Hopiti hop, eikö kukaan tarvitsisi töitä? Tarvittaisiin kirvestä käyttävää henkilöä. Toimenkuvana tehdä selvää
- taksokuskeista, jotka eivät osaa osoitteita ja joille pitää neuvoa minne mennä, miten ajaa ja jotka ovat sitten katkeroita kun kerrotaan oikea tapa jättää Welhotar työn nurkalle
- Iisalamen taksovälittäjistä, jotka syyttävät kaikesta Järjestelmää, oli kyse mistä vaan
- yhdestä nelijalkaisesta karvakasasta, joka paskoo tyytyväisenä päivällä minne huvittaa
- eräistä töissä olevista henkilöistä, jotka eivät kysy mitään kiireellisistä, lätkäisevät vain omaa itseään miellyttävät päivät papereihin ajattelematta muita
Tässähän sitä olisi alkuun hommeleita. Palkka ja luontaisedut ovat hyvät, ihan kännikänkin saisi käyttöönsä. Tarvittaessa järjestetään myös majoitus. Toki talo tarjoaa työvälineet *muahahaah*! Että siitä vaan ilmoittautumaan, prle.
Tämä viikko on ollut yksi pahimpia, mitä olen kokenut. Takso ei ole yhtenäkään päivänä ollut ajoissa. Ruuhkassa sitten ollaan kiroiltu mennen tullen. Vasen koipeni on ottanut pahakseen tuosta taksojen odottelusta (lue -> seisoskelu kylmässä ja viimassa) jopa 40 min kuten eilen! Iisalami lähettää perättömiä viestejä ja sinne soittaessa väittävät, että Järjestelmä tekee niin ja näin. Piru vieköön! En ole nähnyt yhtäkään järjestelmää, jota ei olisi voinut manuaalisesti joko ohittaa tai ihan omin pikku kätösin syöttää sinne vaikka aikaisempia oletusarvoja, kele. Ovatko ne siellä todella tyhmiä, vai mistä hitosta se mättää? Ei se varmaan teistä tunnu pitkältä, odotella siis 20 – 40 min. Minä kun vaan en voi kivutta seisoskella yli 7 min (lääkärinlausunnosta napattu aika eli testattu on!). Kohta en pysty kävelemään ja se on Iisalamen vika. Tuo koipi on jo alkanut kipuilla ja vähän turvotella, pahempi suunta siis. Kohta on asiaa sairaslomalle eikä se ole kivaa.
Lisäksi kissa eilenkin oli paskonut rauhassa petille, tosin nyt vieraalle puolelle – ei minun puolelleni. Taidan vaihtaa päiväpeittoa, josko materiaalin vaihto jotakin auttaisi. Eilen kotiin tullessa oli hipohiljaista, aavistus nosti pientä rumaa päätään. Vaihdoin vaatteet, kissaa ei missään. Perinteinen huushollin tsekkaus – ja kas, siellä se paska rojotti sängyssä. Kissa oli vetäytynyt valmiiksi baseen. Hyvä niin. Illalla sitten tuli mourueskellen vonkumaan ruokaa, toki sai ja painui takaisin. Nyt istuu tuossa maailman omistajana! Täytyy sitä taviskarkoitetta vielä kokeilla, sitten en enää keksi muuta! Mistä hitosta tuo on alkanut? Mikään ei ole talossa muuttunut, ei yhtään mikään! Viiraako silläkin päässä jo... tuleeko emäntäänsä (joka ei sentään vielä pasko sänkyyn)?
Töissä taas eräs leidi käy sanaakaan sanomatta lojauttamassa paperinsa pöydälle. Mukana on lappu päivistä. No nythän on niin, että työkaveri on vieläkin lomalla ja meillä on kiire. Kaikkea ei voi tehdä hänen toiveittensa mukaan. Jätin ne lojumaan pöydälle, kun lähdin. Täytyy aamulla kysäistä, onko hän tosissaan, siis siinä, että kaikkien pitäisi toimia hänen käskyttämänsä mukaan. Aikaa on aina vain 1 – 2 päivää, pysyväisohjeiden mukaan pitäisi olla 5 arkipäivää. Että näin, kelelauta nih!
Ei mitään kivaa tai odotettavaa. Postiakaan ei ole tullut, odotan niitä kirkkaan punaisia Cr....seja! Voisin sitten ilahduttaa edes muita. Kummisetä sentään kävi eilen puolestani viemässä postia sekä hakemassa kirjastosta pari kirjavarausta, ei tässä muuten pärjää. Hänet pitäisi masinoida mukaan myös lauvantaina, kun Belgarion on kiinni tuolloin. Voihan vidulias tätä viikkoa. Ihan totta!
--------------------------------------
Purrrrrrrrmenta, kaiffat! Toi mami, se on joteski omituine. Ei paljo puhu, antaa se safkaa ja sillee ja napikoitkii. Minkäs mä voin, ett siihe sänkyy on nii kliffaa kakkii, just ku on goisinu siin pitkää ja hyvi ja hätä yllättää. Nii ni samall sitt tulee kakittuu. No hiffasiha mä, ett ei se oikee käy. Eile ku se tuli, mä olin jo menny aikaisemmi basee loikoo. Mä tiäsin, ett hepulit siält tulee. Mitää hepuleit. Murinakone taas käyntii ja sitt se puhu rumei taas iteksee. Mua ei tullu repii eikä mitää. Vähä sano pahasti. Mutt ei kyll kiitellykkää, ett sillee. Mä tiädä, mite se onki niin kliffaa mun miälest... Mä oon joo vissii sitt vähä pervo! Mutt hei, miks ei vois. Miks noi ihmisetki kakkii johki posliinikuppii ja mä vaan saan hiekkikse? Kävin mä siälä pissall yälä. Toi eile pesi senki ja vaihto kaikki purut – luulee kai, ett siin nyt sitte on joku vika. Sitt se miätti jo kuulemma vetskull käymistki ja sitt se miätti toisen kissa hakemist mulle kaveriks. Huh, nou vei! Kumpiskaa ei nyt vaa satu käymää, hei. Meill ei tuu ketää toist kissii, ei varpisti nih. Ja vetskull käydää sitt joskus, mä mitää kipee oo. Toi mami vaa hualestuu kaikest ja hermostuu ja nii. No, mä koitan tänää olla kakkimati, sovitaa nii...
Täss taas tämmöne foto. Eiku huamisee!
---------------------------------------
Vincent, toivottavasti tuo lupaus pitää. Minä en jaksaisi, tai ei huvittaisi, pestä pyykkiä päivittäin!
Päivän slogan: Vesi on paskan tohtori, mutta ei sitä tohtorillakaan nyt päivittäin käydä!
Päivän biisi: Haistakaa paska koko valtiovalta
Luettua: Torey Hayden – Häkkipoika, no juu ja niin, tätäkin on hehkuteltu. Onhan se kamalaa, on, miten lapsia pahoinpidellään kotona ja miten se voi vaikuttaa. Onhan paljon muutakin kamalaa, joka kaikki jaksetaan vuodattaa tässä. Ikävä kyllä, päällimmäiseksi minulle jää mieleen tämän leidin oma erinomaisuus ja sen tuominen esiin. Miten hän jaksaa, uskoo ja yrittää, kun muut eivät. Onhan se hienoa ja niin. Eli liikkistä ja kammottavaakin tarinaa, mutta joku sellainen itsetyytyväinen pohjavire tässä on, ikävä kyllä. Suosittelen siitä huolimatta lukemaan tämän. Onneksi poika selviää elämässään paremmille raiteille, se on ainoa syy lukea kirja loppuun asti!
TORJANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti