Miten voi väsyttää näin paljon? No juu, retorinen kysymyshän se. Mutta miten voi väsyttää näin paljon jatkuvasti? Prle, eilisaamusta lähtien. Minen jaksa, odotan tuota lomaakin jo kuin jotakin pelastajaa, vaikka siitä ei varmaan ole mitään apua. Saatan sammahtaa tähän ihan milloin tahansa. Vain kirjoitusten räpeltäminen pitää jotenkuten vielä hereillä. Ja välillä lukeminen, mutta sekin alkaa nukuttaa. On tämä aika kamalaa... siis nimenomaan se, että väsyttää, mutta ei aina pysty nukkumaan!
Ihmiset töissä tuntuvat katselevan minua sillä silmällä, että mikähän tuotakin vaivaa?! Yksi jo kysyikin suoraan. Kerroin lyhyesti – ei oikein ymmärtänyt, miten voin sitten nyt olla töissä. No, sitä minäkin olen ihmetellyt viimeiset 4 vuotta, prletto. Siis jokapäiväisen säryn keskellä. Eilen iski taas järjetön kateus käveleviä ihmisiä kohtaan, kun odottelin taksoa noutamaan. Siinä pienessä ylämäessä kaikki pungersivat reipasta tahtia, kukaan ei stna edes ontunut tai vengotellut mennessään. Miksi minä?
Ja sitten joka stnan aamuyö kökkimässä 2 – 3 aikoihin koneella, kun ei enää saa unta. Juu, mutta silti väsyttää ja päivisin vielä enemmän. Tämä on hei niin väärin, että. Mutta toisaalta, elämäni ei olekaaan koskaan ollut normaalia. Miksi minä edes odotin, että se nyt olisi, kun kaikki muu alkoi olla kunnossa. Eihän se nyt mitenkään ole sopivaa, että Welhottarella menee hyvin. Ei kun koipia kasaan ja vähän kipuja kehiin, kyllä se siitä sen verran kettuuntuu, ettei taaskaan mene hyvin – ei varmasti! Minäkö katkero – jumalauta OLEN!
Vielä nämä kaksi päivää. Töitä teetetään täpöllä. Minähän teen, että pysyisi edes hereillä. Lisäksi – ja nyt saa nauraa – nenääkin särkee armottomasti. No kun joku kasvi elvistelee ja pitää jatkuvasti niistää, ilmeisesti nenässä on haava, kipeä sellainen. Villu, sekin vielä. Ei paikkaa, jossa ei kipua.
Vetskukin lähetteli Vinskille ihkaoman kirjeen, no just sopivasti. Pitääkin sinne tässä 2 vkon aikana sitten.
Ei mitään uutta siis täältä. Jatkakaa!
-----------------------------------
Purve, kavrut! Hah – taaskaa eile ollu kunno muanaa. Mä sain sitt semmost härkää pussist, joo oli hyvää. Mutt sitt toi luki mulle mun kirjee, ett niinku mein Vetsku on laittanu mull ihan oman kirjee, ett sais tulla käymää, piikille ja semmottis. Ett katottais kondis ja mamill vinksui, kui mua hoidetaa hyvi. Heheheh, mua vähä kyll nauratti, joo, jos se voiski sanoo mamill, ett donarii tai semmost joka päivä ja sillee >o< Ett samall mutt piikitettäis jotai tautii vastaa ja semmost. Kyll mä sinne voin mennä, se on kliffa kundi ku meill on omavetskun. Mami sano, ett nyt ku se jää sairiksell, nii käydää siälä joku päivä. Vaiks se taas maksaaki, mutt mä oon kuulemma sen verta tärkee, ett tottakai me mennää. Mustki on aika kliffaa mennä! Siis mä inhoon sitä matkaa ja semmost. Mutt ku se viimeksi kehu mua komeeks, hoidetuks ja hoikaks kollipojaks. Ehän mä oo muuttunu ku parempaa suuntaa. Niinku ett mun miälest ei koskaa voi kehuu kissii liikaa. Ett otetaa tää juttu nyt niinku sill tavall. Tulee siit jännääki, ku mä pääsen kuiteski ulos siin typeräs laatikos ja haistelee niit ison nurtsin haisui ja semmost. Ett jees vaa vetskull, ei sitä sovi pelätä! Mä oon kattokaas rohkee poika – no, melkee ainaki. Mami löytäny must kuvaa, se otti taas tommose. Olkoo, otetaa vaiks sitt parempii kuvei ku ehitää.
Ei paha, eiks? Huamisee.
------------------------------------
Selvä, Vincent osaa suhtautua asiaan *virn*, että kehuja varten lääkärille ,D
Päivän slogan: Kun raataa selkä vääränä, siitä saa vain väärän selän.
Päivän biisi: Lintu
Luettua: Hannah Alexander – Hiljainen avunhuuto, just joo. Tämä on nyt sitä uskisjuttua, jossa on myös dharmatiikkaa ja rhomantiikkaa. Kolmas osa sarjasta, joka kertoo erään sairaalan tapahtumista, eli semmoinen uskis-Tehis =O Erinomaisen suosittua kirjallisuutta tietyissä piireissä Jenkkilässä, nyttemmin rantautunut myös tänne. Eli kioskikirjallisuuden hömppää Jessellä kuorrutettuna, sopii niistä pitäville. Welhottarelle pieni moka, luin kyllä, en minä mitään ohita. Mutta siis en lue toista kertaa. Tyrkyttävät ajattelumallit ovat niin vieraita. Sitäpaitsi, tämä kirja ainakin antaa ymmärtää, että kaikki on ennalta määrättyä eikä mitään voi itse muuttaa, mitenkään. Hmph, älkää tuhlatko aikaanne tähän, jollette ole Jesse-faneja jo ennestään. Jo Nesbo - Suruton, tapahtumat alkavat aluksi aika tavalliselta vaikuttavasta pankkiryöstöstä, mutta tilanne kehittyy hankalaksi ja vaikeaksi selvittää. Aloitin pienimuotoisen Nesbo-session lukemisen puutteessa. Olen nämäkin jo kertaalleen lukenut, toinen kierros ei pahaa tee. Kirjoittajan tyylistä ainakin minä pidän. Samoin ratkaisuista ja juonen kehittelystä. Suosittelen pohjoismaisen rikoskirjallisuuden ystäville, mikäli ette jo ole tutustuneet. Nesbo on omanlaisensa tässäkin seurassa.
TORSTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti