Ähh ja kirottua, ei taaskaan unta! Ei, vaikka mikä olisi. Piti sitten nousta, kun ei mikään auttanut. Ehkä tästä pääsee uusiounille parin tunnin päästä. Nyt klo on melkein 2, nousin tuossa klo 1 jälkeen keittelemään kaffetta. Vatsaan koski, vietin pitkään eräässä mielenkiintoisessa huoneessa... Syynä joko kuitenkin pöpö tai sitten eilinen syömäni jäätelö (kirsikka-kermajäätelö!).
Belgarion siis oli eilen mukanani reissussa. Hyvä, että oli! Ehheeh, Risma tarjosi nimittäin ne himoamani parvekekukat – tyrkytti väkisin 10 samettiruusun taimea yhteishintaan 2.95. Liiteristä ostettiin pari säkkiä multaa Tuijan kotiuttamiseksi. Parveke on siis kesäkunnossa, oikein shöpöä ,D Kyllä nyt kelpaa. Belgarion taas oli tyytyväinen ahmaistuaan pari sammiota tofu-vihanneswokkia ja riisiä, runsaalla chilivahvistuksella. Itse diagnosoin eilisen pahan oloni chilin puutteeksi, se huono olo häipyi nimittäin heti saatuani chiliannostuksen. Vietinkin näemmä torstain melkein ilman chiliä ja perjantain aivan kokonaan ilman. Kai siitä jo vieroitusoireet saa aikaiseksi? Juu, tiskattuani nautittiin kunnon kaffetta ja kirsikka-kermajätskiä, erinomaisen hyvää sellaista ja Liiteristä, tietty. No myönnetään, että lurautettiin myös vähän suklaakastiketta vielä päälle. Kun muuten syötiin kerta niin terveellisesti... ehhh. Vincentkin tykkäsi jäätelöstä, nuoli ensin Belgarionin lautaselta, annoin sitten pienen biitin ihan omalle lautaselleen, jossa sopi tyrkkiä ja lipoa sitä suuhunsa. Veikeä ilme kissillä ;D
Welhotar iloitsee *riekkuu riemusta*. Aivan Varaston lähipiiriin tulee nimittäin Eestin Herkut, avaa ovensa ilmeisesti maanantaina. Minä vain odotan, että pääsen ruokiksella käymään siellä. Tutut Lokistanian asukkaat, soittakaa, jos poikkeatte puodissa – Welhotar voi tulla moikkaamaan! ;D Valmistelut näyttivät lupaavilta eli melko iso uusi puoti hyvällä paikalla. Jee, jeeh! Nyt ei melkein mitään puutu. Kun vain Vii Voankin avaisi sivumyymälän Pazilassa tai Malmilla, olisi elo melko täydellistä =D
Belgarion myös näytti ne pääsykoekysymyksensä. Uhh! Ensimmäiseen, tuohon eilen kertomaani nettiprobleemiin olisin varmasti vastannut itse täysin pistein. Pari muuta tehtävää olivatkin hankaavampia, toisesta olisin ehkä selvinnyt päättelemällä... eli vastaus olisi ehkä ollut oikea, mutta tapa sen saavuttamiseksi täysin väärä. No, ei hätää. Hän lähtee huomenna ja tiistaina uusiin koitoksiin, joihin yritti vielä eilen varautua. Myönsi kyllä jo olensa täysin tympääntynyt lukemiseen. Tungin mukaan pari kirjaa eli uudet Pratchettin ja Hickmannin opukset, tietty käyttöohjeena avata vasta tiistai-iltana. No ei siihen mennyt kuin vajaa puoli tuntia, kun omituinen käkätys kuului Pratchettin alussa. Eli antaa mennä nyt sitten vaan. Pitäkää, oi lokistanialaiset, niitä peukkuja nyt alkuviikosta!
Itse olin tyytyväinen, minulla on nyt ainakin metri kirjoja ja 30 varauksessa *huokaa tyytyväisenä*. Mikäs tässä on ollessa?! Paitsi että, ikuvanha työkaveri ilmosi olevansa eroamassa ja haluaa jossain vaiheessa tavata. Oli sen verta ottanut, että ei oikein saanut selvää mikä vaihe on menossa, joten sovittiin, että hän soittelee uudelleen myöhemmin.
---------------------------------
Purrrrrrrve, kaiffat! Juma, mami taas teki siit valkosest hötöst ja vaa vihanneksist ruakaa, ja haisupurveleist. Vähäks mua pänni! Mutt mä sainki sitt Pojalt vähä sen jätskii, ei se pistäny pahaksee, ku mä makasin sen viakus ja nualin sen lautast >o< Mamikii sitt anto vähä omall lautasell. En mä sitä paljo, iha vähä vaa, ett niinku ees jotai. Mutt sitt mä sain taas pupuu pussis *virn* eli ihan sitä parast pussimuanaa ja napikoit. Ja mamiiiiiiiiiih – tänää kyll etit mun lelut sitte. Mun lelut ku joteski häipyy viikon aikan jonnekki enkä mä vaa löydä niit mistää. En kyll tajuu, mihi ne sitt aina menee. Enkä mee tonne klaffisoffan alle, en. Enkä sänkyn alle. En mä osaa niit siält tuada poiskaa. Nii ett mami hakee, ku kerta siivooki. Eiks ookki lookist? Mutt oli se taas kiva, ett Poika oli käymäs, mmmm. Mä sain olla koko päivän sen viakus pikkusoffall ja sillee. Se on aina nii kilti. Sitt ku se lähti, mä siirryinki partsill, ku siäl oli taas aurinkoist ja lämpöst. Mami kyll teki vähä kurjast, taas se osti semmosii kukkei, ku haisuu pahalt eikä voi syädä. Mist se aina tiätääki sen, mitä mä en syä, höh. Ois nii kiva, jos aina ois kanervoi tuala, ett vois vähä vetästä vihreet välipalaks... Nyt mä vetelen Jukan pentui välill, ku niit kerta toi syädä. Eikä toi mami sitä vissii aina ees huamaa. Paitti sitt, ku mä oikee kunnoll oksun. Sitt tulee vähä sanomist. Hei, tämmöne foto must tuli eilen, ku otin oikee kunnoll suulist ja vähä venyttelin tuala. Ett oikee kissinpäivät, ku kesä tulee!
Illall mä olinki taas ihan poikki ja tulin sitt mamin viakkuu goisii. Se vaa pönki ylös ja sillee, ei osannu taas nukkuu. Mutt me mennäänki koht uudestaa goisii, jooko. Joo, se sano. Huamisee!
----------------------------------
Vincent, varmaan tunnin-parin päästä jo unikin käy silmiin uudestaan – toivotaan.
Päivän slogan: Kesä on tullut, kun kissa nuolee lipitellen jäätelöä ilme omituisen keskittyneenä sekä hieman hämmentyneenä tapahtumasta!
Päivän biisi: 1972 (vähän niinkuin Belgarionille...)
Luettua: Joanne Harris – Karamellikengät, just joo, jonkintapaista jatkoa Pienelle suklaapuodille. Hmph, magiaa, vääriä henkilöllisyyksiä, rötöstelyä, viekoittelua, hyvää ja pahaa. Jostakin syystä en mitenkään ihmeemmin pitänyt tästä. Luin, kyllä, ei, ei vain maistunut meikäiselle. Hömppää, mutta ei edes kunnollista sellaista. Magiaa, lähinnä pahaa ja ilkeää sellaista. Ei oikein sovi yhteen tämä sotku... Käy lukemiseksi, jos parempaa ei ole tarjolla. Barbara Stoney - Enid Blyton, elämänkerta. Mielenkiintoinen siinä mielessä, että ainakaan minä en ollut läheskään tietoinen kaikesta Blytonin elämän tapahtumista, lukuisista julkaisuista jne. Enkä erityisesti siitä, että ihmisenä hän ei liene olleen maailman miellyttävin. Hassua, pienenä luulin häntä muuten ensin mieheksi, nuoreksi sellaiseksi. Sittemmin nuoreksi, hauskaksi naiseksi. No, totuushan on armoton.... Suosittelen kaikille Viisikkonsa ja Salaisuus-sarjansa ym. lukeneille, sen verran uteliaisuutta pitää olla. Erityiskiitokset hyvästä bibliografiasta, myös suomeksi ilmestyneistä! Heidi Kärkkäinen – Kuoleman pyörteistä pois, lapsen/varhaisnuoren elämää psykiatrisessa hoidossa laitoksessa, eri vaiheissa lapsuutta ja nuoruutta. Mitäkähän tästä sanoisi, jos tämä olisi omaelämänkerta, väittäisin pientä liioittelua olevan ilmassa. Kirja kuitenkin kertoo olevansa romaani eli ei sentään yhdellä ihmisellä ihan kaikkia ongelmia. Tämä kuitenkin on karua kertomaa siitä, mitä kaikkea voi tapahtua ja tapahtuukin Suomessa tänäkin päivänä; koulukiusaamista, insestiä, viinaa ja huimeita, viiltelyä, itsetuhoa, väkivaltaa, psyykkisiä ongelmia ja alkoholismia kotona – kaikkea, mihin yritetään esim. koulunkin taholta puuttua, mutta jos asianomainen on yhteistyöhaluton, lienevät kyvyt vähissä. Varsinainen tiiliskivi lukea, ei kyllä yhtään turhaa sanaa. Kirjoitettu yleispätevällä slangilla. En nyt veikkaisi kohderyhmää, itse epäilen tämän kirjoitetun joka omaksi terapoinniksi tai sitten eri tahojen syyllistämiseksi. Suositan jokaiselle, jolla on lapsi/lapsia sekä nuorille, joilla on vähänkään ongelmia, myös alan ammattilaisille sekä erityisesti opettajille! Joillakin menee paremmin, joillakin huonommin. Asiat eivät kuitenkaan ratkea bissellä tahi huimeilla, sen kai jokainen jo tietääkin. Loppu on sikäli onnellinen, että päähenkilö muuttuu ns. hoitomyönteiseksi ja asiat saavat ehkä paremman suunnan, ehkä.... Welhotar luki mielellään, vaikka teksti joillekin voi olla vähän rankkaa eli suosittelen! Suosittelen myös jokaiselle itse asian omakohtaiseksi kokevalle, voi kyllä olla vähän raakaa, mutta todellisen oloista. Kiitos kirjoittajalle!
LISÄÄ KIRJOJA, SILMÄT LIIKKUVAT VIELÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti