa. Heti ensimmäisenä piti tarkistaa, pääsenkö nettiin. Pääsen – toivottavasti myös jatkossa.
Maailman kirjat ovat sekaisin: Belgarion soitti eilen! Juuuh, omasta kännikästään Upiksesta. Ihan kiva, siis hän joutuu todella olemaan kiinni tämän viikonlopun. Ensi viikonlopuksi onkin sitten 5 pvän loma, pe ja ma sekä ti ovat pääsykoepäiviä, la ja su saapi olla ihan vapaana (lukea tietysti siis lisää). Ehdotin, että poikkeaisi kuitenkin lauvantaina syömään ja ulkoilemaan kanssani pariksi tunniksi. Ei sitä hänkään jaksa sentään koko ajan lukea, varsinkaan fysiikkaa ja matikkaa, ei todellakaan. Mutta kova tuntuu olevan yritys. Poika ei nimittäin ole lainkaan lainannut oikeita kirjoja itsellensä, yhden annoin mukaan noin niinkuin välipalaksi, jos alkaa oikein risoa. Itse ainakin käytin aikanaan tätä systeemiä. Siis kun oikein alkoi asia-asia kuohua yli, luin jotain äärimmäisen helppoa, joka ei rasittanut aivoja ,D Argh, pitäkää nyt muutkin sitten peukkua Belgarionille ensi viikolla ja seuraavan viikon alussa. Minä tulen vielä muistuttamaan asiasta. Tämä asia nyt olisi lähinnä tärkeintä, minulla ei ole mitään niin tärkeää. Kunhan hän saisi sen opiskelupaikan ja mieluusti sinne, minne eniten haluaa!
Uaah, väsyttää! Olisin voinut nukkua pidempäänkin, mutta kissa herätti märinällään. Tiedättehän, ei jolinaa vaan sellaista jatkuvaa pientä märinää, jota ei mitenkään jaksa kuunnella. Lisäksi on pieni pelko pärsheessä, että jos en nouse, kostoksi käydään paashkalla tai lirumassa jossakin. Oli siis noustava ja annettava pala kalkonia ja jokunen napiska. Kilttihän Vincent muuten eilen oli, kovasti oli paijatuksen, pään pökkimisen ja rapsutuksen tarpeessa. Ja minähän rapsuin, hakkasin päätäni kissan kovaan kalloon ja Vincent jälleen kerran pusuttikin jokuseen otteeseen. Kehuin kiltiksi kissiksi (ennen hyökkimistä), toki. No, tässä täytyy pungertaa tekemään kauppalistaa. Sovin eilen Kummisedän kanssa, että hän tod.näk. ilmestyy Malmille samaan aikaan kuin minäkin. Kantoapua, edes. Jollei siis kovasti horju urheilusuoritustensa jälkeen. Jossakin kuulema pelattiin jotakin peliä taas eilen – olen saanut sitä plaatua silmät, suut täyteen jo töissä. Anteeksi vaan – urheilu on asia, jolla minua voi vain kiduttaa! Niin, piti siis sanomani, että Kummisetä ainakin lupasi yrittää avittaa. Rehellisesti sanottu, hätätilassa selviän kyllä yksinkin.
--------------------------------------
Purrrrrrrrrrrmenta, kavrut! Joohei, meill oli eilen oikee kiva ehtoo. Ensi me nukuttii heti päikkäreit ku mamiska tuli himaa. Sitt me laitettii sitä parast heekkupussimuanaa mulle. Mami söi jotai siänei. Sitt se paijatti mua ja kehu tiätty, mähä oo nyt taas kilti – ainaski niinku yritän. Joo, sitt me leikittiiki sill isommall palloll ja kaikkee. Ja sitt mami heitteli mulle vauhdill napikoit, ett mä sain juasta niitte peräss ja ottaa kiini. Hurrrrrrrrrjan kliffaa tommone. Mami etti sitä mun napikkapallii, mutt se on taas hukas. Se lupas ettii sen tänää, ku se jaksuu. Ihan väsy se oli, mentii aikasi goisii. Mäki menin. Mutt sitt heräti sen, ku ei yks vaa noussu. Höh! Lauvantai eikä toi jaksa nousta. Nousi se sitt ja nyt mä ootan mun aamuruakaa, mamiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiih!!! Ruakii... tai mä teen jotai! No enkäs tee, kuhan kiusin. Mä voin vähä aikaa oottaa, ett mami skrivaa. Hei – nyt se lopettaa nakutukse. Joo, kävi laittaas mulle sitä tavismuaa, söinhä mä. Sitt se lupas, ett mä saan tänää sitä heekkupussimuanaa viälä. Ite se syä kuulemma sitä valkost mähnää taas. En tajuu, eihä se maistu millee ja sitt se tunkee kaikki haisupurvelit sekaa ja mättää kitaasa ja sanoo ÖRP! Omituisii noi ihmiset – syä semmost kumii ja vihanneksii ja haisujuttui ja on viäl tyytyväisii =O No syäköö mitä syä, kuha mull on jotai kliffaa kans. Ja aamuheekut, mamiih, kissinkaakit on melkee loppu kans! Kyll se lupas tuada mull kaikkee, mä tiän ett se tua. Ei se jätä mua ilma mitää. Se on sanonu kerta, ett mä oon tärkee. Kurja, ett Poika ei tuu, höh. Mull oo sitt mitää kliffaa, mutt jos Kummisetä tulis. Seki on välill iha kliffa, ku se leikist kiusii mua. Mä tiän, ett se ei tarkota mitää, se vaa muka puhuu hölmöi ja sitt se kuiteski silittää ja semmost. Se on semmone meijä keskene juttu, niinku. Mutt nyt mä meen relaa ja sitt kattoo, ett mamiska skrivaa ton kauppalistan oikee. Täss on foto, miss mä meen tsiigaan mun ruakii, tärkeenä, niinku >o<
Kliffaa viikendii kaikill – huamisee!
--------------------------------------
Vincent, olet ollut kilti jo kaksi päivää. Suuri saavutus, kunhan tämä jatkuisi... no, kuorsaus ainakin tuntuu jatkuvan suvereenisti.
Päivän slogan: Oman pään sisällä on oikein turvallista, mikäli siellä ei jo ole joku!
Päivän biisi: Saturday Night
Luettua: Lionel Shriver – Syntymäpäivän jälkeen. No niin, en ymmärrä, miksi tästä on jotenkin kohistu viime aikoina. Tarina, jossa toinen tarina kulkee rinnalla. Kertomus siitä, miten elämä olisi voinut mennä, mitä olisi voinut tapahtua, jos olisi valinnut toisin. Ideahan on vanha kuin mikä. Tätä samaa on simppelimmässä ja toimivammassa muodossa käytetty ainakin parissa lasten/nuortenkirjassa, jossa se toimi oikein hyvin. Tässä ei, tsorgen nyt vaan kaikki ammattiarvostelijat. Tämä ei ole juuri mistään kotoisin, tai siis korkeintaan pärsheestä. Molemmat vaihtoehdot ovat erinomaisen kehnoja. Jos tarkoitus on osoittaa, että pienikin valinta muuttaa ihmisen elämää – valitettavasti minä ainakin tiedän sen jo etukäteen. Enkä spekuloi asialla päivittäin, prle. Eli minä en ihmeemmin pitänyt tästä tiiliskivestä. Lähinnä siitä jäi vähän paskamainen olo. Sellainen, että valitsi nainen miten tahansa, hän valitsi tai teki aina väärin. Tosiasiahan on, että elämä on täynnä valintoja eikä niihin aina voi itse vaikuttaa vaan tapahtumat toteuttavat itseään. Kannattaa lukea, jos on paljon ylimääräistä luppoaikaa. Minä en ihmeemmin suosittele.
VIIKONLOPPUA VAAN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti