Pitäisiköhän heti alkuun sanoa, että tämä ei sitten taaskaan ole maksettu mainos. Mutta kun en voi olla hehkuttamatta Vii Voania, sen mielettömiä tarjoomuksia säästäväisen Welhottaren kotoon. Ja mm:lle kiitokset vinksusta, ostin sitä Chili Paste With Holy Basil Leaves (kokeilin jo – namiaaaaaaa!)... löytyi miedompanakin versiona... 2 euroa purkki, saman maksoi jätteiso pullo normikastiketta eli makeaa chilisoossia parhaimmillaan. Uusi laatu; ostin sitäkin. Ja jokusen paketin tofua. Niin ja paketin kookoskermapurvelia, josta lusikallisen heittämällä tulee lightia kookosta soossiin ;D Just niin laightia kuin haluaa. Sain menemään alle 10 juuroa. Unohdin pavut enkä löytänyt limepikkelsiä. Taas oli nimittäin hyllyjen täyttöpäivä ja kiirus kaikilla. Minullakin aikaa niin vähän, että kaikkeen en ehtinyt tutustua. Ja tässä yhteydessä vielä kavereille vinksuna, että Rismasta saa A roi -herkkusienisoija-
kastiketta nyt halvalla ison pullon, sellaista tankeaa ja hyvää! Käykää ihmeessä hakemassa. Ruokani on tuossa taas pariksi viikoksi, mausteetkin ,D Jos nyt vähän vihanneksia pitää käydä lauantaina hakemassa ja kissalle jotakin.
Kissasta, pahus, Vincentillä on massu löysällä. Lienen palkinnut vähän liian monella maitokarkilla taas edellispäivänä. Onneksi kaikki on mennyt nätisti laatikkoon eli ei siinä mitään. Meillä on ennenkin käynyt niin, kun olen laittanut tuohon triittipalloon lisäkarkkeja, kaikkihan tuo karvapallo syö mitä löytää. Harmi vaan, jos sattuu, ei se kyllä siltä vaikuta. Kerjäsi tuossa ruokaa kun porkkana-sipulisössöni kypsyi. Mausteita taisi olla enemmän kuin itse aineksia, lisäsin sitten vähäsen paahtopaistin jämiä ja tuota uutta tahnaa, njamm. Evästä kahdeksi päiväksi!
Päälääkäri oli aika asiallinen, minusta hmmm, määrätietoisen päällekäyvä. Ehkä se on oikea tapa suhtautua Welhottareen. Muisti kyllä minut, kukapa ei. Sain aloituspakkaukset, lupauksen 2 vkon sairaslomasta, jos/kun aloitan lääkityksen + puhelinajan ja meiliosoitteen. Lupasin harkita asiaa. Eli joku Efexoria käyttävä voisi nyt vaikka anonyyminä kommentoida alkuvaikutuksia eli tuliko sivuoireita ja mitä ja tehoaako se mihinkään? Pliiz, tämä vaan kysyy... mömelöt pysyvät kyllä toistaiseksi kaapissa. Tarkoitus olisi siis ensisijassa kipujen hallinta, toissijaisesti mieliala. (Mikä veetun mieliala, täh?) Huomasin taas meneväni ihan kipsiin, ei voi mitään. En kuitenkaan raivonnut, puhuin vain itselleni täysin epätyypillisesti – ilmeistä itsetehostuksen tarvetta *virn*. Eli kertokaa, oi Lokistanian asukkaat Efexorista omalla kohdallanne! Jos odotettavissa olisi edes jotain tehoja, voisin neuvotella P-P:n kanssa sopivan ajan pitää sairaslomaa (eikö muuten kuulosta oudolta?).
P-P oli kovasti täpinöissään heti aamusta eli kävi vonkaamassa kaikilta kuulumiset, onko töitä tehty jne. Vilkaisisi nyt edes eräällä haulla eräitä tuloksia, mutta kun ei... Ihmisläheisesti hän häiritsi jokaista heti aamulla. Minä kerroin, että teimme helkkaristi töitä ja osa juoksi kuin puput – paitsi minä. Hän ei heti ymmärtänyt, kerroin, että en siis juossut, tein vain töitä helkkaristi – koivet nääs. Meni se läpi, P-P ei vaan oikein tajua tätä koipijuttua vieläkään. Ilmeisesti se on aika huomaamatonta toimisto-oloissa. Eikä hän istu niin lähellä, että kuulisi kiroiluni ja omat puheeni töiden välissä. Puhut näet itsekseni myös töissä, väitän aina että koneelle tai sätin itseäni. Ehei! Minä puhun sille pienelle vihrellä louhikärmekselle, joka käy kanssani töissä. Se asustaa toisessa taskussa, tuossa oikeassa ja voi hyvin, kiitos kysymästä.
Taas oli aamuherätys n. klo 2, nimittäin nukahdimme molemmat alkuillasta vähäksi aikaa. Se tarkoittaa aina sitä, että sitten noustaan myös aikaisin. Minä kaffelle ja mömelöille, Vincent kerjuuttamaan herkkuja. Hörhö muuten soitteli eilen ja aneli pientä lainaa, kielsin ehdottomasti – myös soittelut ym. vähäksi aikaa. Kele, kotiin tultuani alkoi kuulua vihellyksiä ja huutelua parvekkeen alta. Pakkohan hänet oli päästää sisään. Hörhö oli äärettömän sekaisin, pyysin soittamaan äidilleen ja menemään edes sinne hoitamaan haavansa kuntoon ja lepäämään. Äitinsä on mukava ja ymmärtävä ihminen, joka ei anna Hörhölle penniäkään, mutta antaa yöpyä soffalla silloin tällöin. No, minä sitten lainasin 10 juuroa yhteen viinipulloon ja matkalippuun ja pidin hemmetinmoisen saarnan, jopa vähän retuutin kauluksesta! Eikös prle tämä sitten illalla soita, täysin muistamatta, että oli käynyt meillä ja saanut rahaa ja luvannut mennä äiteelleen. Sekopää mikä sekopää. Sain sen verran siistit kilarit, että ilmoitin hänen olevan suljettu tästä piiristä pari viikkoa ja jos tulee parvekkeen alle huutelemaan, soitan poliisit. Nähkääs, jostakin syystä Hörhö ei erityisemmin pidä viranomaisista. Olen tosissani, käskin vielä menemään vaan äitinsä luokse ja soittamaan sitten selvin päin. Voin minä puhua hänen kanssaan tuolloin, täällä en jaksa sitä ihmistä enää katsoa enkä avittaa enempää. Vinksuja voin tietysti antaa eri asioiden hoitamisesta. Murrr.
Että tässä sitä sitten vahditaan taas, kun aamu saa. Miksi Aamu muuten aina saa, minä en? Mitä ihmeellistä tuossa Aamussa on, mitä minussa ei muka olisi – täh?
---------------------------------
Purrrrrrrrmenta, kavrut! Haaaaah – mami oli käyny siälä halliski ja toi mullekki heekkuu, hei se toi. Mull oli tosissaa masu vähä sekasi eile, mutt olin kilti ja kakkisi vaa laatikoll. Mami väitti, ett liikaa napikoit. No voi ollakki, joo, ku mä tyhjäsi ne kaikki pallikaakitki. Ja sitt tuli syätyy noit uusii raksui aika kasa, ne onki muute hyvei. Vissii samoi ku ennenki, mutt ku ne on uudest pussist, nii ne onki parempii tai sillee. Mamin kans goisittii alkuillast ja loppuillast nii paljo, ett mun pitiki sitt herättää se äske. Tartti vähä heekku, sain semmost savustebroiskuu tai jotai, mitä se oli, hallist kuiteski. Hirmu hyvää heekkuu, iha parast. Sitä on vaa vähä, iha makupalat molemmill, sano toi. Ei haita, syädää pois vaa. Syämäähä tänne on tultu. Nii, sitt paijatettii ja rapsutettii eile. Ja mä hyäkin mamin jalkoihi – tualt omelast niinku sänky alta ku se menee goisii. Pahus, melkee onnistui. On se kiaro emo, melkee ehti, en ihan. Sill on jotku antennit, ett se tiätää millon mä meinaa hyäkkii. Itte se väittää, ett se hiffaa sen mun ajatuksist =O Ei se voi, ei kai. Tai ei sitä kyll tiädä, joskus se arvaa vähä turhanki hyvi. Mutt molemmat ollaa oltu kiltei ja mami lupas äske laittaa mulle uutta päivämuanaa kohta, ku se lopettaa ton nakuttelun. Voi ku se nyt jäis sitt himaa vähäks aikaa mun kaa, se kyll kerto, ett se jossai vaihees jääki. Mmmmm, se ois kyll iha parast! Oma mami koko päiväks käyttöö – aatelkaa mite mukavaa meill ois. Sänky ja paljo hyvei ruakii ja leikkimist ja goisimist. Mä ihan ootan jo... mami lupas kohtpian selvittää sitä jutskaa ja sitt kertoo heti mullekki. Täss on muute foto, miss mä taas oon tarkkan ja tiiätteks te miks? No ku mamiska purkaa sen kassei *virn*.
Ei ku huamisee taas!
----------------------------------------
Vincent, kyllä minäkin jäisin mielelläni parin viikon sairaslomalle vaikka heti, ilman mömelökokeiluakin. Alan olla aika kipeä ja väsy.
Päivän slogan: Jos kuuntelet yhtä ihmistä, kuulet vain osan tarinasta. Jos kuuntelet kaikkia osapuolia, saat kuulla totuuden.
Päivän biisi: Aamu alkaa A:lla
Luettua: Koska lauantaina ei kirjastossa ollut mitään kunnollista tarjontaa, päätin pitää Alvtegen-session. Ihan muuten vain, kun näytti olevan vapaana siinä dekkareiden alkupäässä ,> Karin Alvtegen – Tuntematon, aika erikoinen tarina siitä, miten ihminen voi jättäytyä yhteiskunnan ulkopuolelle omasta halustaan. Mukana se pakollinen rikos, tietty. Enempi minusta keskittyy psykologiseen puoleen. Hiukka synkeä, mutta ajoittain iloa pilkahteleva kirja. Loppu on – tietysti – yllätys, mutta tavallaan positiivinen. Syyllisyys, kertomus arasta, itsekseen omassa rauhassaan elävästä miehestä, jolle yllättäen alkaa tapahtua, tosin murhien myötä. Tässäkään pääosassa eivät niinkään ole rikokset vaan eri henkilöiden elämät, niiden kietoutuminen toisiinsa sekä päähenkilön muuttuminen ihmisenä. Synkeää tässäkin, mutta loppu, näköjään tavan mukaan aika mukava. Alvtegen näyttää noudattavan tiettyä kaavaa, ei orjallisesti, mutta temaattisesti. Ei haittaavasti mitenkään eli ihan lukukelpoisia ovat kaikki. Kaikissa luetuissa opuksissa aika paljolti psykologiaa, yhteiskunnan ulkopuolelle jääneiden puolustamista ja parhain päin loppuva tarina. Suosittelen eli Welhotar pitää, tiettyyn rajaan asti. Eli nyt ei tämän leidin kirjoja vähään aikaan.
ALKUVIIKKOA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti