Juu - hyvää yötä ja huomenta, prle! Jotkut sitä menevät näköjään nukkumaan tähän aikaan, kun Welhotar on jo noussut, tempaissut mömelöt ja kaffet. Kello on vähän yli yksi. Kirottua, koipia särki ja jomotti niin, että unta ei vaan riittänyt. Kissakin makasi jaloissa ja painoi ainakin tonnin tahi kaksi. Ei kiva, ei mukava. No, jospa tässä myöhemmin uudestaan petiin. Tulihan sitä eilen nukuttua sentään päikkärit, edes.
Kummisetä oli, kumma kyllä, suht. vireessä ja tuli avittamaan minua kirjasto- ja kauppareissulle. Kirjoista nyt ei ollut ihmeemmin tarjontaa, oli pakko ottaa hömppää ja dekkaria uusioluentaan. Jotenkin sitä pitää pärjätä muutama päivä, varauksia on tulossa tuossa viikolla. Setä lupasi hakea, samalla kun hoitaa pari postiasiaa. Hyvä niin. Rismakaan ei tarjonnut aleja, näköjään sunnuntain aukiolot supistavat myös aletarjontaa, hmph. Liiterissä oli juhlapäivät eli Malmin Liiterin synttärit, halvennuksia joissakin tavaroissa, edes. Sain halpiksella kaffetta töihin ja keksejä Belgarionia varten. Muuten normiostokset, pahus, kertyi niistäkin ihan riittävästi. Mmmm, lisäksi sorruin ostamaan sitä Liiterin limesorbettia jälkkäriksi, on muuten sikahyvää! Tavaraa oli kuitenkin ihan riittävästi, viikoksi ruokaa ja kassillinen kirjoja. Kissanpuruja ja –ruokia, napikoita, karkoitettakin.
Kummisetä kuljetti kaiken apuna kotiin asti eli tulimme taksolla sitten, taas odottelun jälkeen. Hemmetin kylmä ulkona, muuten. Nytkin vielä, siis. Väänsin lounasta itselle kotiin tultua, kun setä jäi vielä meille istumaan, juoruamaan ja lipittelemään viiniä. Marinoitua tofua ja vihanneksia, syötin samalla Kummisedänkin. Joka ei muuten ole ikinä sellaista maistanut, oli mielissään ja kehui mättöä. Sanoi syövänsä toistekin, jos tarjotaan. Omat eväänsä kun yleensä ovat enempi raskaammanpuoleista; valmisruokaa, grillattua jotakin, paistettua jotakin tms. Sitten painuttiin Vincentin kanssa päikkäreille n. 1.5 tunniksi, aahhh. Ihanaa! Ja sitten kaffetta, sorbettia ja kotitöitä, mitä nyt jaksoin. Koipia tosissaan särki koko illan, vieläkin olen ihan jäykkiksenä. Nukuinkin vähäsen alkuyöstä, sitten ei enää mitenkään saanut unta. Tänään täytyy yrittää siivota kosmeettisesti ja hoidella vähän triffidejä, muuhun en taida pystyä. Tuota tofua riittää vielä ruuaksi, ei tarvinne tehdä mitään ruoakaakaan. Täytyy tarkistaa evästilanne, onneksi löytyi kuivattuja viikunoita taas Liiteristä, yleensä ne ovat loppu. Ovat nimittäin äärihyvä välipala kaffen kanssa Varastolle. Minä olen ihan kiikissä viikunoihin ja aprikooseihin, ei niinkään nuo muut kuivatut hedelmät maistu - ne ovat vähän liiankin makeita ja täyttäviä. Meikä kun vetäisee ns. aamupalan klo 3 – 4, tuossa klo 8 aikoihin tekee kaffen kanssa mieli jotakin. Viime viikolla söin tomaatteja... ei ollut muuta.
Ei, täältä ei todellakaan nyt irtoa mitään säkenöiviä hengentuotteita eikä mahtavaa kansalaistsuurnamilismia, ei edes verbaaliakrobatiaa. Väsyttää, on erinomaisen kipeä olo, ei huvita edes makoilu! Tähän on teidän nyt tyytyminen tällä kertaa, tsori vaan. Tässä alla kuitenkin muutama mainos vaatehtimoista Welhottaren syntymävuodelta. Säästelin ensin Lumppuin ja Lureksiin, mutta en sinne jaksa tehdä erillistä postausta. Odottelen niitä punaisia Cr...seja ja pitsiä, jotta saan kunnon stailauksen aikaiseksi ;D Joten vassokuu, tällaista oli tuolloin tarjolla (ikävä kyllä, painojälki on jo ennestään kehnoa, paremmaksi en edes saanut):
--------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrve, kavrut! Hei mull on taas ollu kliffaa, vaiks orja sanoo ett sill ei. Mä sain eilen sitt sitä heekkupussimuanaa, pupuu pussis *tsihih*, ku noi söi sitä valkost mautont. Ja sitt Kummisetä leikki mun kaa ja rapsutti. Mutt on se kumma, ei se osaa rapsuu oikee eikä silittää! Mä katoinki sitä, ett älä hei viitti ku ett kerta osaa. Vaan mami ja Poika osaa rapsuu just siält mist pitääki ja jättää muut paikat rauhaa, nih kerta. Mami osaa kaikist parhate rapsuu, siit mä tykkää hirveest. Eilenki kävin monta kertaa rapsututtamas, aina ku se meni petii vähäkskää aikaa lukee, mä meni megeen. Ett sain paijatus, niinku. Sitt se heitteli mulle palloo, en mä viittiny sen kans hirveest leikkii kyll. Ja napikoit mä metsästin oikee urakall. Ja sitt ne toi mulle jotai uutta puukkimuanaa, mä näin. Ja sitä pussimuanaa kans. Napikoitki tuli lisää. Ja joitai haisulijutskaa, ku toi sumutteli. Ei haisu hyväll, mutt kyll toho sänky reunall silti voi mennä. Mä oon ollu kuulkaas iha kilti, äskenki kävi nätist hiekkiksell kakkimas, ettei tuu sanomist kellee. Enkä muute ees huutanu tai jolissu tai mitää. Pummin vaa heekut ja kaakit ja sitt sain tavisruakaa. Koht voitais mennä goisii, mamiiiih, hei jookosta. Mä tajuu, miks pitää punkee ylös iha keskell yätä. En mä kyll yksin mee tonne nyt, mä tarviin mamin mukaa. Pannaa valot kii ja ruvetaa oikeesti nukkuu, hei. Ei tää tämmöne vetele kelleenkää! Mami laittoi jonku oma juttusa toho, ku must ei taaskaa oo kunno fotoo – tai on joo – mutt ku ne on taas kaikk samanlaisii. Nii ett laittakoo vaa. Nyt hei tosissaa, mamiiiiiiiiiiiiiih, mennää hei goisii?!
------------------------------------
Kyllä, ihan kohta Vincent, vain pari riviä vielä, kilti kissi, niiiiiiiiiiiin kilti =D
Päivän slogan: Myönnän kaiken, mutta mitään en kadu!
Päivän biisi: Uneton
Luettua: Omasta hyllystä Mikael Niemi – Populaarimusiikkia Vittulajänkältä, aina yhtä hyvä. Suosittelen kaikille, myös Niemen muita opuksia. Tsekatkaa linkki, mikäli ette ole tutustuneet muka aikaisemmin (tämä nyt on kirjakaupan lista, siitä selviää aika hyvin myös käännöstilanne; Niemihän kirjoittaa toki ruotsiksi). Uusioluennassa hömppää eli tällä kertaa samoihin kansiin sidottuna kolme opusta leideistä Kevätniemessä eli Pirjo Rissanen – Kevätniemi. Melkoisen luettavaa hömppää eli ei ollenkaan pahimmasta päästä. Dharmaa ja sekavia tilanteita, sujuvasti kirjoitettua taviseloakin. Ihan siis käypää luettavaa unettomalle, joka ei välitä siitä mitä lukee... Tulisi edes se uni nyt!
VALVOVA WELHOTAR!
Purrrrrrrrrrrrrve, kavrut! Hei mull on taas ollu kliffaa, vaiks orja sanoo ett sill ei. Mä sain eilen sitt sitä heekkupussimuanaa, pupuu pussis *tsihih*, ku noi söi sitä valkost mautont. Ja sitt Kummisetä leikki mun kaa ja rapsutti. Mutt on se kumma, ei se osaa rapsuu oikee eikä silittää! Mä katoinki sitä, ett älä hei viitti ku ett kerta osaa. Vaan mami ja Poika osaa rapsuu just siält mist pitääki ja jättää muut paikat rauhaa, nih kerta. Mami osaa kaikist parhate rapsuu, siit mä tykkää hirveest. Eilenki kävin monta kertaa rapsututtamas, aina ku se meni petii vähäkskää aikaa lukee, mä meni megeen. Ett sain paijatus, niinku. Sitt se heitteli mulle palloo, en mä viittiny sen kans hirveest leikkii kyll. Ja napikoit mä metsästin oikee urakall. Ja sitt ne toi mulle jotai uutta puukkimuanaa, mä näin. Ja sitä pussimuanaa kans. Napikoitki tuli lisää. Ja joitai haisulijutskaa, ku toi sumutteli. Ei haisu hyväll, mutt kyll toho sänky reunall silti voi mennä. Mä oon ollu kuulkaas iha kilti, äskenki kävi nätist hiekkiksell kakkimas, ettei tuu sanomist kellee. Enkä muute ees huutanu tai jolissu tai mitää. Pummin vaa heekut ja kaakit ja sitt sain tavisruakaa. Koht voitais mennä goisii, mamiiiih, hei jookosta. Mä tajuu, miks pitää punkee ylös iha keskell yätä. En mä kyll yksin mee tonne nyt, mä tarviin mamin mukaa. Pannaa valot kii ja ruvetaa oikeesti nukkuu, hei. Ei tää tämmöne vetele kelleenkää! Mami laittoi jonku oma juttusa toho, ku must ei taaskaa oo kunno fotoo – tai on joo – mutt ku ne on taas kaikk samanlaisii. Nii ett laittakoo vaa. Nyt hei tosissaa, mamiiiiiiiiiiiiiih, mennää hei goisii?!
------------------------------------
Kyllä, ihan kohta Vincent, vain pari riviä vielä, kilti kissi, niiiiiiiiiiiin kilti =D
Päivän slogan: Myönnän kaiken, mutta mitään en kadu!
Päivän biisi: Uneton
Luettua: Omasta hyllystä Mikael Niemi – Populaarimusiikkia Vittulajänkältä, aina yhtä hyvä. Suosittelen kaikille, myös Niemen muita opuksia. Tsekatkaa linkki, mikäli ette ole tutustuneet muka aikaisemmin (tämä nyt on kirjakaupan lista, siitä selviää aika hyvin myös käännöstilanne; Niemihän kirjoittaa toki ruotsiksi). Uusioluennassa hömppää eli tällä kertaa samoihin kansiin sidottuna kolme opusta leideistä Kevätniemessä eli Pirjo Rissanen – Kevätniemi. Melkoisen luettavaa hömppää eli ei ollenkaan pahimmasta päästä. Dharmaa ja sekavia tilanteita, sujuvasti kirjoitettua taviseloakin. Ihan siis käypää luettavaa unettomalle, joka ei välitä siitä mitä lukee... Tulisi edes se uni nyt!
VALVOVA WELHOTAR!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti