Olemme edelleen riidoissa Vincentin kanssa. Minä en kuulemma anna kunnon ruokaa, vain yleensä kissanruokaa ja hyvin harvoin herkkuja. Hän siis haluaa paskia ja kusta sänkyyn tämän takia. Minä taas en halua nukkua toisen paskan ja kusen keskellä! Lohdutonta volinaa & kitkeriä kirouksia! Kumpikaan ei ole vielä antanut periksi, ihan vähän vaan. Tietysti minä, tietysti... minä olen aina liian kilti, joka hvtin paikassa.
Kuten muuten kävi ilmi eilen töissä. Olen liian hyväuskoinen, uskoin jopa, että ei rotta toisen juustoa syö. Kyllä vaan. Kävi ilmi, että minulta on pimitetty tietoa. Oikeastaan jätetty siis tahallisesti kertomatta, miten eräät asiat hoidetaan. Jotta eräs henkilö voi sitten kertoa sen muille ja korjata asian. No, vahingossa kuulin ja huomasin tämän, kun työkaveri on poissa ja P-P lomalla. En voinut välttyä, en. No, sen annettiin mennä sellaiseen piikkiin, että minulle oli unohdettu mainita asiasta. Antaas prle olla, jos tätä vielä tapahtuu. Aivan selkeästi halutaan osoittaa rottienkin väliset rajat. Minullehan ei esim. suostuttu opettamaan tiettyjä hommia, että voisin lomittaa mm. muita – ainakaan toistaiseksi. Todella outoa, luulisi että ihan itseäkin kiinnostaisi. Mutta ei, nyt voi hekumoida kiireellä ja stressillä ja hiukan marttyyrinä sitten kertoa, miten on selvinnyt.... Voihan kilin sukupuolielimet! Ei tosiaan uskoisi, että tälläkin tasolla. Tai ehkä nimenomaan tällä. *huoh* Työelämän ihanuuksia siis, johon kaikki varmaan ovat törmänneet itsekin.
Varastolla töitä riittää. Kuten arvelin, P-P ehti evästää ja jakaa töitä kaikille. Sotkuja ym. Osa on jo käynyt minun käsittelyssäni, osa odottaa tuolla klo 7 alkavaa viihdytys(kiihdytys)sessiota. Aikaa niihin saa kyllä uppoamaan ihan kiitettävästi. Kiirus ei ole, mutta ei ole myöskään aika vetelehtiä hirveästi Lokistanian vapaavaltiossa. Sääli, niin sääli. Mieluusti lukisi lisää B-listan haukkumisia, en ole vielä lukenut yhtään varauksettomasti kehuvaa kommenttia ,D
Tuossa kyseltiin lukijapuolelta, miksi kirjoitan niin aikaisin. No tätä kirjoitan vähän klo 3 jälkeen. N. klo 4 on Vuodatuksen päivitys, eli heti tuossa klo 5 pintaan tämä tulee julki. Kirjoittelen tätä Wordin pohjalle, josta kopsin tekstin. Sen verta viisastunut sentään, kun aikoinaan jokusen kerran hieno, upea, korvaamaton hengentuotteeni hävisi bittien taivaaseen. Niin, siis minähän edelleen nukun sen 4 – 5 h korkeintaan. Särkee ja juilii, koipia ja käsivartta. Ensinnäkin fibromyalgia sinänsä saa aikaan tuota särkyä ja unettomuutta, eli ne kuuluvat ikäänkuin taudin kuvaan. Fibrosta lisää voi lukea tuosta sivupalkin linkistä. Kun koipiin on ainakin toistaiseksi diagnosoitu myös akillesjänteen rappeumaa ym. niitä vihloo ja kipuilee aina, kun vähänkään vaihdan vaikka vaan sängyssä asentoa tai yritän kävellä. Eli heräilen vähän väliä. Oikeassa olkapäässä ei ole nimettyä vaivaa. Tod.näk. siinä on joko ns. jäätynyt olkapää tai sitten vanhan jännetulehduksen jälkitila, joka ei ole ikinä parantunut. Kukaan ei vaan ole suostunut tarkemmin tutkimaan Hyyssissa koipia eikä kättä. Pitäisi jaksaa sinne työarvauslääkärille, mutta ei ole huvituttanut. Taas uusi taho, jolle pitäisi kaikki vääntää isosta kasasta rautalankaa. Minä en millään jaksaisi sitä enää. Edelleen lääkityksenä on siis 2 x 2 Panacod, 2 x 1 Diapam (5 mg), yöksi Sirdalud 4 mg (tarvittaessa yöllä vielä Diapam, jos herään vain tunnin unen päästä) sekä Aerius allergialääkkeenä. Näillä nyt taas mennään. Ja monivitamiinijuoma aamuisin, Liiterin monitehopore, jossa ei ole natriumia eikä rautaa. Ilman lääkitystä on turha yrittää työhön tai jaksaa siellä. Koipidiagnoosin takia olen myös saanut tämän ihanuuden ja oikeuden (!) käyttää invataksoa työmatkoihin (enintään 22 kertaa kuukaudessa sekä 9 ns. vapaa-ajan matkaa kuukaudessa). Tästä ilosta maksan laskennallisesti HKL:n kuukausilipun hinnan sekä riitelen viikottain Iisalamen kanssa. Helsingin matkapalvelukeskus, joka välittää taksotilaukset, sijaitsee nähkääs Iisalamessa! Samasta syystä en myöskään liiku juuri missään. Laskekaa itse, jos teillä on mahdollisuus käydä esim. kaupassa kerran viikossa – jee, jääkin vielä ehkä neljä vapaa-ajan matkaa! Kyllä siinä on miettimistä, mihin ne kuluttaapi, prle. Kerran kuussa käyn sellaisen Hakis-rundin; Yrjö, Halli, divarit, ViiVoan... Joskus joudun käymään ylimääräisen kerran kaupassakin – tämä sotkee yleensä koko kuukauden suunnitelmat. Tai jos yleensä käyn yhtään missään muualla kuin töissä.
Minä olen edelleen tällainen Sateenkaarilapsi, aamulla riivin kasan erivärisiä mömelöitä kaffen ja leivän kanssa. Toisen satsin riivin lounastauolla Varastolla, ennen ruokaa. Että välttyisi edes vatsakivuilta... Toivottavasti tämä riittää vastaukseksi. Kirjoittelen näin aikaisin, koska Varastolla en ehtisi päivittämään ja iltaisin olen repopoikki työpäivän jälkeen. Ilta menee lukiessa, jotakin evästä laitellessa, vähän tässä koneella istuessa ja silleensä, kotipuuhissa. Ilta on aina liian lyhyt! Tässä siis tämä valitusosuus, jälleen kerran.
----------------------------------
Purrrrrrve, kattiskat! No, nyt ollaa mami kaa sen verta sovuss, ett nukuttii kuiteski samas sänkys. Mutt ett suuttunu se on ollut ja kylmä ku kurkku, välill ainaski. Se ei meinaa nukkuu mun kakkispaikall, vaihto taas kaikki sänkyvaatteetki, nyt ne haisuu vaa puhtaall. Mutt mulle annetaa vaa kissin puukkimuanaa. Antais ny jotai muutaki, vaiks sitä pussipupuu tai jotai heekumpaa! Mä tahdon! Mä tarviin! Muuten mä alan näyttää jo hyvinki sidelt kissilt, ei lentele kaavat. No joo, ku mami hualsi kaavoi sill tunpul kerta. Nyt on muute partsinki ovi kii, en pääse huutaa, oottakaas, hei mami liikkuu.... Joo, se avas mulle partsi ove, mä pääsen jolisee omiini. Nii, tost sänkyst ja muust. Ei ne mamin sanomat – öööö – veromonit mitää jeesaa. En mä niist välitä, ei ne tehoo. Mä teen mitä mä haluun. Siks me just ollaanki tapeltu nii kamalast. Mami sanoo, että mä oon ittepäine. Niin oonki. Niin on seki. Ja sitt tapellaa. Ei se mua oo retuuttanu tai semmost. Mä oon vaan vänissy ja leikkiny huanost kohdeltuu kissii. Mami taas on vänissy muute vaa ja puhunu rumei, niinku /#)!#&!%”&%R¤. Ett ei semmost kukaa kuuntele. Eikä kumpikaa vissii anna periks. Vaiks kyll mä luulen, ett toi koht kaivaa pussimuanaa mulle, varpisti, joo. Ei se kestä, ett kissi kattoo sillee ku mäki osaan >o< Kiaro pitää osaa olla!
Täss mä lojun partsill, suulist nääs. Kliffaa loppuviikkoo kaikill ja huamisee!
---------------------------------------
Vincent, mitäkähän sinun kanssasi pitäisi oikein tehdä *kaivelee kissimuonavarastoa*?
Päivän slogan: Welhottaren asiat ovat sekaisin kuni sokon legolaatikko!
Päivän biisi: Huummetta
Luettua: Deborah Rodriguez – Kabulin kauneuskoulu, tuota, no joo. Itkettävän naurettavaa puuhaa. Toisaalta tämän jotenkin tajuaa, ansaitsemismahdollisuuksia naisille. Mutta tämä jenkkiasenne ja –perinteet, auts, tökkii meikäläiselle kovasti. Samoin leidin oman taustan kuvaus ja touhunsa. Kyllä tämän lukee, minä nauroin. Joku voi ottaa kovastikin vakavasti ja puolustaa. No, olkaamme erilaisia. En suosittele kuin paremman lukemisen puutteeseen. Hannu Mäkelä – Elävät ja kuolleet. Ensin on valokuva, johon tutkija kehittää tarinan. Sitten hän alkaa selvittää, mikä olisi totuus tapahtumasta. Fiktio-osuus tuntuu hirveän tutulta, mietin, missä olen saman tyyppistä lukenut. Ei heti tule mieleen. Jossakin ruotsinkielisessä tai suomennetussa romaanissa... palaan asiaan, kun muistikin palaa. Tarina on kuitenkin aikakaudelleen melko tavallinen, vaikka päättyykin traagisesti. Toisaalta, totuus on ehkä vielä raaempi. Tutkija alkaa siis selvittää, mitä oikeasti on tapahtunut, kahlaa arkistoja ja saa lopulta selvillekin tärkeimmät, ehkä... Osa jää varmasti kalvamaan mieltä. Hieno tarina sinänsä, hieno erityisesti tässä tutkijan ominaisuudessa nuuskia eri teitä, kuvitella ihmisiä ja heidän taustaansa, etsiä faktatietoa, innostua herkästi jne. Ehdottoman suositeltavaa luettavaa, erityisesti historian ja varsinkin Helsingin menneisyyden kavereille. Welhotar piti tästä itse kovasti ja suosittaa!
KESTÄVÄN KEHITYKSEN KESKIVIIKKOA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti